Teräsmiehelle eniten ehdokkuuksia 33. Saturn-palkinnoissa

Superman ReturnsThe Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films jakaa vuosittain palkinnot parhaille genretuotannoille elokuvissa, TV:ssä ja DVD:llä. Tänä vuonna eniten ehdokkuuksia on kerännyt Bryan Singerin ohjaama Superman Returns. Myös TV- ja DVD-kategorioissa on ehdolla Teräsmies-aiheisia teoksia. Tässä yhteenveto Teräsmiehen Saturn-ehdokkuuksista:

Superman Returns Paras fantasiaelokuva
Paras miespääosa: Brandon Routh
Paras naispääosa: Kate Bosworth
Paras miessivuosa: James Marsden
Paras naissivuosa: Parker Posey
Paras suoritus nuorelta näyttelijältä: Tristan Lake Leabu
Paras ohjaus: Bryan Singer
Paras kirjoitus: Michael Dougherty & Dan Harris
Paras musiikki: John Ottman
Parhaat erikoistehosteet: Mark Stetson, Neil Corbould, Richard R. Hoover, Jon Thum
Smallville Paras network-TV-sarja
Paras naissivuosa TV-sarjassa: Allison Mack
Superman II: The Richard Donner Cut Paras DVD-erikoisjulkaisu
Superman – Ultimate Collector’s Edition Paras DVD-kokoelma
Adventures of Superman Paras retro-TV-julkaisu

Kaikki Saturn-palkintoehdokkaat

Lähde: Superhero Hype!

Luvassa vuonna 2007

Leikitään, että eilinen kirjoitus tuli jo viime vuonna. Nyt kun uusi vuosi on alkanut, mitä se tietää Teräsmiehelle ja tälle sivustolle?

Suomennettuja Teräsmies-sarjakuvia ei ole paljon tulossa. Viime vuonna DC Spesiaalissa julkaistua All Star Supermaniä on Yhdysvalloissa ilmestynyt vasta kaksi numeroa lisää. Ainakin nämä julkaistaan DC Spesiaalissa joskus tänä vuonna. Muissa DC Spesiaaleissa tullaan näkemään mm. Denny O’Neilin ja Neal Adamsin Vihreää Lyhtyä ja Vihreää Nuolta sekä Warren Ellisin ja John Cassadayn Planetaryä.

Uutta Teräsmies-elokuvaa ei saada vielä vähään aikaan, mutta tuotantoon liittyviä uutisia voi olla tulossa tämän vuoden puolella. Jos ennusteeni pitää paikkansa, Superman Returnsistä julkaistaan tänä vuonna erikoisversio.

Amerikkalaisista Teräsmies-sarjakuvista uutisoiminen ei varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin. Englanninkieliset sivustot kuten The Superman Homepage tekevät sen paremmin kuin minun olisi mitenkään mahdollista. Pyrin kuitenkin seuraamaan tärkeimpiä Teräsmies-julkaisuja, ja kirjoitan niistä arvosteluja sitä mukaa kuin ehdin. Kirjoja on tällä hetkellä rästissä puolisen tusinaa, mutta toivottavasti pääsen ajan tasalle arvosteluissa vielä tämän vuoden aikana.

Lisäksi toivoisin, että blogin tarjonta ei jäisi ainoastaan minun aktiivisuuteni tai sen puutteen varaan. Kommentoikaa kirjoituksiani ja kommentoikaa toistenne kommentteja. Sitä varten se kommenttitoiminto on.

DC Spesiaali 6/2006

DC Spesiaali 6/2006 kansikuvaAll Star Superman #3,4
Kirjoittaja: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quitely
Tussaaja/värittäjä: Jamie Grant
Suomentaja: Koivumäki

All Star Batman & Robin, The Boy Wonder #3,4
Kirjoittaja: Frank Miller
Kuvittaja: Jim Lee
Tussaaja: Scott Williams
Värittäjä: Alex Sinclair
Suomentaja: Jouko Ruokosenmäki

Egmont Kustannus, 100 sivua

Grant Morrisonin tarinat ovat säkenöivän kekseliäitä ja Frank Quitelyn kuvitus on mestarillista. Frank Miller on hukannut aivokaappinsa avaimet ja Jim Lee tuhlaa aikaansa ja taitojaan hänen kanssaan. Tähän päättyi arvosteluosio. Lopuksi esitän muutaman satunnaisen mietteen spesiaalin Teräsmies-tarinoista. Julkaisun ilmestymisestä onkin jo ehtinyt vierähtää sen verran aikaa, että spoilerivaroitukset ovat varmaankin tarpeettomia.

