Loppujen lopuksi trailerit antoivat jokseenkin kattavan käsityksen Man of Steelin sävystä, mutta tässä tapauksessa toivon kyllä, että Dawn of Justicesta löytyy muitakin ulottuvuuksia kuin synkistely.
Erityisen mielenkiintoista tässä teaserissa on se, mitä on lainattu Frank MillerinYön ritarista. Tietenkin siitä lähtien, kun tämän elokuvan tekemisestä ilmoitettiin, on ollut tiedossa, että Miller tulisi olemaan tärkeä vaikute, ja jo aiemmin nähdyt kuvat Batmanista ovat havainnollistaneet tätä. Yön ritarin sovittaminen Man of Steelin jatko-osaksi on kuitenkin mahdollista vain hyvin rajallisessa mielessä. Kuinka pitkälle tämän teaserin perusteella on menty?
Teaserin alussa kuulemme Teräsmiehestä puhuvia ääniä, joukossaan helposti tunnistettava astrofyysikko ja nörtti-ikoni Neil deGrasse Tyson sekä ilmeisesti Jesse Eisenberg roolihahmonaan Lex Luthorina. Yön ritarissa Miller käytti tv-kommentaattoreita näyttämään, miten ympäröivä maailma reagoi Batmanin paluuseen eläkkeeltä, mutta myös tuomaan tarinan tasolle todellisen maailman kritiikit Batmanin toiminnan oikeutuksista. Batman v Superman ilmeisesti käyttää samaa menetelmää Teräsmiehen ilmaantumisen seurausten kuvaamiseen, ja samalla tuodaan tarinan tasolle metatekstuaaliset huomiot Teräsmiehen messiaanisuudesta.
Teaserin toinen puolisko alkaa Jeremy Ironsin esittämän Alfredin puhuessa kameran ulkopuolelta siitä, kuinka raivo ja voimattomuuden tunne voivat tehdä hyvästä ihmisestä julman. Samalla näemme Bruce Waynen katselemassa Batmanin asua, jonka naamion piirteet näyttävät vihan vääristämiltä. Yön ritarissa Bruce ryhtyy jälleen Batmaniksi paitsi Gotham Cityn valtaansa jälleen ottaneen laittomuuden, myös sisäisen ”Pedon” äänen yllyttämänä. ”Peto” voi tarkoittaa Brucen itsetuhoisia ja sadistisia taipumuksia, tai vaihtoehtoisesti muinaista demonia, joka siirtyi häneen hirviömäisestä mutanttilepakosta, kun hän oli pudonnut lapsena maanalaiseen luolaan. Ohjaaja Zack Snyderin tulkinta saattaa olla lähempänä edellistä.
Seuraavaksi näemme sarjan otoksia, joista käy ilmi, miten pähee tyyppi Batman on, ja yhdessä niistä näemme Batmanin korkean rakennuksen huipulla kädessään kivääri, jossa on kiikaritähtäin. Yön ritarissa tuo kivääri esiintyy ikään kuin hämäyksenä, sillä tarinan alussa emme ole vielä aivan varmoja, kuinka pitkälle tulevaisuuden kovaotteinen Batman on valmis menemään. Näemme hänen kiipeävän yhdessä Gothamin kaksoistorneista ja tähtäilevän kiväärillä toisessa rakennuksessa liikkuvia miehiä, mutta todellisuudessa hän laukaiseekin kiväärillä nuoran, jota pitkin hän siirtyy toiseen rakennukseen. Tämä tappavan voiman uhka kuitenkin enteilee Batmanin siirtymistä kovempiin otteisiin myöhemmin tarinassa. Snyderin käsissä kuitenkin Teräsmiehestäkin on tullut jo tappaja, joten miten pitkälle hänen versionsa Batmanista on valmis menemään?
Lopussa Batman ja Teräsmies kohtaavat. Kuten Yön ritarissa, Batman on valmistautunut yhteenottoon robottimaisella haarniskalla. Hän kysyy Teräsmieheltä: ”Vuodatko verta?” Yön ritarin Batmanin ei tarvitse kysyä tällaista, koska hän on tuntenut Teräsmiehen vuosikymmeniä. Pitkän tarkkailun tuloksena hän tietää tarkalleen, mitä tarvitsee päihittääkseen Teräsmiehen. Elokuvan Batman ei ole ehkä ikinä aiemmin tavannutkaan Teräsmiestä. Onko hänellä mitään mahdollisuutta voittoon?
Toinen kysymys onkin sitten: miksi Batman haluaa päihittää Teräsmiehen? Yön ritarissa Teräsmies on militaristisen valtiokoneiston käsikassara. Hän edustaa aivotonta kuuliaisuutta yhteiskuntajärjestykselle, joka on tuhoamassa itse itsensä. Batman ei halua voittaa Teräsmiestä mistään muusta syystä kuin osoittaakseen, että hän pystyy siihen. Ottaen huomioon, minkälaiseen tilaan Teräsmiehen ja Yhdysvaltain armeijan välit jäivät Man of Steelin lopussa, Yön ritarin asetelmaa tuskin tullaan kovin uskollisesti toistamaan, mutta ehkäpä Batmanin motiivi vastustaa Teräsmiestä löytyy teaserin alkupuolelta. Jospa hän on vain erittäin vahvasti Maahan-muuttokriittinen?
