Jouluevankeliumi

Soap on a ropeJoulukuun alussa Superhero Hype! julkaisi Superman Returnsin ohjaajan Bryan Singerin ja kirjailija Stephen Skeltonin välisen ajatustenvaihdon elokuvan hengellisestä sisällöstä. Kuten johdannossa sanotaan, tämä haastattelu käy jonkinlaisesta korvikkeesta DVD:ltä puuttuvalle kommenttiraidalle, joten päätin lykätä sen linkittämistä siihen asti, että sain DVD-kokoelman käsiteltyä. Urakka venyi sen verran, että olen nyt päätynyt juhlistamaan Maan pyörimisakselin kallistuneisuutta tällä:

The Spiritual Side of Superman Returns

Keskustelussa tulee esille, että Richard Donner ei mielellään puhu Superman: The Movien allegorisuudesta. Itse asiassa elokuvan kommenttiraidalla, kun Mankiewicz ryhtyy selittämään Jor-Elille kirjoittamaansa tekstiä, Donner sanoo saaneensa tappouhkauksia asian takia. Mysteeriksi jää, ovatko uhkaukset tulleet uskovaisilta, jotka pitävät Teräsmiehen sotkemista uskontoon pyhäinhäväistyksenä, vai ateisteilta, jotka pitävät uskonnon sotkemista Teräsmieheen pyhäinhäväistyksenä.

Olen ehkä hieman huolissani Bryan Singerin puolesta — ensin ystävällinen haastattelu kristityn kanssa, joka kutsuu häntä ”veljeksi”, kohta sitä ollaankin jo samalla eheytysleirillä Ted Haggardin ja Paul Barnesin kanssa — mutta Teräsmies ei pienestä juutalaiskristillisestä symboliikasta pilaannu. Teräsmies on moderni myytti, ja alan tapoihin kuuluu edeltäjien kuvaston lainaaminen.

Haastattelu jättää hieman epäselväksi, oliko Singerin tavoitteena muutakin kuin vain lisätä elokuvan tehoa assosioimalla se hyvin vaikutusvaltaiseksi todettuun kertomukseen. Singer toteaa suorasanaisesti, että Teräsmies ei ole Jeesus. Hän sanoo, ilmeisesti pyrkien selventäen hahmojen välisiä eroja, että Teräsmies on rakastunut Lois Laneen, että hänellä on inhimillinen puoli. Hän ei ole jumala. Ja hyvä niin. Jos Teräsmies voi olla ”tien osoittava valo”, lainaten messiasmyyteistä inspiroivia osia, pyhittämättä olematonta ihmisyyttä halventamalla, se on askel parempaan.

Superman Returns ei tietenkään ole yksin tässä suuntauksessa. Dan Brownin Da Vinci -koodi aiheutti suurta kohua esittämällä, että Jeesus sai lapsen Maria Magdaleenan kanssa. Yhtä mielenkiintoista kuin se, että jotkut kristityt pitivät sitä jumalanpilkkana, on se, että jotkut kristityt — tai ainakin kristillisen kulttuuriperinteen ympäröiminä kasvaneet — eivät pitäneet sitä jumalanpilkkana. Tämä on lupaava merkki, vaikka fiktion luuleminen todellisuudeksi on tietenkin aina huolestuttava asia. Teräsmiehen tapauksessa sitä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla.

SUCE: Levy 13 – You Will Believe

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kolmastoista levy sisältää dokumentit You Will Believe: The Cinematic Saga of Superman, The Mythology of Superman ja The Heart of a Hero: A Tribute to Christopher Reeve sekä TV-pilotin The Adventures of Superpup ja Warner Bros. -piirrettyt Super-Rabbit, Snafuperman ja Stupor Duck.

You Will Believe kertaa kokonaisuudessaan Teräsmiehen elokuvahistorian Superman: The Moviesta Superman IV: The Quest for Peaceen saakka. Tässä yhteydessä tulee mainittua myös Salkindien tuottama Supergirl, vaikka itse elokuva ei tähän kokoelmaan sisällykään.

Eniten aikaa kulutetaan Superman: The Movien tuotannon parissa. Käsittely on paikoittain jopa yksityiskohtaisempi kuin kokoelman kolmoslevyllä olleissa dokumenteissa. Donnerin, Salkindin ja Mankiewiczin ensimmäisen tapaamisen outoudella herkutellaan kunnolla. Myös Donnerin ja Salkindien välirikko käsitellään yksityiskohtaisemmin kuin missään muista kokoelman ekstroista. Donner jopa mainitsee Richard Lesterin nimeltä, vaikka aiemmin hän on käyttänyt ainoastaan nimitystä ”the other guy”.

Kolmen jatko-osan omilla levyillä ei varsinaisia dokumentteja ollutkaan, vanhoja TV-spesiaaleja lukuunottamatta. Valitettavasti sen jälkeen, kun Superman II:n siirtyminen Lesterin ohjattavaksi on käsitelty, You Will Believe ei tarjoa kovinkaan paljon informaatiota jatko-osien teosta.

Hupaisana yksityiskohtana dokumentissa käytetään Jerry Ordwayn ja John Byrnen Teräsmies-kuvituksia kronologisesti virheellisissä yhteyksissä.

