Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2007

Man of Steelille haetaan uutta kirjoittajaa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Superman ReturnsVariety uutisoi, että Superman Returnsin kirjoittajat Michael Dougherty ja Dan Harris eivät palaa jatko-osan pariin. Dougherty ja Harris tekivät yhteistyötä ohjaaja Bryan Singerin kanssa Superman Returnsin lisäksi jo vuoden 2003 X-Men 2:n käsikirjoittamisessa.

Nyt Warner Brothers ottaa vastaan pestiä haluavien kirjoittajien juoni-ideoita. Outoa tässä tietenkin on se, että Singer, Dougherty ja Harris olivat kaikessa rauhassa ideoineet jatko-osaa aina ensimmäisen tuotannon päättymisestä lähtien. Siinäkin tapauksessa, että Dougherty ja Harris olisivat todenneet olevansa liian kiireisiä omien elokuvaprojektiensa kanssa, heidän saappaisiinsa astuvan kirjoittajan tehtävänä pitäisi olla olemassaolevien ideoiden jatkokehittäminen Singerin kanssa. WB:n pitäisi nyt jahdata taitaviksi tunnettuja toimintakirjoittajia, jotka ehkä lisäksi pystyisivät tuomaan mukanaan tuoreita ideoita — ei kerjätä täysin uutta materiaalia kaikilta Hollywood-urasta unelmoivilta näppäimistönnäpyttäjiltä.

Ellei tilanne todellakin ole se, että WB on hylännyt kaikki Singerin, Doughertyn ja Harrisin suunnitelmat jatko-osaa varten. Virallisen linjan mukaan suunnitelmana on edelleenkin tehdä jatko-osa Superman Returnsille, Singer ohjaajan tuolissa ja Brandon Routh pitkissä kalsareissa. Mutta sen uskon vasta sitten kun sen näen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että WB:llä on pallo pahasti hukassa. Toisin kuin Justice Leaguen tapauksessa, häröilystä ei voi edes syyttää lakon uhan aiheuttamaa kiirettä, koska Man of Steelin tuotanto jää joka tapauksessa lakon jälkeiselle ajalle. Hyvänä uutisena ehkä voidaan pitää sitä, että Justice Leaguen tuotantoon siirtymisen tiimoilla liikkuneista huhuista huolimatta Man of Steeliä ei ole laitettu täysin jäihin.

Palatakseni niihin Hollywood-urasta unelmoiviin näppäimistönnäpyttäjiin, sarjakuvakirjoittaja Mark Millar tarttui heti tilaisuuteen ja laittoi agenttinsa järjestämään tapaamista Los Angelesiin. Millar saattaa tavalliseen tapaansa antaa hieman harhaanjohtavan kuvan kysynnästään Hollywoodissa (Kuinka moni niistä Millarilta pyydetyistä puolesta tusinasta elokuvakäsikirjoituksesta on naapurin pojan kouluprojektiin?), mutta jonkinlaisia kontakteja hänellä varmasti jo on hänen ja J.G. Jonesin Wanted-sarjakuvaan perustuvan, ensi vuonna valmistuvan elokuvan ansiosta. On täysin mahdollista, että Millar saa tilaisuutensa.

Se on sitten eri asia, pitäisikö hänen saada se. Millar jaksaa tolkuttaa siitä, kuinka suuri Teräsmies-fani hän on, mutta jotenkin minusta tuntuu, että hän on edelleen vähän katkera siitä, kun hänelle pienenä poikana kävi ilmi, ettei Teräsmiestä olekaan oikeasti olemassa. Millarin maineikkain Teräsmies-tarina Punatähden poikahan on loppujen lopuksi rakkauskirje Lex Luthorille. Millar on tosin kirjoittanut hyviä Teräsmies-tarinoitakin animaatiosarjaan pohjautuvan Superman Adventures -lehden sivuille, mutta ne ovat noudattaneet hyvin perinteistä kaavaa — kaikkea muuta kuin ”21. vuosisadan Teräsmiestä”, jonka Millar nyt uhoaa pystyvänsä kehittämään.