Terästyttö on roolitettu, mutta ei Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuvaan, vaan CBS:n uuteen tv-sarjapilottiin Supergirl. Kunnian on saanut Glee-sarjasta tuttu Melissa Benoist.
Benoist esittää naispääosaa myös tänään Suomessa ensi-iltaan tulevassa, viisi Oscar-ehdokkuutta saaneessa elokuvassa Whiplash.
Supersankariasussa esiintymisestä hän on jo saanut kokemusta Gleen supersankariteemaisessa jaksossa, missä hän esitti Ihmenaisen oloiseksi Woman Fierceksi pukeutuneena Bonnie Tylerin kappaleen Holding Out for a Hero yhdessä Becca Tobinin kanssa:
Ilmeisesti CBS:llä ei ole oikeuksia Teräsmiehen hahmoon, joten on epätodennäköistä että sarjassa mainitaan millään tavalla Terästytön kryptonilaista serkkua. TVLine-sivuston mukaan kuitenkin neljä muuta Teräsmies-sarjakuvista tuttua hahmoa sarjassa tullaan näkemään, nimittäin Jimmy Olsen, Cat Grant, Winslow Schott sekä Hank Henshaw.
Ensimmäisenä kuvasta pistää silmään se, että Batmanin asu on — tai ainakin yrittää antaa vaikutelman, että se olisi — kangasta, toisin kuin aiempien valkokangas-Batmanien vuoden 1989 versiosta lähtien. Monet Alex Rossin Batman-maalauksia nähneet ovatkin jo vuosikausia kuvitelleet, että näyttelijän ei tarvitsisi pukeutua (kumiseen) panssaripukuun ollakseen fyysisesti uskottava Batman. Sandy Colloran lyhytelokuva Batman: Dead End todistikin sen — ainakin pienen budjetin fanituotannon mittapuulla. Zack Snyder on ottanut haasteen vastaan, ja sikäli kuin mustavalkoisesta still-kuvasta voi mitään päätellä, onnistunut varsin hyvin.
Tyylillisesti asun on tietenkin jo todettu olevan enemmän velkaa Frank Millerille kuin Rossille:
Lepakkosymboli on läski, ja korvat ovat lyhyet. Poseeraus tuntuu myös korostavan kokoonpuristettua, massiivista fyysisyyttä, mikä lisää yhdennäköisyyttä Millerin vision kanssa.
Tämä oli tietysti sikäli odotettavissakin, että Snyder julkisti jatko-osan nimenomaan Millerin The Dark Knightista poimitulla sitaatilla. Ottaen huomioon Man of Steelin loppuasetelman, jossa Teräsmiehen ja USA:n sotavoimien välit olivat jokseenkin kireät, jatko-osan juoni tuskin kuitenkaan tulee kovin tarkkaan jäljittelemään Millerin teosta, jossa Ronald Reaganin sotakoneiston tahdottomaksi käskyläiseksi alistunut iso sininen partiopoika vainosi lainsuojatonta yön ritaria. Itse asiassa päinvastainen asetelma voisi olla jotain mielenkiintoista!
Tai tarkemmin sanoen Ben Affleckin valitsemiseen Batmaniksi ei reagoida negatiivisesti samasta syystä kuin Michael Keatonin valitsemiseen Batmaniksi reagoitiin negatiivisesti vuonna 1988.
Kuten Bleeding Coolin siteeraamasta The Wall Street Journalin artikkelista käy ilmi, Michael Keatonin valinta Batmaniksi ei aiheuttanut faneissa huolta pelkästään sen takia, että sitä pidettiin virheenä. Vakavastiotettava supersankarielokuva oli tuolloin pelkkä unelma — Teräsmies-elokuvien sarja oli alkanut kepeänä fantasiaseikkailuna ja vajonnut mauttomaksi farssiksi, ja tunnetuin näytelty versio Batmanin hahmosta itsestään oli silkkaa campia — joten koomikkona tunnetun Keatonin valinta antoi ymmärtää, että elokuvantekijät aikoivat tehdä julmaa pilaa supersankarista, josta Frank Miller oli sarjakuvanlukijoiden silmissä tehnyt syvällistä kirjallisuutta.
Keatonin vastustajilla ei välttämättä ollut mitään Keatonia vastaan näyttelijänä, saati ihmisenä, mutta hänen valintansa oli heille merkki siitä, että elokuvan tekijät olivat täysin väärällä linjalla.
Affleckin vastustajat sen sijaan jo tietävät melko tarkasti, minkälaista elokuvaa Zack Snyder on tekemässä. Olisi aika yllättävää, jos Batman olisikin Man of Steelin angstista maailmaa keventävä elementti. Tulkinnan tyyli on jokseenkin selvä, mutta ihmisiä vain vaivaa se… että he eivät pidä Ben Affleckista.
Affleckin vastainen vetoomus on parissa päivässä kerännyt jo yli 35 000 allekirjoitusta. Heidän kommenttejaan lukemalla voisi helposti saada sen vaikutelman, että Affleckia ei ole palkattu esittämään Batmania elokuvassa, vaan oikeasti olemaan Batman. Jos kenelläkään allekirjoittajista on suhteellisuudentajuista käsitystä näyttelijäntyön luonteesta, inho Affleckin julkista persoonaa kohtaan peittää sen täysin alleen.