The Mythology of Superman käsittelee aihetta varsin fiksusti. Suurin osa ajasta käsitellään antiikin sankareita, eikä juututa kristinuskoon. Itse asiassa yhtäläisyyksiä Moosekseen painotetaan enemmän kuin Jeesukseen, mikä onkin täysin järkeenkäypää, koska Teräsmiehen luojat eivät olleet kristittyjä vaan juutalaisia.

The Heart of a Hero: A Tribute to Christopher Reeve on juuri niin ylistävä kuin nimi antaa ymmärtää. Kyseessä ei ole mikään elämäkerta, vaan Reeven tunteneiden ihmisten muisteloita hänen näyttelijänuransa alusta Teräsmiehenä oloon ja ratsastusonnettomuudesta hyväntekeväisyystyöhön. Reeven kuolemasta ei puhuta, vaikka haastattelut on kuvattu sen jälkeen. Näin Reevestäkin tehdään myyttinen hahmo.

The Adventures of Superpup on TV-pilotti, joka tehtiin joskus sen jälkeen, kun The Adventures of Superpup oli päättynyt George Reevesin kuolemaan. Ilmeisesti tuottajat ajattelivat, että yleisö ei hyväksyisi niin pian Teräsmiehelle uutta esittäjää, joten he yrittivät kehitellä… jotain muuta. Teräsmies ja kumppanit on muutettu eläinhahmoiksi, joita esittävät kääpiöt animatroniset naamarit päässään.

Pilotti ei poikinut sarjaa, eikä sitä ikinä esitetty televisiossa, mikä todennäköisesti johtui siitä, että se on sekä outo että tyhmä, eikä edes viihdyttävällä tavalla. Eläinnaamiot ovat kyllä varsin taidokkaasti luotuja, ainakin taiteellisessa mielessä, sillä animatronisuus rajoittuu alaleuan pystysuuntaiseen liikkeeseen.

Kolmesta Warner-piirretystä Super-Rabbit ja Stupor Duck edustavat tuttuja Merrie Melodies ja Looney Tunes -sarjoja. Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa parodioivat vuorollaan Teräsmiestä, ja Fleischerin piirrettyihin viitataan kuvallisesti. Kovin kekseliäitä juttuja ei näistä kahdesta löydy. Samaa ”oho, laitoin väärän asun”-vitsi käytetään kummassakin. Super-Rabbit vaihtaa lopulta viihdyttämisen suosiolla sotapropagandaan, kun Väiski marssii sotilaspuvussa taivaanrantaan tasavallan taisteluhymnin saattelemana.

Kolmas piirretty Snafuperman on myös sota-ajalta, mutta taitaa olla enemmänkin sotilaille suunnattua viihdettä kuin propagandaa. Sotamies Snafu sai nimensä armeijaslangin lyhenteestä sanoille situation normal, all fucked up, eikä supervoimien saaminen näytä parantavan normaalitilannetta. Snafu tunaroi kaiken niin johdonmukaisesti, että nykyään tällaista irvailua kai pidettäisiin avun ja lohdun antamisena viholliselle.

SUCE: Levy 12 – Look, Up in the Sky! The Amazing Story of Superman

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kahdestoista levy sisältää Teräsmiehen historiasta kertovan dokumentin Look, Up in the Sky! The Amazing Story of Superman

Bryan Singerin tuottama ja Kevin Burnsin ohjaama dokumentti on kelvollinen johdatus Teräsmiehen historiaan, alkaen Siegelin ja Shusterin Reign of the Superman -sarjakuvasta ja päättyen Singerin Superman Returnsiin. Käsittely on melko pinnallista, jotta koko aikajänne saataisiin sopimaan tuntiin ja 50 minuuttiin. Jonkin verran tarkemman käsityksen Teräsmiehen alkuvaiheista voi saada esimerkiksi tämän sivuston Historia-jutusta. Moni tuskin kuitenkaan on tietoinen aivan kaikista Teräsmiehen vaiheista, joten tämä dokumentti auttaa aukkojen täyttämisessä.

Suurin osa dokumentista käsittelee Teräsmiehen vaiheita elokuvissa ja televisiossa. Sarjakuvamaailmaan palataan ainoastaan kaikkein merkittävimpien käänteiden kohdalla, kuten esimerkiksi Teräsmiehen ”perheen” kehittyminen Terästyttöineen ja Teräslemmikkeineen sekä tietenkin Teräsmiehen kuolema 90-luvun alussa. Eniten aikaa omistetaan George Reevesin tähdittämälle Adventures of Superman -sarjalle, Superman: The Movielle, Smallville-sarjalle sekä tietenkin Singerin Superman Returnsille. Samalla myös käsitellään Reevesin ja Reeven tragedioita, jotka synnyttivät myytin Teräsmiehen kirouksesta.

Dokumentissa haastatellaan lukuisia Teräsmiehen eri tulkinnoissa osallisina olleita. Elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden lisäksi mukana on myös kiitettävästi sarjakuvapuolen väkeä, mm. DC:n päätoimittaja Paul Levitz, Teräsmies-nimikkeiden pitkäaikainen toimittaja Mike Carlin sekä Synnynoikeus-sarjan kirjoittaja Mark Waid. Fanin ominaisuudessa nähdään KISSin Gene Simmons, Babylon 5:n Bill Mumy ja Tähtien sodan Mark Hamill.