Tarinassa ”Kauniita unia, Teräsnainen…” Lois Lane saa Teräsmieheltä supervoimat syntymäpäivänsä ajaksi. Teräsmies ja väliaikainen Teräsnainen kohtaavat kaksi supervoimaista mahtailijaa, Simsonin ja Atlaksen, jotka haastavat Teräsmiehen saadakseen viettää päivän Loisin kanssa.

Missään vaiheessa ei sanota suoraan, ovatko nämä kaksi samat henkilöt kuin Tuomarien kirjan ja kreikkalaisen mytologian hahmot. Tarujen mukaanhan Simson kuoli tuhotessaan filistealaisten temppelin ja Atlaksen tehtävä on kannatella taivasta harteillaan, joten tässä sarjakuvassa esiintyvät hahmot saattavat olla vain jäljittelijöitä.

Joka tapauksessa Morrison kuvaa Simsonin ja Atlaksen hyvin erilaisiksi sankarihahmoiksi kuin Teräsmies. Subterranosaurusten hyökkäys Metropolisiin tarinan alussa paljastuu Simsonin yllyttämäksi, ja muutenkin kaksikko näyttää vain kulkevan ympäriinsä aiheuttamassa harmeja ”uroteoillaan”. Heihin verrattuna Teräsmies edustaa kehittyneempää sankarityyppiä, joka oikeasti yrittää käyttää voimiaan moraalisesti. Morrison on kertonut, että hän uskoo superihmisten olevan pian todellisuutta, ja hän pyrkii supersankarisarjakuvillaan antamaan roolimalleja näille tulevaisuuden ihmisille. Tässä tarinassa Morrison näyttää, kuinka alkukantaiset, itsekkäät ja holtittomat sankarihahmot häviävät modernille, suoraselkäiselle sankarihahmolle.

Simson antaa Loisille lahjaksi uraanikaulakorun, jonka hän ja Atlas varastivat Ultrasfinksiltä 80. vuosisadalla. Ultrasfinksi seuraa Simsonia ja Atlasta saadakseen kaulakorun takaisin, mikä olikin heidän suunnitelmansa, sillä he uskoivat Teräsmiehen pystyvän voittamaan Ultrasfinksin heidän puolestaan. Koska Simson on aikamatkustaja, hän näyttää tietävän joitain asioita Teräsmiehen lähitulevaisuudesta: Teräsmies tulee suorittamaan 12 superurotekoa, joista yksi on vastaamattomaan kysymykseen vastaaminen, mutta joskus sen jälkeen hän kuolee. Todisteena tästä Simson on tuonut tulevaisuudesta Daily Planetin painoksen, jonka etusivun otsikko on ”Teräsmies kuollut”.

Yksi osa Simsonin ennusteista toteutuu, kun Ultrasfinksi esittää Teräsmiehelle vastaamattoman kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, kun pysäyttämätön voima kohtaa liikkumattoman kohteen?” Ultrasfinksi hyväksyy Teräsmiehen vastauksen: ”He antautuvat.” Syvällisen mysteerin sijasta Ultrasfinksin arvoitus näyttää kuitenkin olevan triviaali. Teräsmiehen antama vastaus on osa automainoksen iskulausetta, joka nähdään tarinan viimeisellä sivulla Simsonin sanomalehdessä: ”He antautuvat uuden Luxus Samaritanin edessä.” Morrison käytti hyvin samankaltaista ironista käännettä edellisessä tarinassa, jossa vuoden 4500 Tuntematon Teräsmies esitti pitkän jännityksen nostatuksen jälkeen tulevaisuuden maailmaa suuresti askarruttaneen kysymyksen: ”Kuka oli J.Lo?”