Niistä 50 000 valituskirjeen kirjoittajasta, jotka kuvittelivat voivansa muuttaa Burtonin elokuvasovituksen suuntaa, merkittävä osa luultavasti ymmärsi elokuvan nähtyään, että heidän pelkonsa olivat olleet aiheettomia. Päivän tai parin sisällä Affleckin vastaisen vetoomuksen allekirjoittajia on varmaankin yhtä monta, mutta jos he tällä hetkellä inhoavat Affleckia noin paljon, minun on vaikea kuvitella, että he elokuvan nähtyään vihaavat häntä, tai elokuvaa, yhtään vähemmän.
Toissapäivänä julkistettu uutinen on kiirinyt jo kaikkiin Internetin kolkkiin, mutta normaaliin blogaustahtiini verrattuna voisi sanoa, että kommentoin asiaa nyt tuoreeltaan:
Tosiasiahan on, että Affleckiin liittyvistä negatiivisista mielleyhtymistä huolimatta hän on nimekäs Hollywood-tähti ja nykyään myös palkittu elokuvaohjaaja. Lisäksi näytellessään elokuvansa Argon pääosaa hän myös osoitti, että tarvittaessa pystyy treenaamaan itselleen vaikuttavat vatsalihakset. Asiasta ei tarvitse tehdä yhtään sen monimutkaisempaa.
Nyansseja kaipaavat voivat kuitenkin löytää niitä The Hollywood Reporterin artikkelista, jossa syitä löydetään jopa hiljattain johtajaa vaihtaneen Warner Bros.:in sisäisestä politiikasta. Affleckin motiiveja artikkeli kuitenkin valottaa hyvin vähän.
Affleckin täytyi tietää, minkälainen reaktio tulisi olemaan. Tämä ei ole hänen ensimmäinen visiittinsä supersankarileffojen maailmaan (eikä oikeastaan edes toinen: hän sonnustautui Teräsmieheksi esittäessään George Reevesiä Hollywoodland-elokuvassa). Affleckin tähdittämää Daredeviliä muistellaan edelleen pahalla, Affleck itse mukaan lukien, vaikka sen epäonnistuminen ei suurelta osin ollut hänen syytään. Vahingosta viisastuneena hän jätti supersankarielokuvat taakseen, ja on saavuttanut kunnioitusta sekä ohjaajana että jossain määrin myös näyttelijänä. Minkä takia hän haluaisi samaan hullunmyllyyn uudestaan?
On ehkä huomionarvoista, että Affleck ei ole nyt astumassa minkä tahansa kalsarisankarin saappaisiin. Hän aikoo esittää ahdistunutta urbaania ristiretkeläistä, joka on määrätietoisella harjoittelulla tehnyt itsestään rikollisten kauhun, tarinassa joka on saanut suoraa innoitusta Frank Millerin kirjoittamasta klassikkosarjakuvasta. The Hollywood Reporterin mukaan Affleck kieltäytyi tilaisuudesta palata Daredevilin pariin näyttelijänä ja ohjaajana — ehkä tismalleen samaan rooliin palaaminen olisi ollut liian kivuliasta — mutta jos hän tietoisesti etsisi uutta yritystä onnistua siinä, missä hän aiemmin koki epäonnistuneensa, niin tämä olisi heti seuraavaksi lähin skenaario.
Ehkä Affleck ei suostunut edessä olevasta huomattavasta haasteesta huolimatta, vaan nimenomaan haasteen takia. Hän on kapteeni Ahab, supersankarielokuva vei hänen jalkansa, ja nyt hän janoaa kostoa.
Ohjaus: Zack Snyder Käsikirjoitus: David S. Goyer Tarina: David S. Goyer & Christopher Nolan Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon
Haasteena oli päivittää Teräsmies nyky-yleisölle sopivaksi. Seitsemän vuoden takainen Superman Returns oli hyvin tehty elokuva, mutta megasuosio jäi ilmeisesti saavuttamatta sen takia, että täysin uuden ja omaperäisen tulkinnan sijasta Richard Donnerin Supermania fanittava Bryan Singer tyytyi tekemään omasta elokuvastaan nostalgisen kunnianosoituksen edeltäjälleen. Ja siksi, että Teräsmies ei lyönyt tarpeeksi asioita.
Man of Steelin käsikirjoittaja David S. Goyer ja tuottaja Christopher Nolan lähestyivät aihetta tieteistarinana: Kryptonin Kal-El on ensimmäinen Maassa julkisesti esiintyvä ulkoavaruuden olento. Tällaisen tarinan suuri yleisö pystyisi sulattamaan, vaikka supersankarifiktion konventioista oltaisiinkin vieraannuttu.
Modernisoinnilla on myös pinnallisia piirteitä: Teräsmiehen puku, joka jo Superman Returnsissa oli silmiinpistävästi murrettusävyisempi kuin sarjakuvissa, on nyt entistäkin tummasävyisempi, ja kaiken lisäksi epäuskon hillinnän rajoja koettelevat punaiset alushousut ovat kadonneet pitkien kalsarien päältä.
Realismi ei ole pidemmän päälle hyväksi supersankareille — ja Yön ritari -trilogiasta on kyllä nähtävillä, että Goyer ja Nolan ymmärsivät tämän. Lähtökohta on kuitenkin ymmärrettävä: annetaan yleisölle jonkin verran todentuntuista kosketuspintaa, jotta he voivat antautua tarinan vietäväksi, mihin se sitten johtaakin.