Teräsmiehen hahmoa yritetään jonkin verran tulkita ja analysoida syitä hahmon suosion vaihteluihin vuosien varrella. Yhteydet juutalaiskristilliseen mytologiaan mainitaan muutamaan otteeseen, mutta asiaa ei liiemmin pohdita. Kaiken kaikkiaan dokumentin katsottuaan voi kuvitella tietävänsä Teräsmiehestä kaiken, ymmärtämättä kuitenkaan mitään.

SUCE: Levy 11 – Superman Returns ekstroja

Superman – Ultimate Collector’s Editionin yhdestoista levy sisältää Superman Returnsin teosta kertovan dokumentin Requiem for Krypton, Marlon Brandon uuteen materiaaliin sovittamista demonstroiva video Resurrecting Jor-El, poistettuja kohtauksia, trailereita sekä pääsiäismunan.

Requiem for Krypton kertoo varsin kattavasti elokuvan teosta aina idean kehittelystä kuvausten päättymiseen saakka. Merkittävä puute on kuitenkin se, että mitään sen jälkeen tapahtuvaa ei käsitellä. Visuaalisista tehosteista, äänistä, musiikista ja leikkauksesta ei nähdä mitään. Tätä osastoa täydentämään on ilmeisesti mukaan laitettu Resurrecting Jor-El joka oli kuitenkin saatavilla Internetistä jo ennen elokuvan teatterilevitystä.

Jonkin verran lisää kulissien takaista materiaalia kuvausten ajalta on saatavilla BlueTights.netistä. Nämä ”Bryanin päiväkirjat” muodostivat neljännentoista levyn tämän kokoelman USA:n versiossa, joten niitä ei ole sisällytetty tämän levyn ekstroihin. Silti nekään eivät kattaneet jälkituotantoa, joten on odotettavissa, että tämä puoli elokuvan teosta dokumentoidaan tulevassa erikoisjulkaisussa.

Kuten jo etukäteen mainitsin, poistettujen kohtausten joukossa ei ole elokuvan alkuun sijoittunutta Krypton-jaksoa, ja tämä puoltaa myöskin ennustetta, että jossain vaiheessa julkaistaan Superman Returnsin laajennettu versio. Suuri osa levyltä löytyvistä poistetuista kohtauksista sijoittuu kuitenkin elokuvan alkuun, Kentien farmille. Mukana on myös Martha Kentin ja Ben Hubbardin välinen Scrabble-peli, jossa Martha sijoittaa laudalle avainsanan alienation.

Levylle on kätketty pääsiäismuna, jota pääsee katsomaan valitsemalla Special Features -valikosta Deleted Scenes ja painamalla ylöspäin, jolloin ruudun alareunaan ilmestyy S-logo, ja painamalla OK/Enter.

SUCE: Levy 10 – Superman Returns

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kymmenes levy sisältää Superman Returnsin vuodelta 2006 ilman lisämateriaaleja.

Superman: The Movie ja Superman II ovat hyviä elokuvia, Superman III ja Superman IV: The Quest for Peace eivät ole. Tämän takia Bryan Singerin Superman Returns
on jatko-osa vain kahdelle ensimmäiselle elokuvalle. Tai ainakin hyville osille niistä. Koko totuus on se, että kaikissa niistä on hyviä puolia sekä huonoja puolia, ja kaikilla on varmasti omat faninsa. Ja kun fani joutuu puolustamaan mieltymystään, hän saattaa väittää, että muut eivät vain tajua elokuvaa.

Elokuvan tajuaminen ei muuta sen puutteita ansioiksi. Se vain tarkoittaa, että niillä ei ole väliä. Täydellistä elokuvaa tuskin kukaan on tehnytkään, koska elokuvanteko on ryhmätyötä, siispä luonteeltaan sarja kompromisseja. Kompromissien tavoite kuitenkin on palvella elokuvan sanomaa, ajatusta tai tunnetta joka katsojille on tarkoitus välittää. Jos se onnistuu — jos katsoja tajuaa elokuvan — muulla ei ole väliä.

Minulle on huomautettu, että Superman Returns jättää auki merkittävän osan juonestaan. Lex Luthor varastaa Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta kryptonilaisia kristalleja, joiden avulla hän yrittää kasvattaa itselleen uuden mantereen. Vihamiesten vihdoin kohdatessa Teräsmies huomauttaa, että Luthorilla on jotain hänelle kuuluvaa. Elokuvan päättyessä Teräsmies ei kuitenkaan ole saanut kristallejaan takaisin. Toisaalta kristallit eivät ole enää Luthorin hallussakaan, joten hänen juonensa on epäonnistunut, ja hänen osuutensa elokuvasta on täten saatu siististi pakettiin. Ongelma on vain siinä, että Teräsmies ei tiedä sitä.

Mutta jos katsellessasi kohtausta, jossa Jason toivottaa hyvää yötä Loisin pihalla leijuvalle Teräsmiehelle, kurtistat kulmiasi ja ihmettelet, miksi Teräsmies ei lähde hakemaan kristallejaan takaisin Luthorilta — et ole tajunnut elokuvaa.