Kenen siis pitäisi käsikirjoittaa seuraava Teräsmies-elokuva? No, eräs toinen sarjakuvakirjoittaja on jo tekemässä läpimurtoa Hollywoodissa omaan sarjakuvaansa perustuvalla käsikirjoituksella We3. Hän on jo luonut uuden Teräsmiehen tälle vuosisadalle, ellei vuosituhannelle. Hän on tietenkin Grant Morrison. Piirrä sigil, niin se tapahtuu, Grant!

Lähteet:
Superhero Hype! 21.10.2007, 22.10.2007

DC Spesiaali 4/2007

Julkaistu , kirjoittanut
6

DC Spesiaali 4/2007All Star Superman #5-8
Kirjoittaja: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quitely
Tussaaja/värittäjä: Jamie Grant
Suomentaja: Koivumäki
Egmont Kustannus, 100 sivua

Grant Morrisonin All Star Superman on pääsemässä kunnolla vauhtiin. Morrison jatkaa uusien ideoiden kylvämistä, mutta samalla tarinat sisältävät yhä enemmän viittauksia aiempiin All Star -tarinoihin. Jatkuvan juonen ympärille alkaa kehkeytyä universumi.

Ensimmäisessä tarinassa Clark Kent käy vankilassa haastattelemassa kuolemaan tuomittua Lex Luthoria. Lexhän antautui poliisille Morrisonin ensimmäisessä Teräsmies-tarinassa. Nyt hän on valmis kuolemaan, koska uskoo onnistuneensa murhaamaan Teräsmiehen. Morrison antaa Lexin määritellä itsensä ja Teräsmiehen välisen konfliktin jylhästi:

Teräsmiehen ja minun kamppailun takana ei ole mitään syvällistä psykologiaa. Se on yksinkertaista. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tahallaan seisoisi tielläsi kerta toisensa jälkeen? Ilman Teräsmiestä minä johtaisin tätä planeettaa!

Morrison pelaa tietenkin arkkityypeillä. Luthoriakin enemmän hän on pelkistänyt tarinan toista pääpahista, Parasiittia, joka on muuttunut purppurapukuisesta miehestä purppuraihoiseksi, imemästään energiasta muodottomaksi möhköksi paisuvaksi neliraajaiseksi iilimadoksi. Parasiitin rooli tarinassa on jahdata sokean vaiston ajamana Clark Kentiä, joka on hänelle ”kuin aurinko”, joka hohkaa raakaa voimaa.

Mutta Jungillehan arkkityypit olivat syvällistä psykologiaa. Morrisonin arkkityypit ovat voimallisia ja emotionaalisesti todentuntuisia. Lexin kuvauksessa näkyy loistavia vivahteita, kuten hänen paasatessaan Loisin ja Clarkin välisestä suhteesta:

Mutta häneen verrattuna Lois näkee vain kömpelön, tylsän raajarikon! ”Mahtavan Teräsmiehen” rinnalla Lex Luthor on idiootti! Ja tiedätkö mitä, Kent? Lois ei ikinä näe sinua hänen takaansa!

DC Spesiaali 4/2007Kyse on ilmeisesti freudilaisesta lipsahduksesta: Lex kohdistaa sanansa Clarkiin, mutta oikeasti hän ajattelee vain itseään ja suhdettaan Teräsmieheen. Hän ei kiellä sitä, että kaikki ovat ”vajavaisia sen puistattavan epäinhimillisen, mahdottoman täydellisyyden rinnalla”, mutta erityisen ylpeä Lex on älystään, joten ajatus, että Teräsmies olisi häntä nokkelampi, on hänen Akilleen kantapäänsä.

Vastaavalla tavalla tehokas on Clarkin tunteenpurkaus Lexille tarinan lopussa. Lex auttaa Clarkin pakoon, mutta jää itse vankilaan odottamaan kuolemaansa tyytyväisenä suurimpaan saavutukseensa, Teräsmiehen vääjäämättömään kuolemaan.