Yllättäen Zack Snyderin ohjaustyyli on jopa todentuntuisempi kuin Nolanin Yön ritari -trilogiassa. Kaikki on kuvattu käsivaralta, ja jopa erikoisefektikohtauksissa simuloitu kameratyöskentely pyrkii antamaan vaikutelman, että kohteiden löytäminen ja seuraaminen ei ole helppoa.
Erityisen yllättävää on hidastuskuvien täydellinen puuttuminen, sillä Snyder kehitti elokuvassaan 300 hyvin omaleimaisen tavan kuvata toimintaa eri nopeuksilla ja tarkennuksilla pyörivillä kameroilla, jotka mahdollistivat kiihkeätahtisen taistelun yksittäisten liikkeiden korostamisen ilman kuvan leikkaamista. Nyt kun Snyderillä olisi ollut erittäin hyvä syy käyttää vastaavia keinoja kryptonilaisten supernopeiden liikkeiden kuvaamiseen, hän pidättäytyy niistä, koska kamera toimii yleisön silminä — ja yleisöllä ei ole superaisteja.
Snyderin itsehillintä näkyy myös siinä, että sekä 300:ssa, Watchmenissä että Sucker Punchissa vaihtelevissa määrin esillä ollut keskenkasvuinen väkivallalla ja seksillä ilkamointi on jäänyt pois. Tietenkin elokuvalle tavoiteltu ikäraja on omalta osaltaan ohjannut näitä ratkaisuja, mutta Snyder ei näytä edes yrittäneen venyttää hyvän maun rajoja — paitsi yhdessä suhteessa.
Man of Steelissä tuhotaan kiinteistöjä antaumuksella. Jos syyskuun 11:nen terroristi-iskujen jälkeen suurkaupungissa tapahtuvien tuhojen esittäminen valkokankaalla on vasta viime vuosina tehnyt varovaisesti paluutaan, niin Snyderillä on selvästi ollut tietoinen pyrkimys ylittää nykyinen sietokyvyn raja useilla suuruusluokilla. Tästä elokuvasta kukaan ei voi sanoa, että panokset eivät olleet riittävän korkealla, että toiminnan skaala ei ollut riittävän suuri, tai että Teräsmies ei lyönyt riittävän kovaa.
Jos hillittömät ylilyönnit saavat yleisön anelemaan armoa elokuvan lopun lähestyessä, niin sillä on tarkoituksensa: loppuratkaisu ei päästä sankaria helpolla, joten katsojaakaan ei kohdella hienovaraisesti.
Monet Man of Steelin ratkaisuista haastavat vakiintuneet käsitykset Teräsmiehestä ja hänen maailmastaan, mutta silloin kun tekijät ovat ottaneet tietoisia mutta taidolla toteutettuja riskejä, ne ovat kannattaneet. Teräsmiehen perusluonnetta ei ole pyritty muuttamaan. Heikkoudet näkyvät niissä kohdissa, missä uuden tulkinnan lähtökohdat on yritetty yhdistää siihen, mitä Teräsmiehestä tiedetään, mutta toteutuksessa on syystä tai toisesta epäonnistuttu.
Erityisesti epäonnistuu Kevin Costnerin versio Jonathan Kentistä, joka on jokaisessa esiintymisessään jäykkä ja etäinen, mutta kaikista käänteentekevimmässä kohtauksessaan yltää typerryttävään epäuskottavuuteen. Ilman Diane Lanen lämmintä ja herkkää suoritusta Marthana olisi pakko ihmetellä, miten Clarkista ei kasvanut Kentien huomassa täysi sekopää.
Hans ZimmerinMan of Steel -elokuvamusiikin varsinaista julkaisua odotellessa helpotusta tarjoaa SoundCloud-palvelusta löytyvä kooste, joka sisältää 90 sekuntia jokaisesta levyn raidasta. Kevyt spoilerivaroitus: raitojen nimet voivat paljastaa asioita elokuvan juonesta.
Zimmer onnistui luomaan uuden, omaperäisen musikaalisen maiseman Christopher Nolanin Batman-elokuville, vaikka Danny Elfmanin ikoninen teema Tim Burtonin Batman-elokuvaan tuntuikin ennalta tekevän haasteesta ylitsepääsemättömän. Nyt kun Zimmerillä on Nolanin tuottaman Man of Steelin kohdalla edessään väistämätön vertailu John Williamsin mestarillisten Superman-sävellysten kanssa, hän vaikuttaa noudattavan samaa ratkaisua kuin Batmaneissakin: ei yritä kilpailla välittömästi tunnistettavan tunnusmelodian kanssa, vaan luo uudelle tulkinnalle aivan erillisen identiteetin voimakkaan perkussion ja toistuvien temaattisten elementtien kautta.
Pian ilmestyvän, Joe Shusterin ja Jerry Siegelin tarinan kertovan Super Boys -kirjan kirjoittaja Brad Ricca valottaa Lois Lanen taustoja DC Women Kicking Ass -blogissa. Ricca on perehtynyt Shusterin ja Siegelin varhaiseen sarjakuvatuotantoon, ja on löytänyt useita naishahmoja, jotka tavalla tai toisella muistuttavat Loisia ja havainnollistavat, miten yksi sarjakuvahistorian merkittävimmistä naishahmoista muotoutui.
Man of Steelin teaser-traileri esitteli elokuvan sävyä (melankolinen), ensimmäinen varsinainen traileri paljasti, miten hahmoa lähestytään (outo vierailija toiselta planeetalta, jonka on salattava olemassaolonsa), ja nyt kolmas traileri kertoo meille jotain elokuvan juonesta.
