Superman: Up, Up and Away
Kirjoittajat: Kurt Busiek & Geoff Johns
Kuvittajat: Pete Woods & Renato Guedes
Värittäjät: Brad Anderson & Renato Guedes
DC Comics, Lokakuu 2006, ISBN 1-4012-0954-8
192 sivua; 25,4 x 16,5 x 1 cm
Good Fellows / Bookplus / Amazon.com
Infinite Crisisin jälkeen DC:n eturivin sankarit poistuivat kuvioista vuoden ajaksi. Väliin jääneen vuoden tapahtumille omistettiin viikoittainen lehti nimeltä 52, ja muut lehdet loikkasivat vuoden eteenpäin. Teräsmiehen vuoden tauko johtui siitä, että hän menetti voimansa Infinite Crisisin lopputaistelussa. Up, Up and Away esittelee uuden status quon ja tuo Teräsmiehen kaikessa rauhassa takaisin.
Siinä missä alkuperäisen Crisis on Infinite Earthsin jälkeen Teräsmiehen ura alkoi täysin puhtaalta pöydältä, Up, Up and Away näyttää kytkeytyvän suoraan aiempaan jatkumoon. Saattaa tietysti olla, että ensi vuoden Final Crisisin jälkeen luvassa on suurisuuntaisempi uudelleenkäynnistys, minkä takia tässä vaiheessa ei vielä haluta hämmentää lukijoita suurilla muutoksilla. Jonkin verran kuitenkin on nähtävillä uuden suunnan ottamista ja vanhasta irrottautumista, mutta kyse voi olla vain siitä, että kirjoittajat pitävät hauskaa seuraavaa isoa mullistusta edeltävän välivaiheen suomalla vapaudella.
Tarina alkaa Teräsmiehen alkuperän kertauksella kadonneen sankarin urasta kertovan elokuvan muodossa. Koska kryptonilainen maailma nähdään vain elokuvan dramatisointien kautta, Up, Up and Away ei sitoudu John Byrnen Man of Steelin tai Mark Waidin ja Francis Leinil Yun Synnyinoikeuden versioon Teräsmiehen alkuperätarinasta, eikä myöskään sulje pois uuden, myöhemmin esiteltävän version mahdollisuutta. Tarinan alkumetreillä nähdään myös, kuinka syytteistä vapautettu Lex Luthor julistaa aikeensa palata Lexcorpin johtajanpallille. Luthorin aiemmista rötöksistä mainitaan vaalivilppi, mikä voisi hyvinkin olla viittaus Luthorin nousuun presidentiksi vuonna 2000. Liikemies-Luthor kuitenkin tekee vähitellen tilaa perinteisemmälle rikolliskeksijälle, ja lopulta Luthor jopa nähdään tyylikkäästi modernisoidussa versiossa klassisesta violetti-vihreästä asustaan.
Luthor värvää rikollisen juonensa toteuttamiseksi liudan superroistoja, joista osa on tuttuja (mm. Pilailija, Bloodsport), osa täysin uusia (Kirppusirkus) ja osa on uusia versioita vanhoista hahmoista (Lelumies). Kaikki ovat kuitenkin selvästi kakkosrivin vastustajia, jotka eivät kilpaile Luthorin kanssa päävihollisen asemasta. Ennen kuin Teräsmies saa voimansa takaisin, häntä tuuraamassa nähdään mm. Terästyttö (jonka Clark Kent kutsuu paikalle rannekellosignaalin avulla, kuin Jimmy Olsen ikään), Vihreä Lyhty ja Haukkatyttö. Kirjoittajat Busiek ja Johns ovat omimmassa elementissään DC:n universumin hiekkalaatikolla. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta jatkumopornosta, josta molemmat ovat pahamaineisia. Liikkeellä ollaan hyvin kevyin aikein: Tässä ei olla selittämässä mitään vuosien ajan vaivannutta juoniaukkoa, eikä edes olla tekemässä kaikkien aikojen tajunnanräjäyttävintä Teräsmies-vastaan-Luthor -tarinaa. Konkarit kuitenkin osaavat tuottaa vaivattoman oloisesti tyylipuhtaan, viihdyttävän seikkailun.
Kirjan kuvittajille on yhteistä liioittelematon, ryhdikäs piirrostyyli ja dynaaminen mutta selkeä kuvakerronta. Renato Guedes kuitenkin erottuu edukseen huolitellulla, puhdaslinjaisella kuvituksellaan. Toisaalta äärimmäinen realismin tavoittelu saa hahmot tuntumaan välillä hieman jäykiltä. Pete Woodsin ailahtelevaisempi kynänjälki on samalla myös hieman eloisampaa. Tasaisen laadukas väritys antaa koko kirjalle yhtenäisyyden tuntua, vaikka kuvittaja vaihtuukin useaan otteeseen.
Jatkon kannalta mielenkiintoisinta on uuden Yksinäisyyden linnakkeen synty tarinan lopussa. Teräsmies nimittäin saa Luthorilta haltuunsa kryptonilaisen kristallin, jonka hän käy viskaamassa jäätikölle pohjoisnavalla. Seuraukset ovat tutut Richard Donnerin Supermanin ja Bryan Singerin Superman Returnsin nähneille. Onko aikeena sovittaa yhteen sarjakuvien ja elokuvien maailmat vain sen takia, että elokuvien fanit pääsisivät helpommin sisään sarjakuvien maailmaan? Vai onko muutoksen tarkoitus pedata Richard Donnerin keikkaa Action Comicsin kirjoittajana? Joka tapauksessa muutoksen pysyvyyttä on syytä epäillä, sillä Final Crisis voi hyvinkin pistää kaiken uusiksi, ja Donnerin pesti on tietenkin vain väliaikainen — ja Singerin Teräsmies-elokuvien jatkuminenkin on vaakalaudalla.