Ultrasfinksin arvoituksella on kuitenkin myös toinen taso. Teräsmiehen katsekontakti Loisiin, kun hän miettii arvoitusta, vihjaa ratkaisun liittyvän jollain tavalla myös heihin: Teräsmies on pysäyttämätön voima ja itsepäinen Lois on liikkumaton kohde. Arvoitus on tietysti syystäkin vastaamaton, joten on turha miettiä, mitä tarkoittaa filosofisessa mielessä se, että pysäyttämätön voima ja liikkumaton kohde antautuvat. Tarinan kontekstissa vastaus on kuitenkin sovellettavissa ilmeisellä tavalla Teräsmieheen ja Loisiin. Tarinan lopussa Teräsmiehellä onkin jotain tärkeää kysyttävää Loisilta, ja vaikka Morrisonin tapauksessa ei ehkä kannata sulkea pois omintakeisempien kysymysten mahdollisuutta, tässä vaiheessa yksinkertaisin oletus on se, että Teräsmies aikoo kosia Loisia. Asiaa vain hankaloittaa se, että päivän superseikkailuista uupunut Lois nukahtaa, ennen kuin Teräsmies saa esitettyä kysymystään, ja jossain määrin se, että Lois ei vieläkään suostu hyväksymään, että Teräsmies ja Clark ovat sama henkilö.

Tarinan viimeisellä sivulla Simsonin sanomalehdestä paljastuu vielä yksi yllätyskäänne lisää. Daily Planetin jutun ”Teräsmies kuollut” kirjoittaja on Clark Kent — joten Teräsmies ei voi olla oikeasti kuollut, vai mitä? Se nyt ei tietenkään ole sinänsä mitenkään yllättävää, mutta nyt näyttää siltä, että hän tulee jostain syystä lavastamaan kuolemansa.

Tarina ”Teräsmies vs. Olsen” on muunnelma klassisista hopeakauden Teräsmies-seikkailuista, joissa Jimmy Olsen kokee jonkinlaisen muodonmuutoksen ja järjestää Teräsmiehen vaikeuksiin. Jimmyn värikkääseen historiaan viitataan hänen asuntonsa sisustuksella, josta pistää silmään erityisesti kehystetty kuva Jimmystä Kilpikonnapoikana. Morrison on liittänyt Jimmyn muodonmuutostaipumukset hänen tehtäviinsä Daily Planetissä: Jimmy kirjoittaa kolumnisarjaa, jota varten hän ottaa päivän ajaksi toisen ihmisen roolin. Kun Jimmy nähdään tarinan alussa naiseksi pukeutuneena kolumniaan ”Olin suosittu teiniblondi” varten, kyseessä ei ole Morrisonin yritys subvertoida hopeakauden tarinoissa käytetty klisee radikaaleilla seksuaali-identiteettikysymyksillä, vaan yksinkertaisesti viittaus jo vuosikymmeniä sitten tehtyihin tarinoihin, joissa Jimmy seikkaili kauniimman sukupuolen edustajana.

Tässä tarinassa Jimmy ottaa päiväksi P.R.O.J.E.K.T.I.:n johtajan Leo Quintumin paikan, ja joutuu tuossa tuokiossa onnettomuuteen, josta Teräsmiehen täytyy pelastaa hänet. Samalla Teräsmies altistuu mustalle kryptoniitille, joka tekee hänestä pahan. Pysäyttääkseen Teräsmiehen Jimmy käyttää yhtä P.R.O.J.E.K.T.I.:n kolmesta juuri tähän tarkoitukseen omistetusta aseesta, joka tekee hänestä version Tuomiopäivä-hirviöstä, joka Post-Crisis -jatkumossa tappoi Teräsmiehen.

Tarinan loppuratkaisussa on häiritsevää epämääräisyyttä. Teräsmies häviää Tuomiopäivä-Jimmylle, koska hän alkaa yllättäen heikentyä. Jimmyä puolestaan varoitetaan, että ilman hypnoottista peruutuslaukaisinta Tuomiopäivä valtaa hänen mielensä kokonaan, mikä näyttääkin tapahtuvan tarinassa juuri ennen kuin hänen Teräsmieheltä saamansa signaalikello hälyttää, ja hän muuttuu takaisin normaaliksi. Mikään loppuratkaisussa ei tunnu seuraavan luonnollisesti edeltävistä tapahtumista, vaan se vaikuttaa täydeltä deus ex machinalta.