Käyn läpi trailerin, ja katson mitä siitä voi päätellä. Jos ette halua tietää elokuvasta liikaa siinä vaiheessa, kun menette katsomaan sen, ei varmaankaan kannata lukea tätä ollenkaan, mutta varsinaisten spoilerien välttämiseksi aion pitäytyä vain asioissa, jotka ovat tulleet esille tässä tai sitä edeltäneissä trailereissa.
Sisältää spoilerin: Okei, kommentoin myös vähän spoilerimateriaalia
Joiltain spoilereilta en ole voinut välttyä Internet-sivustoja lukiessani, ja lisäksi jotkut asiat alkoivat vain askarruttamaan niin paljon, etten voinut vastustaa kiusausta etsiä niistä lisätietoja. Nämä asiat piilotan kuitenkin spoileritagiin.
0:00-0:06 — Jor-El (Russell Crowe) katselee tuhoisaa ilmataistelua. Onko elokuvassa Kryptonin tuho jonkin konfliktin seurausta, eikä luonnonkatastrofi? Perinteisesti Jor-El on ollut Kassandra, joka näkee tulevasta tuhosta ennusmerkkejä, joita kukaan muu ei havaitse, ennen kuin on myöhäistä. Tällaisia ennusmerkkejä on aika vaikea olla huomaamatta, joten onko Jor-Elin osuus tässä tapauksessa hieman erilainen?
Viime vuoden puolella vuotaneiden lelumainosten mukaan Zod käyttää Black Zero -nimistä avaruusalusta. Alkuperäinen Black Zero oli Pre-Crisis-kauden superroisto, joka oli osallinen Kryptonin tuhoon. Post-Crisis-jatkumossa Black Zero oli terroristijärjestö, joka vastusti kryptonilaisen yhteiskunnan tapaa käyttää kloonikehoja kryptonilaisten elämän keinotekoiseen pidentämiseen. Black Zeron laukaisema ase johti ketjureaktioon Kryptonin ytimessä, joka tuhansia vuosia myöhemmin tuhosi koko planeetan. Luultavasti Black Zero on myös elokuvassa syypää Kryptonin tuhoon, tavalla tai toisella.
0:06-0:08 — Sudenkorentomainen lentolaite (vai jättimäinen Kryptonilainen sudenkorento?) kiitää vuoristossa oudon taivaan alla. Näyttää siltä, kuin taivaalla olisi kaksi kuuta, joista toinen on hajonnut sirpaleiksi. Ennusmerkki, jota on vaikea olla huomaamatta?
Lentolaitteesta ja eteerisestä pianomusiikista tulee valitettavasti mieleen ikävästi flopanneen John Carterin teaser-traileri ja siinä käytetty Peter Gabrielin versio My Body Is a Cagesta. Toivottavasti tämä ei ole mikään ennusmerkki…
0:08-0:27 — Jor-El ja Lara lähettävät vastasyntyneen Kal-Elin kohti Maata. Lara pelkää, että lasta kohdellaan hylkiönä, ja hänet tapetaan, mutta Jor-El osaa ennakoida lapsen saamat supervoimat: hänestä tulee heille jumala. Ei mitään turhaa nöyryyttä.
Huomatkaa, että Jor-Elillä on päällystakkinsa alla samanlainen puku, jota Teräsmies tulee käyttämään: S-merkki, sama pintatekstuuri, samat murretut värisävyt.
0:33-0:44 — Nuori Clark temmeltää idyllisessä maalaismaisemassa, yllään farkut, valkoinen T-paita ja pyykkipojilla harteilleen kiinnitetty punainen liina viittana. Tältä tietysti näyttää lapsi, joka leikkii supersankaria — mutta kuka Clark teeskenteli olevansa, kun kerran supersankareita ei ollut vielä olemassa, ennen kuin hänestä tuli Teräsmies? Se on ehkä joutava kysymys, mutta ehkä ei sittenkään. Jor-El esittää kysymyksen: mitä jos lapsi haluaisi olla jotain muuta, kuin mitä yhteiskunta hänelle on tarkoittanut? Kuka Clark halusi olla lapsena?
Grant Morrisonin Action Comicsissa — jossa sattumoisin Teräsmies aloittaa uransa ilman kryptonilaista asuaan, käyttäen yksinkertaisesti farkkuja, t-paitaa ja viittaa — alkuaikojen Teräsmies on lainsuojaton sorrettujen puolustaja. Robin Hood voisi olla sopiva roolimalli, varsinkin kun Teräsmiehen molempien isien esittäjät ovat näytelleet Robin Hoodia merkittävissä elokuvaversioissa.
Huomatkaa myös kuva perhosesta ketjussa. Hyvin erikoinen kuva-aihe. Onko perhonen elossa? Pyrähtääkö se vielä lentoon tuosta? Ketjusta vapautuminen on tietenkin ikoninen Teräsmies-kuva, joka on myös innoittanut elokuvan ensi-illan aikoihin alkavan uuden Teräsmies-lehden, Superman Unchainedin nimen.
0:48-0:56 — Nuori Clark pelastaa bussillisen koululaisia hukkumasta jokeen. Yhden pelastetun pojan äiti kertoo, että poika näki, mitä Clark teki. Tätä tuskin on tarkoitettu uhkaukseksi, mutta kuten edellisestä trailerista kävi ilmi, käyttäessään voimiaan Clark on vaarassa paljastua, ja hänen vanhempansa haluaisivat suojella häntä siltä. Tämä on (toistaiseksi) yksi kohutuimmista ratkaisuista Man of Steelin tulkinnassa Teräsmiehen alkuperästä.