Superman Returns on tarina Teräsmiehen vieraantumisesta ihmiskunnasta ja siitä, kuinka hän löytää uuden yhteenkuuluvuuden tunteen. Elokuvan alkaessa hän on käynyt Kryptonin jäänteillä ja saanut nähdä omin silmin, että hän on todellakin ainoa lajiaan. Palattuaan Metropolisiin hän huomaa elämänsä tärkeimmän ihmisen, Lois Lanen, siirtyneen eteenpäin elämässään. Loisilla on poika ja avomies, ja hän on saamassa Pulitzer-palkinnon artikkelistaan ”Miksi maailma ei tarvitse Teräsmiestä”. Tarinan ratkaisu on se, kun Teräsmiehelle selviää, että Loisin poika on myös hänen poikansa. Teräsmies ei olekaan enää ainoa laatuaan, ja hänellä on myös paikkansa Loisin elämässä. Hän ei ole enää yksin.

Mielenkiintoista on se, että kun Bryan Singer selitti elokuvaansa etukäteen, hän aina kertoi tarinassa olevan kyse siitä, kun entinen poikaystävä palaa kuvioihin. Tämä on tietenkin tärkeä osa tarinaa, mutta vain Loisin näkökulmasta. Näin jälkeenpäin vaikuttaa siltä, että hän tahallaan vältti puhumasta Teräsmiehen näkökulmasta eli elokuvan varsinaisesta teemasta, varmaankin säilyttääkseen sen yllätyksenä.

Tietenkin elokuvassa on muitakin tärkeitä teemoja, kuten kysymys Teräsmiehen merkityksestä maailmassa, joka on täynnä hätää ja kärsimystä. Tämä varmaankin oli lähtökohtana koko tarinan kehittelylle: Miten kertoa tarina Teräsmiehestä maailmassa, joka on kokenut syyskuun 11:nen, 2001? Missä Teräsmies oli, kun se tapahtui? ”Jossain muualla” on nopea ja helppo ratkaisu, mutta se johtaa heti mielenkiintoisempiin kysymyksiin: Mitä tapahtuu, kun hän tulee takaisin? Elokuva ei oikeastaan vastaa alkuperäiseen kysymykseen. Se otetaan itsestäänselvyytenä, että Teräsmiehen on autettava hädässä olevia, mutta Teräsmiestä ei näytetä ratkaisemassa terrorismin ongelmaa — saati sitten köyhyyden tai ylikansoituksen.

Mutta ehkä elokuva onkin vain sekasotkua kaikkia noita ajatuksia, ilman varsinaista punaista lankaa? Ehkä olen vain kokenut joidenkin elementtien resonoivan itsessäni ja nyt yritän oikeuttaa mielipiteeni teeskentelemällä, että elokuvalla on jokin niiden ympärille kehitetty selkeä visio? Sitä sattuu kyllä. Niin sisällötöntä elokuvaa tuskin onkaan, ettei joku olisi yrittänyt nähdä sitä kristillisenä allegoriana.

Onneksi kuitenkin elokuvantekijöiden tekee joskus mieli ujuttaa salaisia viestejä elokuviinsa. Joskus ne ovat kuvallisten viittausten muodossa, joskus taas aivan selvästi luettavissa, jos ne vain sattuu huomaamaan. Superman Returnsistä löytyy yksi selväsanainen viesti, joka kertoo, mistä elokuvassa on kyse. Kun Teräsmiehen avaruusalus laskeutuu, se saa Kentien talon tärisemään. Kamera näyttää pöydällä Scrabble-sanapelin, jonka kirjainlaatat lähtevät vaeltamaan tärinän vaikutuksesta. Kahden lyhyen otoksen aikana on mahdollista lukea laudalla alimpana oleva sana: alienation, vieraantuminen.

Mutta mikään tästä ei selitä, miksi Teräsmiehen otsakiehkura on jotenkin pielessä. Jakaus näyttää olevan väärällä puolella. Mikä vitsi siinä on?

SUCE: Levy 9 – Superman IV: The Quest for Peace

Superman – Ultimate Collector’s Editionin yhdeksäs levy sisältää Superman IV: The Quest for Peacen vuodelta 1987. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla käsikirjoittaja Mark Rosenthal kertoo elokuvan teosta, poistettuja kohtauksia, teatteritraileri sekä Justice League: Heroes -videopelin traileri.

Superman IV päätti Christopher Reeven elokuvauran Teräsmiehenä onnettomasti. Halpiksia tehtaileva Cannon Group oli ostanut Teräsmiehen oikeudet, ja budjetin kutistuminen jätti jälkensä elokuvaan. Sen lisäksi jotkut elokuvantekijöiden päätöksistä vain ovat todella outoja.

Elokuvan alaotsikko viittaa Teräsmiehen hankkeeseen tuhota kaikki maapallon ydinaseet viskaamalla ne aurinkoon. Richard Donner mainitsi omien Teräsmies-elokuviensa kommenttiraidoilla, että hän ei pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, mutta kyseessä oli idealistiselle Christopher Reevelle hyvin tärkeä aate. Donnerin tulkinnassahan Jor-El kielsi poikaansa puuttumasta ihmiskunnan historiaan. Oli ajatus sitten hyvä tai huono, se ei aivan kanna elokuvan loppuun saakka.

Varsinainen haaste Teräsmiehelle on ilkeä Nukulaarimies, kuten luojansa Lex Luthor häntä nimittää. Luthor muokkaa Teräsmiehen DNA:sta protoplasmaa ja kätkee sen ydinohjukseen, jonka Teräsmies pahaa aavistamatta sinkauttaa aurinkoon. Auringon säteilyn vaikutuksesta protoplasma kehittyy hetkessä aikuiseksi Nukulaarimieheksi, jolla on valmiiksi vaatteet päällä. Sitten Nukulaarimies palvelee Luthoria jossain epämääräisessä asekauppajuonessa, yrittää iskeä Clark Kentin uuden tyttöystävän ja myrkyttää Teräsmiehen kauniilla pitkillä kynsillään.

Valitettavasti Annette O’Toole ei syystä tai toisesta uusinut Lana Langin rooliaan Superman III:sta, mutta hänen tilalleen kehiteltiin uusi hahmo, Daily Planetin uuden omistajan tytär Lacy, jota esittää Mariel Hemingway. Reeven ja Hemingwayn välillä vain ei tunnu olevan kemiaa, ja huomattava ikäerokaan ei asiaa auta. Käteen jää vain muutama kehno kohtaus, joissa Clark nolaa itsensä treffeillä Lacyn kanssa.

Lois on kohtalaisen suuressa roolissa taas, mitä ilmeisimmin siksi, että Salkindin väestä oli päästy eroon. Toisaalta hän joutuu ehkä keljuimman tempun uhriksi, mitä Teräsmies on hänelle näissä elokuvissa tehnyt. Jos ei lasketa sitä ”hupsis, annoin Loisin kuolla, no otetaanpa uusiksi”-juttua ensimmäisessä osassa. Teräsmies nimittäin paljastaa henkilöllisyytensä Loisille (taas), vie hänet romanttiselle lennolle (taas), juttelee vähän hänen kanssaan ongelmistaan, ja heti kun on saanut riittävästi henkistä tukea, pyyhkii hänen muistinsa taikasuudelmalla (taas). On siinä jätkällä pokkaa!

Kommenttiraidalla Mark Rosenthal kritisoi elokuvaa estottomasti omasta kirjoittajan näkökulmastaan. Jokseenkin kaikki, mikä elokuvassa meni pieleen, on hänen mielestään B-luokan budjetin syytä. Hän osaa kyllä kiinnittää huomiota moniin asioihin, joissa kustannusten säästäminen on vaikuttanut elokuvan laatuun enemmän ja vähemmän ilmeisillä tavoilla. Visuaalisilla tehosteilla toteutettu Nukulaarimies olisi varmasti ollut vakuuttavampi vastustaja Teräsmiehelle kuin hassusti pukeutunut mies, jolla on föönatut hiukset. Teräsmiehen ja Loisin lentomatkan taustat eivät näytä yhtä hienoilta kuin esimerkiksi ensimmäisessä elokuvassa, koska kuvausryhmillä ei ollut varaa odotella sään muuttumista aurinkoiseksi. Veikkaisin myös, että Teräsmiehelle annettiin ihmeellinen kiinanmuurinkorjauskatse, koska budjetti ei riittänyt visuaalisiin tehosteisiin, joissa Teräsmies korjaa muurin käsityönä, supernopeudella lentäen. On helpompaa vain piirtää sininen säde, joka saa tiilet ilmestymään paikoilleen.

Rosenthal viittaa elokuvan alkuperäiseen versioon, josta leikattiin pois noin 45 minuuttia. Tästä voisi helposti saada sen vaikutelman, että Superman IV olisi ollut paljon parempi, jos sitä ei olisi niin julmasti silvottu. DVD:lle laitettujen leikattujen kohtausten perusteella täysi versio olisi ollut vielä kauheampi. Mukana on esimerkiksi kertaus Teräsmiehen alkuperästä, jossa Jor-Elin äänenä kuullaan surkea Brando-imitaattori, sekä Luthorin ensimmäinen yritys luoda Nukulaarimies, joka on todella kauheaa katsottavaa. Mikään kolmessa edellisessä elokuvassa ei yltänyt samoihin camp-huumorin syvyyksiin. Voidaan siis todeta, että Superman IV ei ollut niin surkea loppu Teräsmies-elokuvasarjalle, etteikö se olisi voinut olla vieläkin surkeampi.

SUCE: Levy 8 – Superman III

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kahdeksas levy sisältää Superman III:n alkuperäisen version vuodelta 1983. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla tuottajat Ilya Salkind ja Pierre Spengler kertovat elokuvan teosta.

Kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen Teräsmies-elokuvat kääntyivät syöksykierteeseen. Kolmas osa vaihtoi tyylilajin huumorilla höystetystä spektaakkelista silkaksi toimintakomediaksi. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa koomikko Richard Pryor esittää ”sossun luukulla”-rutiininsa. Myöhemmin nähdään myös Pryorin ”tärkeilevä kenraali” ja ”ylituttavallinen kaupustelija”-rutiinit.

