Superman: Up, Up and Away TP

Superman: Up, Up and AwaySuperman: Up, Up and Away
Kirjoittajat: Kurt Busiek & Geoff Johns
Kuvittajat: Pete Woods & Renato Guedes
Värittäjät: Brad Anderson & Renato Guedes
DC Comics, Lokakuu 2006, ISBN 1-4012-0954-8
192 sivua; 25,4 x 16,5 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com

Infinite Crisisin jälkeen DC:n eturivin sankarit poistuivat kuvioista vuoden ajaksi. Väliin jääneen vuoden tapahtumille omistettiin viikoittainen lehti nimeltä 52, ja muut lehdet loikkasivat vuoden eteenpäin. Teräsmiehen vuoden tauko johtui siitä, että hän menetti voimansa Infinite Crisisin lopputaistelussa. Up, Up and Away esittelee uuden status quon ja tuo Teräsmiehen kaikessa rauhassa takaisin.

Siinä missä alkuperäisen Crisis on Infinite Earthsin jälkeen Teräsmiehen ura alkoi täysin puhtaalta pöydältä, Up, Up and Away näyttää kytkeytyvän suoraan aiempaan jatkumoon. Saattaa tietysti olla, että ensi vuoden Final Crisisin jälkeen luvassa on suurisuuntaisempi uudelleenkäynnistys, minkä takia tässä vaiheessa ei vielä haluta hämmentää lukijoita suurilla muutoksilla. Jonkin verran kuitenkin on nähtävillä uuden suunnan ottamista ja vanhasta irrottautumista, mutta kyse voi olla vain siitä, että kirjoittajat pitävät hauskaa seuraavaa isoa mullistusta edeltävän välivaiheen suomalla vapaudella.

Tarina alkaa Teräsmiehen alkuperän kertauksella kadonneen sankarin urasta kertovan elokuvan muodossa. Koska kryptonilainen maailma nähdään vain elokuvan dramatisointien kautta, Up, Up and Away ei sitoudu John Byrnen Man of Steelin tai Mark Waidin ja Francis Leinil Yun Synnyinoikeuden versioon Teräsmiehen alkuperätarinasta, eikä myöskään sulje pois uuden, myöhemmin esiteltävän version mahdollisuutta. Tarinan alkumetreillä nähdään myös, kuinka syytteistä vapautettu Lex Luthor julistaa aikeensa palata Lexcorpin johtajanpallille. Luthorin aiemmista rötöksistä mainitaan vaalivilppi, mikä voisi hyvinkin olla viittaus Luthorin nousuun presidentiksi vuonna 2000. Liikemies-Luthor kuitenkin tekee vähitellen tilaa perinteisemmälle rikolliskeksijälle, ja lopulta Luthor jopa nähdään tyylikkäästi modernisoidussa versiossa klassisesta violetti-vihreästä asustaan.

Luthor värvää rikollisen juonensa toteuttamiseksi liudan superroistoja, joista osa on tuttuja (mm. Pilailija, Bloodsport), osa täysin uusia (Kirppusirkus) ja osa on uusia versioita vanhoista hahmoista (Lelumies). Kaikki ovat kuitenkin selvästi kakkosrivin vastustajia, jotka eivät kilpaile Luthorin kanssa päävihollisen asemasta. Ennen kuin Teräsmies saa voimansa takaisin, häntä tuuraamassa nähdään mm. Terästyttö (jonka Clark Kent kutsuu paikalle rannekellosignaalin avulla, kuin Jimmy Olsen ikään), Vihreä Lyhty ja Haukkatyttö. Kirjoittajat Busiek ja Johns ovat omimmassa elementissään DC:n universumin hiekkalaatikolla. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta jatkumopornosta, josta molemmat ovat pahamaineisia. Liikkeellä ollaan hyvin kevyin aikein: Tässä ei olla selittämässä mitään vuosien ajan vaivannutta juoniaukkoa, eikä edes olla tekemässä kaikkien aikojen tajunnanräjäyttävintä Teräsmies-vastaan-Luthor -tarinaa. Konkarit kuitenkin osaavat tuottaa vaivattoman oloisesti tyylipuhtaan, viihdyttävän seikkailun.