Jonathan ja Martha eivät olleet mutkaton, hyväsydäminen pariskunta, joka kasvatti Clarkista epäitsekkään maailmanpelastajan, vaan heillä oli edessään vaikea ongelma. Kukaan muu maailmassa ei pysty samaan kuin Clark, ja siksi myös kukaan maailmassa ei joutuisi samanlaiseksi maalitauluksi, jos se paljastuisi. Jonathan ja Martha eivät halua uhrata ainoaa poikaansa sen enempää kuin Jor-El ja Lara: he haluavat tehdä sen, mikä on heidän lapselleen parhaaksi.
0:57-1:07 — Ensinnäkin: aika iso alus yhden vauvan kuljettamiseen. Toisekseen: miten Jonathan edes sai sen siirrettyä piiloon?
Jonathanin kommentti, että Clark on vastaus kysymykseen, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa, on peräisin Mark Waidin Birthright-minisarjasta, kuten myös toinen repliikki trailerin lopussa. Luultavasti elokuvassa on enemmänkin vaikutteita Birthrightista.
Huomatkaa leikkeet seinällä Jonathanin takana. Kuten John Byrnen Man of Steelissä, Clarkin vanhemmat keräävät lehdistä mainintoja poikansa salaisista urotöistä.
1:08-01:20 — Clark liftaa pohjoisnavalle? Vakavasti ottaen, minulle tulee mieleen tästä Taistelija, jossa väärinymmärretty John Rambo elää kulkurina ja ajautuu väkivaltaiseen konfliktiin ahdasmielisten viranomaisten kanssa.
Mikä on tuo jättimäinen rakennelma luolassa? Onko maapallolla toinenkin kryptonilainen alus, Clarkin raketin lisäksi? Ehkäpä Jor-El tiesi Maasta, ja tiesi että kryptonilasta pidettäisiin täällä jumalana, siksi että Maahan oli laskeutunut kryptonilainen alus jo kauan sitten…?
1:20-1:33 — Lois Lane jäljittää Clarkia. Tämä versio Clarkista ei selvästikään oivaltanut, että tulevan supersankarin olisi hyvä ryhtyä toimittajaksi, koska silloin saa aina ensimmäisenä tiedon hätätilanteista, ja pääsee ensimmäisenä paikalle auttamaan (etu, joka on kaventunut olemattomiin Internetin ja puhelinsovellusten myötä). Itse asiassa näyttää siltä, että hän ei erityisemmin hakeudu tilanteisiin, joissa voi käyttää kykyjään, vaan hän vain ajautuu niihin tahtomattaan. Muuttuuko tämä, kun hän löytää Yksinäisyyden linnakkeensa? Riittääkö siihen, että hän saa ylleen kryptonilaisen asun, jolla hän voi salata henkilöllisyytensä, vai tuleeko asiaan liittymään muutakin?
1:33-2:04 — Jor-Elin sanat tässä pohjautuvat Grant Morrisonin All-Star Supermaniin. Tämä hieman selventää sitä, mitä Jor-El tarkoitti sanoessaan, että hänen poikansa olisi kuin jumala. Ei kaikkivoipa olento, jota palvotaan, vaan ideaali, jota pyritään jäljittelemään.
Huomatkaa, kuinka lumi ja kivet liikkuvat Teräsmiehen käden ympärillä, ennen kuin hän nousee lentoon. John Byrne selitteli Teräsmiehen lentokykyä (ja sitä, miten hän voi kannatella jättimäisiä esineitä, kuten valtamerilaivoja, ilman että ne hajoavat hänen käsiinsä) psykokinesialla, ja tämä on ehkä hienovarainen viittaus siihen.
2:06-2:07 — Teräsmies lentää jonkin mustekalamaisen olennon tai laitteen läpi. Lentokone putoaa pikkukaupungin kadulle.
2:07-2:08 — Hahmo putoaa lentolaitteen kyytiin. Tämä ehkä edeltää trailerin alussa nähtyä otosta lentolaitteesta.
2:08-2:10 — Teräsmies on jonkinlaisen voimakkaan säteen keskellä. Loistavasti leikattu musiikissa korostuvan perkussion mukaisesti.
2:12 — Zodia pidätellään. Hänen edessään ei seiso Jor-El, mutta olisiko se Lara? Repliikki ei välttämättä kuitenkaan ole tuosta kohtauksesta.
2:12-2:13 — Armeija uhkaa Teräsmiestä. Tämä on rinnastettu Zodin repliikkiin, mutta Zod tuskin kuitenkaan viittasi Maan sotilasvoimien aiheuttamaan uhkaan Kal-Elille, vaan ehkäpä itseensä. Vai johonkin muuhun?
2:14 — Avaruusalus leijuu suurkaupungin yllä — Metropolisin?
2:15 — Zod ja kumppanit ovat kahlittuina, mutta toisin kuin edeltävä otos, tämä on luultavasti Kryptonilta. Zodin joukoilla on samanlaiset asut kuin Teräsmiehellä, mutta ilman pienintäkään värin pilkahdusta. Edelliseen Zodin repliikkiin yhdistettynä tämä antaa ymmärtää, että Zod aikoo etsiä Kal-Elin. Richard Donnerin Supermanissa Zod vannoi kostavansa Jor-Elille tai hänen jälkeläisilleen. Mikä tekee nyt Kal-Elistä niin erityisen, että Zod haluaa nimenomaan etsiä käsiinsä hänet?