Robert Ringin kolumni ”Our Memories Will Save Us” Silver Bullet Comicsissa (linkki Satunnaiselta kävijältä) tutkii identiteetin käsitettä tässä tarinassa ja ehdottaa, että sekä Teräsmiehen että Jimmyn muuttuminen normaaliksi on selitettävissä signaalikellon hälytyksen laukaisemilla muistikuvilla, jotka kytkevät heidät todellisiin minuuksiinsa hetkellisten, muuntuvaisten itsekuvien sijasta. Tämä on sinänsä uskottava selitys, mutta mikään tarinassa ei suoraan viittaa siihen. Muistoista ei puhuta missään vaiheessa, saati sitten identiteetin ja muistojen välisestä yhteydestä. Jos Morrison olisi tarkoittanut loppuratkaisun tulevan ymmärretyksi tällä tavalla, hänen olisi ollut helppo sysätä lukijan ajatukset siihen suuntaan muutamalla vuorosanalla.

Yhdessä suhteessa Ringin ajatukset kyllä valaisevat tarinan tapahtumia, mutta loppuratkaisun uskon avautuvan paljon suoraviivaisemmalla analyysillä. Kun Jimmyä varoitetaan hypnoottisen peruutuslaukaisimen puutteesta, hän sanoo ottaneensa kaiken huomioon. Tämä tarkoittaa, että huoli on aiheeton — Jimmyllä on hypnoottinen peruutuslaukaisin, tai ainakin jotain, mikä toimittaa sen virkaa: signaalikello. Se, minkä takia signaalikellon hälytys käy hypnoottisesta peruutuslaukaisimesta, on ajatuksia herättävä kysymys, mutta juonen pintatason ymmärtämisen kannalta yhdentekevä. Se vain tekee niin. Ei ole mitään syytä olettaa, että signaalikellolla on muuta vaikutusta kuin Jimmyn palauttaminen entiselleen. Siinä vaiheessa, kun se hälyttää, Teräsmies on jo alkanut heikentyä, ja hän on käytännössä nujerrettu. Signaalikello vain estää Tuomiopäivä-Jimmyä tappamasta tajuttomaksi vaipumassa olevaa Teräsmiestä. Kryptoniitin vaikutus ei yleensä ole pysyvä (kultakryptoniittia lukuunottamatta), joten mitään erityistä syytä ei tarvita sille, että Teräsmies on muuttunut takaisin hyväksi ollessaan taas tajuissaan tarinan lopussa.

Ainoaksi mysteeriksi jää se, minkä takia Teräsmies muuttui sitä heikommaksi, mitä pahempi hän oli. Jimmy kiinnittää siihen huomiota vielä tarinan lopussa, joten Morrison selvästi haluaa sen jäävän kummittelemaan lukijoiden ajatuksiin. Kyse tuskin on vain mustan kryptoniitin oheisvaikutuksesta. Tässä luulen Ringin pohdintojen identiteetistä olevan relevantteja. Teräsmiehen identiteettiin kuuluu se, että hän on hyvä. Jos hän lakkaa olemasta hyvä, hän lakkaa olemasta Teräsmies. Ehkä hän menettää silloin myös muut Teräsmiehen olennaiset ominaisuudet, eli supervoimat. Metatasolla tämä kuulostaa juuri sellaiselta idealta, jota Morrison voisi hyödyntää, mutta miten se on selitettävissä tarinan sisäisessä todellisuudessa? Teräsmiehen voimathan johtuvat keltaisen auringon säteilyn vaikutuksesta hänen kryptonilaiseen fysiologiaansa. Myös pahat kryptonilaiset, kuten kenraali Zod, saavat supervoimat keltaisen auringon alla. Miksi Teräsmies olisi poikkeava?

Ehkä Jor-El halusi varmistaa, että hänen poikansa ei käyttäisi voimiaan pahaan. Post-Crisis -jatkumossa kryptonilaisten geeniperimää oli muokattu siten, että he eivät pystyneet elämään muualla kuin Kryptonilla. Pelastaakseen poikansa Jor-Elin täytyi manipuloida hänen perimäänsä siten, että hän pystyisi elämään Maassa. Olisiko Morrison ottanut tästä inspiraatiota omaan jatkumoonsa?

Tämä on kuitenkin tässä vaiheessa joutavaa spekulaatiota, enkä oikeastaan edes haluaisi nähdä tuollaista paljastusta Morrisonin Teräsmiehessä. Ajatus liippaisi liian läheltä Kellopeliappelsiinia ja asettaisi Jor-Elin varsin kyseenalaiseen valoon. Minua ei kiinnosta Teräsmies-tulkinnat, joissa Jor-Elistä tehdään pahis.