Superman: Up, Up and AwayKirjan kuvittajille on yhteistä liioittelematon, ryhdikäs piirrostyyli ja dynaaminen mutta selkeä kuvakerronta. Renato Guedes kuitenkin erottuu edukseen huolitellulla, puhdaslinjaisella kuvituksellaan. Toisaalta äärimmäinen realismin tavoittelu saa hahmot tuntumaan välillä hieman jäykiltä. Pete Woodsin ailahtelevaisempi kynänjälki on samalla myös hieman eloisampaa. Tasaisen laadukas väritys antaa koko kirjalle yhtenäisyyden tuntua, vaikka kuvittaja vaihtuukin useaan otteeseen.

Jatkon kannalta mielenkiintoisinta on uuden Yksinäisyyden linnakkeen synty tarinan lopussa. Teräsmies nimittäin saa Luthorilta haltuunsa kryptonilaisen kristallin, jonka hän käy viskaamassa jäätikölle pohjoisnavalla. Seuraukset ovat tutut Richard Donnerin Supermanin ja Bryan Singerin Superman Returnsin nähneille. Onko aikeena sovittaa yhteen sarjakuvien ja elokuvien maailmat vain sen takia, että elokuvien fanit pääsisivät helpommin sisään sarjakuvien maailmaan? Vai onko muutoksen tarkoitus pedata Richard Donnerin keikkaa Action Comicsin kirjoittajana? Joka tapauksessa muutoksen pysyvyyttä on syytä epäillä, sillä Final Crisis voi hyvinkin pistää kaiken uusiksi, ja Donnerin pesti on tietenkin vain väliaikainen — ja Singerin Teräsmies-elokuvien jatkuminenkin on vaakalaudalla.

Superman: Infinite Crisis TP

Superman: Infinite CrisisSuperman: Infinite Crisis
Kirjoittajat: Marv Wolfman, Joe Kelly, Geoff Johns & Jeph Loeb
Kuvittajat: Dan Jurgens, Jerry Ordway, Cam Smith, Art Thibert, Nelson, Ed Benes, Mariah Benes, Howard Chaykin, Renato Guedes, Kevin Conrad, Dick Giordano, Jose Marzan Jr., Ian Churchill, Norm Rapmund, Phil Jimenez, Andy Lanning, Lee Bermejo, Doug Mahnke, Tim Sale, Tom Derenick, Wayne Faucher, Karl Kerschl, Duncan Rouleau, Dale Eaglesham, Drew Geraci, Ed McGuinness, Dexter Vines, Ivan Reis, George Pérez, Dave Bullock & Kalman Andrasofszky
Värittäjät: Jeromy Cox, Guy Major, Renato Guedes, Dave Stewart, Tanya & Richard Horie, Rod Reis, Tom Smith, Michelle Madsen, Kalman Andrasofszky & Dave Bullock
DC Comics, Heinäkuu 2006, ISBN 1-4012-0953-X
128 sivua; 25,1 x 16,3 x 0,5 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com

Tätä sarjakuvaa ei olisi ikinä pitänyt julkaista. Itselleni se on erityisen vastenmielinen sen takia, että se laittaa Teräsmiehen aivan vääränlaiseen tarinaan: Kyyniseen ja ahdistavaan. ”Kypsän” sarjakuvan ystävien ei kuitenkaan kannata innostua, koska kuten Eel O’Brienin käsivarren pituisesta tekijälistasta voi päätellä, tämä on pahimmanlaatuista liukuhihnasarjakuvaa, joka on suunniteltu vetoamaan vain kaikkein patologisimpiin fanipoikiin. Lukija ei edes saa kokonaista tarinaa, vaan kyseessä on vain osa Teräsmiehen osuudesta Infinite Crisis -tarinakokonaisuuteen, jonka loppuratkaisu jää tämän kirjan tapahtumien ulkopuolelle.

Viime vuoden Infinite Crisis oli jatko-osa vuosina 1985-6 ilmestyneelle maksisarjalle Crisis on Infinite Earths, jossa DC:n useita rinnakkaisia maailmoja sisältänyt multiversumi romahdutettiin yhdeksi enemmän tai vähemmän johdonmukaiseksi aikalinjaksi. John Byrnen Man of Steel aloitti Teräsmiehen historian aivan puhtaalta pöydältä, siitä huolimatta että Crisis oli jättänyt jäljelle yhden aiemmista versioista, ns. Maa-1:n Teräsmiehen. Kaksi muuta versiota, Maa-2:n Teräsmies ja Maa-Primen Teräspoika sen sijaan saivat aivan erityisen kohtalon: He, Maa-2:n Lois Lanen ja Maa-3:n Alexander Luthorin kanssa, pääsivät multiversumin tuhoa pakoon jonkinlaiseen paratiisiin.

Valtakunnan ja voiman jatko-osassa Kingdom vihjattiin, että tuo paratiisi oli jonkinlainen Maa-2:ta jäljittelevä tasku-ulottuvuus, joka oli edelleen olemassa. Infinite Crisis saa alkunsa siitä, kun Teräspoika lyö nyrkillään todellisuutta niin kovaa, että hän murtaa tien takaisin multiversumiin enemmän helvetin kaltaiseksi osoittautuneesta paratiisiulottuvuudesta.

Superman: Infinite Crisis kertoo siitä, kuinka Loisinsa menettänyt Maa-2:n Teräsmies ottaa yhteen nykyjatkumon Teräsmiehen kanssa yrittäessään luoda täydellisen maailman. Teräsmiesten nyrkiniskut muuttavat jatkumoa, ja taistelun aikana kumpikin Teräsmies elää vastineensa historian ja muokkaa sitä omilla valinnoillaan. Loppujen lopuksi kumpikin Teräsmies tunaroi kaiken, koska liiallinen optimismi ja humanismi saa supersankarisarjakuvien tekijät hyvin vaivaantuneiksi nykyään. Puhumattakaan siitä ajatuksesta, että universumin nykyiset ylläpitäjät olisivat ohjastaneet jatkumoa johonkin muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Tarinan loppuratkaisu on paitsi niin tökerö ja äkillinen, että se on loukkaus kaikkia kuluttajia kohtaan, jotka saattaisivat ostaa tämän niteen luullen sen sisältävän kokonaisen tarinan, se on myös todella surkuhupaisa filosofointiyritys. Ihmenainen ja nyky-Teräsmies onnistuvat uskottelemaan Maa-2:n Teräsmiehelle, että hänen versionsa todellisuudesta ei voisi olla täydellinen, koska täydellinen maailma ei tarvitsisi Teräsmiestä. Maailma, joka ei tarvitse Teräsmiestä ei kuitenkaan ole sama asia kuin maailma, jossa Teräsmiestä ei voi olla olemassa. Kumpikin Teräsmies olisi varmasti mielellään tehnyt itsestään tarpeettoman. Tavanomaisen jatkuvan sarjan kontekstissa tällaista mahdollisuutta ei kannata mainitakaan, mutta Infinite Crisisin kaltainen jatkumolla leikittely sallisi tekijöiden kertoa ihan millaisia tarinoita vain haluavatkaan. Ja se, että he päätyivät tällaiseen, ei imartele heitä.

Superman: Infinite CrisisKuvittajien tulvaan on syynä se, että jokseenkin jokainen vaihe Teräsmiesten historioissa on eri kuvittajatiimin tekemä. Juurikaan johdonmukaisuutta piirtäjien ja heidän tyyliensä valinnoissa ei ole. Ainoastaan Dan Jurgens on saatu kuvittamaan uusi versio omasta alkuperäistarinastaan, Teräsmiehen kuolemasta. Kuvitustyylin jatkuva vaihtelu ei myöskään helpota kahden aikalinjan seuraamista. Kontekstin lisäksi ainoa asia, joka auttaa tunnistamaan, kummasta Teräsmiehestä on milloinkin kyse, on sisäistä monologia kuljettaviin tekstilaatikoihin merkitty S-logo, joka on eri Teräsmiehillä hieman erilainen. Ei kuitenkaan niin erilainen, että sen huomaisi ensisilmäyksellä, mikä sai ainakin allekirjoittaneelle juonen vaikuttamaan aluksi täysin järjettömältä.

Harmittavaa sinänsä on se, että Ian Churchillin kaltaisten tunareiden lisäksi sekalaisessa seurakunnassa on mukana mm. vanha konkari Jerry Ordway, joka on piirtänyt muutaman aivan upean sivun. Sekään ei silti tee tätä julkaisua hintansa väärtiksi.

Oikeuden Puolustajat -elokuva siirtymässä tuotantoon

JLAElokuva-alan lehti Variety on vahvistanut, että Warner Brothers on käynnistelemässä Justice League -elokuvan tuotantoa. Elokuvasta on liikkunut jo paljon kummallisia huhuja, joista yllättäen vähiten kummallinen on se, että Smallville-sarjan tähti Tom Welling esittäisi elokuvassa Teräsmiestä. Welling tietenkin mainittiin jo Superman Returnsin roolituksen yhteydessä, mutta Bryan Singerin sai vapauden etsiä oma Teräsmiehensä ja välttää TV-sarjaan kytkeytymisestä aiheutuvat vaikutelmat ja odotukset. Koska Justice League tulee olemaan eräänlaisessa kilpailutilanteessa esituotannossa olevan Superman Returns -jatko-osan The Man of Steel kanssa, on täysin ymmärrettävää, että Wellingin nimi on noussut jälleen esille.

Hieman yllättävämpää on se, että Batmanin esittäjäksi on huhuttu viime vuonna Oscar-ehdokkaana elokuvasta Half Nelson ollutta Ryan Goslingia. Elokuvasivusto CHUD.com ehti jo ivata huhumyllyn jauhantaa ilmoittamalla, että Teräsmiehen ja Batmanin rooleihin olisi värvätty vitsiniekat Owen Wilson ja Ben Stiller. Joka tapauksessa Batman Beginsin ja The Dark Knightin viittaritari Christian Bale on jo todennut, että hän ei Justice Leaguessä esiinny, eikä luultavasti myöskään Superman Returnsin Brandon Routh.

Kuitenkin Varietyn tietojen mukaan Justice Leaguen versio Oikeuden Puolustajista tulee sisältämään sekä Teräsmiehen ja Batmanin että Salaman, Ihmenaisen ja Vesimiehen. Ihmenaisen ja Salaman omat elokuvaprojektit ovat edelleen varsin lähellä toteutumista, joten Justice Leaguenn roolitukseen tuo lisäpaineita mahdollisuus, että näiden hahmojen esittäjät sitoutuvat rooleihinsa myös omien elokuvasarjojensa pääosan esittäjinä. Asiasta on kysytty myös Ryan Reynoldsilta, joka oli ehdolla Salaman esittäjäksi, kun häntä Blade Trinityssä ohjannut David Goyer oli kirjoittamassa omaa, sittemmin peruuntunutta elokuvaansa Salamasta. Reynolds ei katsonut sopivaksi antaa mitään kunnon vastausta, mikä on tietysti lupaavampaa kuin Balen selkeä ei.

Tilannetta lieventää toisaalta se mahdollisuus, että Justice Leaguestä tulee liikkeenkaappauksen avulla toteutettu tietokoneanimaatio kuten Robert Zemeckisin tuleva Beowulf. Vaikka Varietyn tiedot eivät tue tätä huhua, voidaan aika merkittävänä pitää sitä tosiasiaa, että projektin ohjaajaksi kiinnitetyn George Millerin edellinen elokuva Happy Feet oli nimenomaan tietokoneanimaatio, ja hänen edellisestä live action -elokuvastaan Babe suurkaupungissa tulee ensi vuonna kuluneeksi jo vuosikymmen. Roolittaminen on tietysti helpompaa, jos näyttelijöiden kasvot eivät valkokankaalla näy, ja toisenlainen profiloituminen purkaisi kilpailutilanteen sankarien omien elokuvaprojektien kanssa. Kun lasketaan mukaan eri animaatiosarjat ja -elokuvat, Teräsmiestä/Clark Kentiä on muutaman viime vuoden aikana esittänyt, tai tulee lähiaikoina esittämään, kuusi eri näyttelijää (eikä lukuun edes sisälly Ben Affleck Hollywoodlandin George Reevesinä). Yksi lisää on sinänsä pikkujuttu.

Jos kuitenkin Varietyn raportointi pitää merkittävin osin paikkansa, se tarkoittaa, että Justice League tulee olemaan oikeilla näyttelijöillä oikeasti kuvattu elokuva, ja The Man of Steel peruuntuu. Tämä kuulostaa itse asiassa täysin järjettömältä: Superman Returns ei ehkä tuonut Warnerin sijoitukselle odotetun suuruista vastinetta, mutta se oli silti maailmanlaajuisesti tuottoisin DC-sarjakuvan elokuvasovitus sitten Tim Burtonin Batmanin, kun taas Justice League tulee olemaan täysin tuntematon muuttuja. Kissanaisen kaltainen floppi on paljon todennäköisempi, kun lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Miksi Warner Brothers haluaisi ottaa tämän riskin?

Ehkä studio pelkää, että The Dark Knightin jälkeen he joko tekevät Justice Leaguen tai eivät tee yhtään mitään. Hollywoodia nimittäin uhkaa kirjoittajien, ohjaajien ja näyttelijöiden ammattiliittojen yhteislakko kesällä 2008. Koska Bryan Singerin Valkyrie on vielä kesken, The Man of Steel ei mitenkään ehtisi valmistua ennen mahdollisen lakon alkua. Justice League sen sijaan ehtii. Kunhan laadulla ei ole paljon väliä.

Lähde: Superhero Hype!