Entertainment Weeklyn Man of Steel -jutun ennakkomainonta aiheutti hiljattain hieman hälyä, koska siinä mainittiin, että Teräsmies oli erityinen jo Kryptonilla. Tämä tietysti herätti vääränlaisia mielleyhtymiä kuningas Arthurin kaltaisiin hahmoihin, jotka näyttävät kohoavan suuruuteen omilla ansioillaan, mutta ovatkin todellisuudessa kaiken aikaa olleet kohtalon valitsemia pelastajia.
Totuus olikin jotain paljon mielenkiintoisempaa: Kal-El on erityinen siksi, että hän on täysin tavanomainen. Siinä missä muut kryptonilaiset lapset muunnellaan geneettisesti palvelemaan jotain tiettyä yhteiskunnallista tehtävää, Kal-El on synnytetty luonnonmukaisesti. Tämä tietenkin selittää sen, mistä Jor-El oikeasti puhui aiemmin trailerissa. Hän ei puhunut suoranaisesti Clarkin valinnasta Maan yhteiskunnassa, vaan geneettisesti manipuloitujen kryptonilaislasten vapaudesta tehdä omat elämänvalintansa.
Tämä muistuttaa Post-Crisis-jatkumon versiota Kryptonista, joka ei ollut aiempien tapaan utopistinen ihannemaailma. John Byrnen Man of Steelissä Kal-El oli poikkeuksellinen siksi, että kylmäksi ja kliiniseksi muuttuneen kryptonilaisen yhteiskunnan tavoista poiketen Jor-El oli saanut nähdä tulevan lapsensa äidin kuvan, ja oli rakastunut häneen. Myöhemmin paljastui myös, että kryptonilaisten geneettistä perimää oli muokattu siten, että he eivät pystyneet elämään muilla planeetoilla kuin Kryptonilla, ja Jor-El oli poistanut tämän muokkauksen Kal-Elin perimästä.
2:15-2:16 — Jokin syöksyy pikkukaupungin taivaalta kohti haarniskoitua naista (Faora?). Amerikkalaisen täsmäpommin videokuvaa?
2:18-2:19 — Meteorimaisia kohteita sataa suurkaupungin rakennuksia päin. Huomatkaa LexCorpin sinipunavalkoinen logo.
2:19 — Haarniskoitu hahmo liekkien keskellä. Zod taisteluasussaan?
2:20-2:24 — Hävittäjät lentävät pellon yllä. Kohti Smallvilleä? Clark ja Martha hätääntyneen väkijoukon keskellä. He kääntyvät katsomaan ylöspäin. Kohti lähestyviä hävittäjiä? Hävittäjät hyökkäävät Teräsmiehen kimppuun, ja Teräsmies päätyy armeijan vangiksi. Jonathanin ja Marthan pelot toteutuvat.
2:24-2:25 — Teräsmies pelastaa putovan hahmon sinisen salamoinnin keskellä. Metropolisin yllä leijuvasta aluksesta sinkoutuu sininen säde alaspäin. Luultavasti sama, jonka keskellä Teräsmies nähtiin aiemmin trailerissa.
2:26 — Lara ja kryptonilainen panssari. Jor-Elin panssari, vai se, joka lähtee Kal-Elin mukaan?
2:26 — ”Myöhästyinkö Twilightin koekuvauksista? Olen ollut liftaamassa pohjoisnavalle viimeiset viisi vuotta.”
2:28 — Teräsmies ja taisteluasuinen kryptonilainen kohtaavat Metropolisin yllä. The Matrix Revolutionsista on kymmenen vuotta. Mahtaako kukaan enää muistaa, kuinka korkealle se asetti riman lentävien superolentojen nyrkkitappeluissa?
2:28-2:29 — Alus räjähtää Kryptonin taistelussa. Sen jälkeen jotain vaikeasti hahmotettavaa. Kryptonin tuho?
2:30-2:34 — Teräsmies lentää täyttä vauhtia kallioisen maiseman yllä. Jos hän on lentämässä pelastamaan Lois Lanea maanjäristykseltä, ja epäonnistuttuaan hän kääntää aikaa taaksepäin pyörittämällä maapalloa takaperin, minä en ala mitään.
2:35-2:47 — Jos Lois Lane saa Teräsmiehen ensimmäisen haastattelun vain sen ansiosta, että Teräsmies sattuu olemaan armeijan vankina, se hieman vie hohtoa tuosta saavutuksesta. Tässä on se toinen laina Mark Waidin Birthrightista. Itse pidän enemmän siitä yksinkertaisesta tulkinnasta, että S-merkki on Elin suvun vaakuna, mutta nämä eivät tietenkään ole toisensa poissulkevia. Jor-El ainakin käyttää merkkiä vaakunan tapaan näissä trailereissa.
Veikkaan muuten, että elokuvassa Loisin ehdotus ei oikeasti keskeydy. Kun trailerissa leikataan toiseen kuvakulmaan, jossa Teräsmies kääntää päätään, Lois ei näytä siltä, että häneltä olisi jäänyt jotain kesken. Ovelalla editoinnilla on vain korostettu sitä, että päähenkilön nimeä ei sanota kertaakaan. Olisi tietenkin turha teeskennellä, että tällä elokuvalla ei ole valmista yleisöä sen takia, kuka sen päähenkilö on, mutta sillä on tietty symbolinen merkitys, että elokuvan nimi on Man of Steel, ja että päähenkilön tunnetumpaa nimeä ei hödynnetä.
