Superman: Strange Attractors

Superman: Strange Attractors kansikuvaKirjoittajat: Gail Simone, Dan Abnett & Andy Lanning
Kuvittaja: John Byrne
Tussaajat: Nelson, Lary Stucker, Norm Rapmund, Marc Campos & Oclair Albert
DC Comics, toukokuu 2006, ISBN 1-4012-0917-3
192 sivua; 25,9 cm x 16,8 cm x 0,7 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Gail Simonesta tuli sarjakuvapiirien Internet-julkkis Comic Book Resourcesille kirjoittamillaan You’ll All Be Sorry -parodiakolumneillaan ja supersankarisarjakuvien naiskohtaloita kritisoivalla Women in Refrigerators -sivustollaan. Kustantamot panivat merkille taitavan sananiekan, ja ennen pitkää Simone jo kirjoitti sarjakuvia alan suurimmille firmoille, sekä huumorinimikkeitä kuten Marvelin Gus Beezer että perinteisempää valtavirran toimintaviihdettä kuten DC:n Birds of Prey.

Strange Attractors kokoaa yksiin kansiin melkein kokonaan Simonen lyhyen keikan Action Comics-lehden kirjoittajana (Yksi numero löytyy vain Sacrifice-crossoverin omasta kokoelmasta). Nämä tarinat ovat lievä merkkitapaus, sillä kuvittajaksi saatiin Teräsmiehen vuonna 1986 uudistanut John Byrne. Tästä seurasi myös pienimuotoinen skandaali, sillä tussaaja Nelson DeCastro piirsi useissa kohdissa uusiksi Byrnen kuvitusta.

Simonen tarinoiden lisäksi mukana on yksi Dan Abnettin ja Andy Lanningin käsikirjoittama itsenäinen Halloween-numero, jossa Aave tulee Metropolisiin tuhoamaan pahan voimia ja Lois Lane kohtaa isänsä haamun. Tarina, jossa Sam Lane kuolee, on minulta vielä lukematta, ja Abnett ja Lanning eivät millään tavalla selitä hänen kuolemansa olosuhteita, mutta se ei oikeastaan olekaan tarpeen tässä yhteydessä.

Lukijaystävällisyys ei aina merkitse sitä, että lukija johdatetaan kädestä pitäen jatkumon kiemuroihin, vaan on myös osattava olla vaivaamatta lukijaa jatkumon yksityiskohdilla silloin, kun ne eivät ole välttämättömiä. Valitettavasti Strange Attractors ei kokonaisuudessaan noudata tätä periaatetta, vaikka se ei Simonen syytä olekaan. Kirjan tarinoita edeltäneet ja Sacrifice-crossoverin tapahtumat selitetään tekstisivuilla, joita ilmankin olisi tultu toimeen. Simone osaa kirjoittaa tarinansa siten, ettei lukijan tarvitse kärryillä pysyäkseen ostaa kaikkia muita Teräsmies-nimikkeitä, mutta ylemmät tahot haluavat ilmeisesti antaa vastakkaisen vaikutelman.

Kokoelman parasta antia on Simonen tarina, jossa taikaolento nimeltä ”Satujen kuningatar” vangitsee Teräsmiehen kryptonilaisten satujen maailmoihin. Erityisen mieluista on se, että mukana on Byrnen kryptonilaista designia eikä Leinil Yun huomattavasti rumempaa Synnyinoikeus-versiota.

Tarinassa nähdään myös parhaiten tussattua Byrneä koko kirjassa. Tästä ei suinkaan ole vastuussa Nelson, jonka pikkutarkan tyylin oli ilmeisesti tarkoitus toimia vastapainona Byrnen jokseenkin huolettomaksi käyneelle viivalle. Nelsonin ongelmana kuitenkin on — sen lisäksi, että hän piirtää kuvitusta kokonaan uusiksi — ristivarjostuksen liiallisuus ja yleinen epäsiisteyden tuntu. Paljon puhtaampaa jälkeä saa aikaan joko Marc Campos tai Oclair Albert. Osaisin kertoa tarkemmin, jos tekijät olisi listattu sivukohtaisesti, mutta jopa alkuperäiset tekijätiedot sarjakuvasivuilla on jätetty pois.

Kokoelmalla on puutteensa, mutta alkuperäiskannet eivät onneksi kuulu niihin. Mukana on pari karmeaa esimerkkiä Byrnen oman tussauksen alennustilasta, mutta myös muutama Dan Jurgensin ja Kevin Nowlanin (mm. Teräsmies/Aliens) upea yhteistyö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *