Superman – Ultimate Collector’s Editionin yhdeksäs levy sisältää Superman IV: The Quest for Peacen vuodelta 1987. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla käsikirjoittaja Mark Rosenthal kertoo elokuvan teosta, poistettuja kohtauksia, teatteritraileri sekä Justice League: Heroes -videopelin traileri.
Superman IV päätti Christopher Reeven elokuvauran Teräsmiehenä onnettomasti. Halpiksia tehtaileva Cannon Group oli ostanut Teräsmiehen oikeudet, ja budjetin kutistuminen jätti jälkensä elokuvaan. Sen lisäksi jotkut elokuvantekijöiden päätöksistä vain ovat todella outoja.
Elokuvan alaotsikko viittaa Teräsmiehen hankkeeseen tuhota kaikki maapallon ydinaseet viskaamalla ne aurinkoon. Richard Donner mainitsi omien Teräsmies-elokuviensa kommenttiraidoilla, että hän ei pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, mutta kyseessä oli idealistiselle Christopher Reevelle hyvin tärkeä aate. Donnerin tulkinnassahan Jor-El kielsi poikaansa puuttumasta ihmiskunnan historiaan. Oli ajatus sitten hyvä tai huono, se ei aivan kanna elokuvan loppuun saakka.
Varsinainen haaste Teräsmiehelle on ilkeä Nukulaarimies, kuten luojansa Lex Luthor häntä nimittää. Luthor muokkaa Teräsmiehen DNA:sta protoplasmaa ja kätkee sen ydinohjukseen, jonka Teräsmies pahaa aavistamatta sinkauttaa aurinkoon. Auringon säteilyn vaikutuksesta protoplasma kehittyy hetkessä aikuiseksi Nukulaarimieheksi, jolla on valmiiksi vaatteet päällä. Sitten Nukulaarimies palvelee Luthoria jossain epämääräisessä asekauppajuonessa, yrittää iskeä Clark Kentin uuden tyttöystävän ja myrkyttää Teräsmiehen kauniilla pitkillä kynsillään.
Valitettavasti Annette O’Toole ei syystä tai toisesta uusinut Lana Langin rooliaan Superman III:sta, mutta hänen tilalleen kehiteltiin uusi hahmo, Daily Planetin uuden omistajan tytär Lacy, jota esittää Mariel Hemingway. Reeven ja Hemingwayn välillä vain ei tunnu olevan kemiaa, ja huomattava ikäerokaan ei asiaa auta. Käteen jää vain muutama kehno kohtaus, joissa Clark nolaa itsensä treffeillä Lacyn kanssa.
Lois on kohtalaisen suuressa roolissa taas, mitä ilmeisimmin siksi, että Salkindin väestä oli päästy eroon. Toisaalta hän joutuu ehkä keljuimman tempun uhriksi, mitä Teräsmies on hänelle näissä elokuvissa tehnyt. Jos ei lasketa sitä ”hupsis, annoin Loisin kuolla, no otetaanpa uusiksi”-juttua ensimmäisessä osassa. Teräsmies nimittäin paljastaa henkilöllisyytensä Loisille (taas), vie hänet romanttiselle lennolle (taas), juttelee vähän hänen kanssaan ongelmistaan, ja heti kun on saanut riittävästi henkistä tukea, pyyhkii hänen muistinsa taikasuudelmalla (taas). On siinä jätkällä pokkaa!
Kommenttiraidalla Mark Rosenthal kritisoi elokuvaa estottomasti omasta kirjoittajan näkökulmastaan. Jokseenkin kaikki, mikä elokuvassa meni pieleen, on hänen mielestään B-luokan budjetin syytä. Hän osaa kyllä kiinnittää huomiota moniin asioihin, joissa kustannusten säästäminen on vaikuttanut elokuvan laatuun enemmän ja vähemmän ilmeisillä tavoilla. Visuaalisilla tehosteilla toteutettu Nukulaarimies olisi varmasti ollut vakuuttavampi vastustaja Teräsmiehelle kuin hassusti pukeutunut mies, jolla on föönatut hiukset. Teräsmiehen ja Loisin lentomatkan taustat eivät näytä yhtä hienoilta kuin esimerkiksi ensimmäisessä elokuvassa, koska kuvausryhmillä ei ollut varaa odotella sään muuttumista aurinkoiseksi. Veikkaisin myös, että Teräsmiehelle annettiin ihmeellinen kiinanmuurinkorjauskatse, koska budjetti ei riittänyt visuaalisiin tehosteisiin, joissa Teräsmies korjaa muurin käsityönä, supernopeudella lentäen. On helpompaa vain piirtää sininen säde, joka saa tiilet ilmestymään paikoilleen.
Rosenthal viittaa elokuvan alkuperäiseen versioon, josta leikattiin pois noin 45 minuuttia. Tästä voisi helposti saada sen vaikutelman, että Superman IV olisi ollut paljon parempi, jos sitä ei olisi niin julmasti silvottu. DVD:lle laitettujen leikattujen kohtausten perusteella täysi versio olisi ollut vielä kauheampi. Mukana on esimerkiksi kertaus Teräsmiehen alkuperästä, jossa Jor-Elin äänenä kuullaan surkea Brando-imitaattori, sekä Luthorin ensimmäinen yritys luoda Nukulaarimies, joka on todella kauheaa katsottavaa. Mikään kolmessa edellisessä elokuvassa ei yltänyt samoihin camp-huumorin syvyyksiin. Voidaan siis todeta, että Superman IV ei ollut niin surkea loppu Teräsmies-elokuvasarjalle, etteikö se olisi voinut olla vieläkin surkeampi.