Christopher Nolanin Batman Begins oli hyvä elokuva, ja se menestyi hyvin lippuluukulla. Yön ritari sen sijaan oli loistava elokuva, ja sen menestys oli ilmiömäinen. Syy siihen, Heath Ledgerin ilmiömäinen roolisuoritus pois lukien, oli se, että se oli ensisijaisesti hyvä elokuva, ja vasta sen jälkeen Batman-elokuva. Ja sen nimi oli suunniteltu välittämään tämä viesti. Man of Steel pyrkii nimellään ja trailereillaan viestimään samaa. Unohetaan hetkeksi, että tämä on elokuva Teräsmiehestä, jota pidetään tylsänä ja vanhanaikaisena hahmona. Tämä tulee ensisijaisesti olemaan hyvä elokuva.
2:47-2:49 — Mutta sitten kun Teris lyö pahista oikein kovaa niin jokainen isku on pieni räjähdys! POW! POW! Tämähän on kuitenkin Zack Snyder -elokuva.
Mutta mitä me emme näe trailerissa? Emme näe Clark Kentiä Daily Planetin reportterina. Emme näe häntä lasit päässä. En onnistunut löytämään yhtäkään kuvaa Henry Cavillista Clark Kentin roolissa ja lasit päässä. Se olisi todella radikaali uudelleentulkinta Teräsmiehestä: että hän oikeasti jättää luomatta salaisen henkilöllisyytensä.
Emme myöskään näe selkeää kuvaa Kryptonin tuhosta, narratiivisesti johdonmukaisessa kohdassa. Muuten tällä ei olisi niin paljon väliä — kaikkea ei ole pakko laittaa trailereihin — mutta kryptonilainen sisällissota ja Kal-Elin tärkeä rooli siinä tuovat ikävästi mieleen J.J. Abramsin pahamaineisen käsikirjoituksen Brett Ratnerin Teräsmies-elokuvaa varten yli kymmenen vuoden takaa. Siinä Krypton ei tuhoudu, vaan Teräsmies palaa kotiplaneetalleen taistelemaan, koska hän on profetian lupaama pelastaja. Ja Lex Luthor on kryptonilainen nukkuja-agentti.
Ai niin, Lex. LexCorp-pääsiäismunaa lukuunottamatta emme ole nähneet trailereissa Lexiäkään. Tämänhetkisten tietojen mukaan häntä ei ole koko elokuvassa. Päinvastaisia huhuja tietenkin liikkuu, mutta se olisi kyllä tämän elokuvan parhaiten pidetty salaisuus. Ja luultavasti täysin sen arvoista.
Hienoista déjà-vun tuntua tässä merkinnässä… mutta nyt on kyse siis Teräsmiehen ”todellisesta” syntymäpäivästä, eli Action Comics #1:n ilmestymisen päivämäärästä, josta tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta. Tarkkoja ilmestymispäiviä on usein vaikea määrittää niin kauan sitten ilmestyneille julkaisuille, mutta tässä tapauksessa päiväys on virallistettu oikeudenkäyntipöytäkirjojen tuella, kuten Bleeding Cool tänään raportoi:
I can explain that first issue. We put that out April 18 and we left it on sale for about 6 weeks. The next on-sale date was about May 25, and thereafter it was published about that time so there was only a month’s difference after that time.
Näin todisti siis DC:n edustaja Jack Liebowitz oikeudenkäynnissä Fox Publicationsia vastaan vuonna 1939, ja päivämäärä on täten kiveen kirjoitettu.
Bleeding Coolin artikkelin lisäksi tänään on syytä lukea myös NYDailyNewsin syntymäpäiväjuttu, joka painottuu Teräsmiehen luojien, Jerry Siegelin ja Joe Shusterin taustaan Clevelandin Glenvillessä.
Myös yksi suosikkisarjisblogaajistani, Ty Templeton, onnittelee tänään Teristä. (Templetonin kuvitusta löytyy muuten juuri lehtipisteisiin ilmestyneestä Hämiksen numerosta 5/2013…)
Action Comics #1:ssä teki ensiesiintymisensä myös Lois Lane, joten tänään on myös hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä. Loisin ystävät järjestävät hänelle synttärijuhlat Twitterissä, ja kaikki ovat tietysti tervetulleita osallistumaan hashtagilla #LOISLANE75YRS, mitä nyt amerikkalaisia faneja varten valittu ajankohta voi hieman rajoittaa suomalaisten osallistujien määrää — meidän aikavyöhykkeellämme juhlat tapahtuvat klo 2-4 yöllä.
Juhlan kunniaksi vielä laitan tähän loppuun toissapäivänä julkistetun kolmannen trailerin Zack Snyderin tulevasta Man of Steel -elokuvasta.
Aion kommentoida traileria tarkemmin viikonlopun aikana, ja tietenkin jatkaa Teräsmies-aiheista blogaamista elokuvan ensi-illan lähestyessä ja sen jälkeenkin. Älkää katsoko edellistä merkintää nähdäksenne, miten tällaisten aikeiden on aiemmin käynyt.