Elokuvan muuttuminen vitsiksi ei kuitenkaan ole pelkästään Pryorin vastuulla. Avauskohtauksesta siirrytään alkuteksteihin, joiden taustalla pyörii tökerö slapstick-kohtaus, joka myös huipentuu Teräsmiehen ensimmäiseen urotekoon: Hän pelastaa vesipostin päälle ajaneen miehen hukkumasta autoonsa.

Aivan niin surkea elokuva ei ole alusta loppuun saakka. Kemiantehtaan sammutus on toimiva kohtaus, samoin kuin Teräsmiehen hyvän ja pahan puolen välinen taistelu. Niin hyviä eivät nekään ole, että niistä ei keksisi jotain moitittavaa.

Kun liekit uhkaavat kuumuudelle arkaa happoa, Teräsmiehen on jostain syystä helpompi lentää viiden mailin päähän jäädyttämään järven pinta superpuhalluksella ja kantaa jää tulipalon ylle, kuin käyttää superpuhallusta hapon jäähdyttämiseen.

Teräsmiehen jakaantuminen epäpuhtaan kryptoniitin vaikutuksesta pahaksi Teräsmieheksi ja hyväksi Clark Kentiksi — jolla on kuitenkin supercoimat — on vieläkin oudompaa. Se tuntuu enemmän joltain hopeakauden kansi-idealta (”Teräsmies vastaan Clark Kent! Kuinka tämä voi olla mahdollista?!?”) kuin harkitulta yritykseltä käsitellä Teräsmiestä dualistisesti.

Parasta koko elokuvassa on kuitenkin Lana Lang. Lois Lane näyttäytyy vain muutaman minuutin ajan alussa ja lopussa, ilmeisesti sen takia, että Margot Kidder ei sietänyt tuottajien päätöstä korvata Richard Donner Lesterillä. Tämä ei oikeastaan haittaa minua, koska en ole ikinä erityisemmin pitänyt Kidderin Loisista. Katsoessani kahta ensimmäistä elokuvaa uudestaan DVD:ltä aloin jo miettimään, miksi näin on, koska Kidderin ja Reeven välillä oli loistavaa kemiaa.

Syyksi osoittautui se, että olen vain aina pitänyt enemmän Annette O’Toolen Lanasta. Ehkä vain sen takia, että olen heikkona punapäihin, mutta lisäksi Lana saa selvästi epäreilu edun elokuvassa, kun hän sanoo, että Teräsmies on mahtava, mutta Clark on paras. En halua puhua kenenkään muun puolesta, mutta minä en ikinä tule olemaan Teräsmies, vaikka kuinka haluaisin. Olen siis Clark Kent. Koska Loisia kiinnostaa vain Teräsmies, hän tuntuu tavoittamattomalta, mutta Lanan kanssa minulla olisi mahdollisuuksia.

Älkää katsoko minua noin.

Kommenttiraidalla kuullaan jälleen Salkindin ja Spenglerin koottuja selityksiä. Se on tavallaan ymmärrettävää, että tavoite oli tehdä useita ”episodeja” Teräsmiehen seikkailuista, jotka eivät kaikki voisi olla samanlaisia spektaakkeleita, ja joukkoon sopisi sellaisiakin tarinoita, joissa joku muu kuin Teräsmies on valokiilassa.

Se ei kuitenkaan selitä sitä, minkä takia tuottajat pitivät hyvänä ideana, että se joku olisi Richard Pryor, jonka ylitsepursuava koomikkopersoona ei jätä paljon tilaa varsinaiselle tarinankerronnalle. Ilmeisesti Pryor oli sanonut Johnny Carsonin show’ssa vieraillessaan, että haluaisi esiintyä Teräsmies-elokuvassa, siispä hänelle kirjoitettiin päärooli Superman III:een. Melkein voisi kuvitella, että jos Pryor olisi ilmoittanut Teräsmies-faniudestaan viisi vuotta aiemmin, Salkindit olisivat saattaneet tehdä hänestä Jor-Elin. Mitä vain julkisuuden lisäämiseksi.

SUCE: Levy 7 – Superman II ekstroja

Superman – Ultimate Collector’s Editionin seitsemäs levy sisältää alkuperäisen TV-spesiaalin Superman II -elokuvan teosta, Teräsmiehen 50-vuotisjuhlaspesiaalin, dokumentin Fleischer Studiosin Teräsmies-animaatioista sekä kahdeksan Famous Studiosin Teräsmies-animaatiota 40-luvulta.

Elokuvan teosta kertova TV-spesiaali on samaa sarjaa neljännellä levyllä olleen kanssa. Materiaalia elokuvasta ja kulissien takaa esitellään sen verran, että jos joku olisi katsonut tämän ennen elokuvissa käyntiä, hänelle ei olisi jäänyt paljon jännitettävää. Ohjaajan vaihtumiseen ei kiinnitetä paljon huomiota. Richard Lester näytetään ohjaamassa Margot Kidderiä, Marc McClurea ja Jackie Cooperia Daily Planetin lavasteissa ja mainitaan, että osa materiaalista piti saada sopimaan saumattomasti yhteen aiemmin kuvatun kanssa. Sitä ei kuitenkaan mainita, että kun kryptonilaiset rikolliset ilmestyvät Lex Luthorin kanssa Daily Planetiin, ohjaamassa onkin Richard Donner, sillä Gene Hackman ei työskennellyt päivääkään Lesterin kanssa.

Juhlavuoden TV-spesiaali käsittelee kohdettaan kaikkea muuta kuin juhlallisesti. Teräsmiehen historiaa esitellään toinen toistaan laimeampien huumorihaastattelujen kautta. Sketseissä nähdään Saturday Night Liven koomikoita, etunenässä ohjelman juontava Dana Carvey, mutta myös sekalainen seurakunta julkisuuden henkilöitä kuten Lou Reed, Ralph Nader ja John Byrne (ennen kuin Internet söi hänen aivonsa).

Fleischer Studiosin piirretyistä kerrotaan omassa dokumentissaan lyhyesti ja ylistävästi. Sisäpiiriläisten ja historioitsijoiden lisäksi mukana ovat Warnerin 90-luvun supersankaripiirrettyjen luojat, joiden velka Fleischerin Teräsmiehelle on aina ollut ilmeinen. Dokumentista käy ilmi sellainenkin mielenkiintoinen tosiasia, että Max Fleischer keksi Rotoscope-tekniikan, jonka avulla Teräsmiehenkin realistiset hahmot animoitiin.

Paljon enemmänkin näistä animaatioista voisi sanoa, minkä huomaa heti, kun alkaa katsoa tällä levyllä olevia jaksoja. Samalla kun studion nimi vaihtui Fleischerista Famousiksi, myös sisällössä tapahtui hienoinen muutos. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nämä jaksot ovat sotapropagandaa, jossa Teräsmies taistelee akselivaltoja vastaan. Jotkut tarinoista ovat suhteellisen viattomia sota-aikaan sijoittuvia jännäreitä, mutta Japoteurs ja Eleventh Hour esittävät japanilaiset huikean rasististen stereotyyppien avulla. Jungle Drums yltää vielä rasistisempaa kuvaukseen, mutta saksalaisten vihollisten sijaan kohteena ovat afrikkalaiset sivulliset, joten kyseessä on varmaankin vain ihan tavanomainen tietämätön ennakkoluuloisuus laskelmoidun epäinhimillistämisen sijasta. Animaatio on kuitenkin edelleen samaa huippulaatua, ja juonissakin on kaikesta huolimatta enemmän vaihtelua kuin neljännen levyn satsissa, joten kyllä näitä katsomisen arvoisiksi voi sanoa.

SUCE: Levy 6 – Superman II: The Richard Donner Cut

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kuudes levy sisältää Richard Donnerin version Superman II:sta. Lisämateriaaleina ovat Donnerin johdanto elokuvaan, kommenttiraita, jolla ohjaaja Richard Donner ja luova konsultti Tom Mankiewicz kertovat elokuvan teosta, Donnerin version restauroimisesta kertova dokumentti, poistettuja kohtauksia sekä Justice League: Heroes -videopelin traileri.

Kun Superman: The Movie osoittautui suurmenestykseksi, oli aika palata Superman II:n pariin. Kahta elokuvaa oli tehty samanaikaisesti, mutta jatko-osan kuvaukset jäivät kesken, kun ensimmäinen osa piti kiirehtiä elokuvateattereihin. Kuten on jo todettu, Richard Donner ei palannutkaan viimeistelemään työtä. Richard Lester ohjasi puuttuvan materiaalin, jonka määrä vain kasvoi, kun Marlon Brandon rooli Jor-Elinä leikattiin pois kustannussyistä.

Melkein kolme vuosikymmentä myöhemmin Donnerin alkuperäinen visio on saatettu elokuvan muotoon — ainakin melkein. Juonen yhtenäisyyden saavuttamiseksi on jouduttu käyttämään jonkin verran Lesterin materiaalia, viimeistelemättömiä tehostekohtauksia on täydennetty tietokonetekniikalla ja yksi keskeinen kohtaus on luotu kokonaan Christopher Reeven ja Margot Kidderin koekuvausten materiaalista. Tätä yhtä kohtausta lukuunottamatta Donnerin versio näyttää täysin ”oikealta” elokuvalta, vaikka kerronta onkin välillä hätäilevää.

Mukana olevasta Lesterin materiaalista on karsittu pois suurin osa komediallisuudesta. Huumoriton elokuva ei tietenkään ole, koska Loisin ja Clarkin väliset sekä Luthorin kohtaukset ovat aivan yhtä vitsikkäitä kuin ensimmäisessä elokuvassakin. Eniten muutokset vaikuttavat kryptonilaisiin rikollisiin, jotka ovat juuri niin totisia ja uhkaavia kuin heidän olisi aina pitänytkin olla. Valitettavasti samalla suurin osa heidän tihutöitään kuvaavista kohtauksista on poistettu, ja tilalle on saatu ainoastaan yksi lyhyt kohtaus, jossa kryptonilaiset tuhoavat Washington-monumentin, sekä laajennettu versio hyökkäyksestä Valkoiseen taloon.

Marlon Brandon palauttaminen Yksinäisyyden linnakkeen kohtauksiin on merkittävin muutos elokuvaan. Sen lisäksi, että tämän ansiosta nähdään hieman lisää Luthoria, Teräsmiehen voimien palautuminen selittyy hieman paremmin. Kyseessä on edelleenkin räikeä deus ex machina, mutta nyt sentään kyseisen jumalan vuorovaikutus poikansa voidaan nähdä ja tuntea.

Donnerin ja Mankiewiczin kommenttiraita on taltioitu monta vuotta ensimmäisen elokuvan kommenttiraidan jälkeen, joten dementia tekee tepposet herroille ja monet anekdootit kuullaan toistamiseen. On kuitenkin mielenkiintoista kuulla, minkälaisen tarinakaaren he olivat suunnitelleet elokuville. Mankiewiczin uskonnollinen allegoria on ehkä hieman sekava, mutta hän on kyllä aivan oikeassa, että Superman II:n teatteriversio tuhosi elokuvien alkuperäisen idean täysin.

Dokumentti kuvaa lyhyesti, miten Michael Thaun työryhmä loi elokuvan uuden version. Aivan kaikkea Donnerin kuvaamaa materiaalia he eivät kuitenkaan käyttäneet. DVD:ltä löytyvät poistetut kohtaukset eivät ilmeisesti olisi sopineet elokuvan rytmiin. Mitään juonen kannalta oleellista niissä ei suinkaan ole.

SUCE: Levy 5 – Superman II

Superman – Ultimate Collector’s Editionin viides levy sisältää Superman II:n alkuperäisen version vuodelta 1980. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla tuottajat Ilya Salkind ja Pierre Spengler kertovat elokuvan teosta.

Superman II on ensimmäistä huomattavasti heikompi tekele. Kryptonilaiset rikolliset, jotka ensimmäisen elokuvan alussa pohjustettiin Teräsmiehen perivihollisiksi, esitetään aivan liian humoristisessa valossa. Metropolisissa Teräsmiestä vastaan käytävän taistelun lisäksi heistä saadaan irti todella dramaattisia kohtauksia vain kourallinen. Todella surkuhupaisia on myös joukossa, ja niihin valitettavasti kuuluu Yksinäisyyden linnakkeen lopputaistelu hatusta tempaistuine supervoimineen.

Elokuvan juoni on aikamoista haahuilua. Perimmäinen idea on tietenkin Teräsmiehen ja kryptonilaisten rikollisten välinen yhteenotto, mutta sitä vältellään suurimman osan elokuvasta Teräsmiehen ja Loisin välisen rakkaustarinan avulla. Teräsmies luopuu voimistaan Loisin vuoksi, mutta syy tähän perustellaan heikosti: Laran hologrammi selittää jotain ”kuolevaisista”, ja Teräsmies hyväksyy tämän, ikään kuin voimiensa takia hän näkisi itsensä jonain jumalana. Eikä hän kovin paljon ehdikään maistaa kuolemaisen elämää, ennen kuin toteaa, että tuli tehtyä pahemmanlaatuinen virhe, ja voimat on pakko saada jotenkin takaisin.

Lopuksi tietenkin Teräsmiehen pitää saada otettua vahinko takaisin, ja Lois pitää saada unohtamaan, että Clark ja Teräsmies ovat sama ihminen. Simsalabim, taikasuudelma saa Loisin menettämään muistinsa. Mutta se on sentään nerokasta verrattuna ajan kääntämiseen taaksepäin pyörittämällä planeettaa väärään suuntaan, mikä oli ongelman aluperäinen ratkaisu, ennen kuin se siirrettiin ensimmäisen elokuvan loppuun!

Ainoa levylle sisällyttämisen arvoiseksi katsottu poistettu kohtaus on itse asiassa täysin turha, siis jopa erillisenä ekstrana. Se ei tarjoa mitään lisäinformaatiota juonesta tai hahmoista, vaan se on pelkkä joutava kaksimielisyys Teräsmiehen ja Loisin välillä Yksinäisyyden linnakkeessa.

Kommenttiraidalla Salkind ja Spengler puolustelevat jälleen tekemisiään. Merkittävin ongelma Superman II:n kohdalla tietenkin oli Richard Donnerin poistuminen ohjaajanpallilta, vaikka merkittävä osuus jatko-osasta oli jo kuvattu hänen johdollaan ensimmäistä elokuvaa tehtäessä. Salkind selittää, että Donner asetti paluunsa ehdoksi sen, ettei Spengler osallistuisi projektiin, ja tähän Salkindit eivät voineet suostua. Spengler oli nimittäin Ilyan lapsuudenystävä ja Alexanderin ”toinen poika”, joten he mieluummin ottivat riskin — ja Salkind itsekin kutsuu sitä riskiksi — uuden ohjaajan kanssa. Ei tarvitse syyttää nepotismista, kun se kerran myönnetään.

Salkind — tai Spengler, sillä puhujia on vaikea erottaa toisistaan, kuten ensimmäisellä levyllä — yrittää myös puolustaa elokuvan koomisuutta sillä, että se on suoraan jatkoa ensimmäisen elokuvan viimeiselle kolmannekselle, jossa oli liioiteltu, sarjakuvamainen sävy. Ongelma on vain siinä, että kryptonilaiset rikolliset ovat peruja ensimmäisen elokuvan alusta, jossa sävy oli kaikkein totisin ja oopperamaisin. Koomisuuden pitäminen erossa kryptonilaisista olisi ollut perusteltua, mutta elokuvantekijät valitsivat toisin, ja mielestäni virheellisesti.