En voi uskoa, että valmistaudut kuolemaan tällä tavalla. Sinä ja Teräsmies olisitte voineet olla ystäviä!

[…]

Saat kuolla kuin hullu koira! Yritä nyt ajatella!

Nuo eivät ole Clarkin sanoja, vaan Teräsmiehen. Hän ei turhautumiseltaan pysty pitämään yllä Clarkin vaisua ulkokuorta. Kaikista superkyvyistään huolimatta hän ei pysty pakottamaan ketään valitsemaan hyvää pahan sijasta. Loppujen lopuksi Lex saa hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi.

Kyseisissä ruuduissa muuten Clark on riisunut silmälasinsa puhdistaakseen ne solmiollaan. Hän on siis selvästi Teräsmiehen hahmossa. En kuitenkaan usko, että myöhemmin Lex oivaltaa Clark Kentin näyttävän ilman silmälasejaan aivan Teräsmieheltä. Siirtyminen Clark Kentin hahmosta Teräsmiehen hahmoon on tarkoitettu lukijoiden silmille, ei Lexin, vaikka hänen pitäisikin nähdä aivan sama asia kuin meidän. Teräsmiehen valeasu on niin heiveröinen, ettei siihen voi kohdistaa tarinan sisäistä logiikkaa. Kun Clark Kent riisuu lasinsa Loisin edessä paljastaakseen salaisuutensa, Lois tunnistaa hänet, koska se on kohtauksen tarkoitus. Kun Clark riisuu lasinsa Lexin edessä, Lex ei tunnista häntä, koska se ei ole kohtauksen tarkoitus.

Toinen tarina pureutuu Teräsmiehen historiaan, ja käsittelee myös haastetta, jonka edessä Teräsmies oli voimaton: Hänen isänsä Jonathanin kuoleminen sydänkohtaukseen. Siinä missä All Star Supermanin ensimmäinen osa kuittasi Teräsmiehen taustatarinan yhdellä sivulla, nyt Morrison täsmentää oman tulkintansa jatkumoa aggressiivisesti.

DC Spesiaali 4/2007Kuten Superman: Up, Up and Away -arvion kommenteissa todettiin, Jonathanin kuolema on yksi merkittävimmistä eroista eri jatkumoiden välillä. Virallisessa jatkumossa Jonathan on ilmeisesti edelleen elossa, mutta hopeakauden mallin mukaisesti Morrisonin versiossa Jonathan kuolee Clarkin ollessa nuori.

(Itse asiassa Wikipedian mukaan — en todellakaan ole hopeakauden asiantuntija — hopeakauden jatkumossa sekä Jonathan että Martha kuolivat Clarkin ollessa nuori. Löytämästään merirosvoaarteesta saamaansa trooppiseen tautiin. Morrisonin versio onkin lähempänä Richard Donnerin Superman-elokuvaa, jossa Jonathan sai sydänkohtauksen, minkä jälkeen Clark päätti lähteä Smallvillestä maailmaa kulkemaan. En kuitenkaan menisi vannomaan, etteikö joissain hopeakauden tarinoissa olisi jo aiemmin saatettu viitata Jonathanin sydänkohtaukseen.)

Myös Teräsmiehen tulevaisuus hahmottuu hieman. Kentien maatilalle tulee auttelemaan kolme miestä, jotka osoittautuvat eri aikakausien Teräsmiehiksi.

Kal Kent on Teräsmies vuodesta 853500. Hänet nähtiin vilaukselta jo tarinassa ”Teräsmiehen kielletty huone” (DC Spesiaali 5/2006). Teräsmies näytti Loisille katkelman tulevaisuudesta saamastaan ”kryptisestä” viestistä: ”… taistelimme tyranniaurinko Solarista vastaan jälleen vuonna 500000…” Kyseessä on itse asiassa viittaus DC:n normaaliuniversumin crossoveriin DC One Million, jossa Teräsmies ja muut oikeuden Puolustajat auttoivat tulevaisuuden vastineitaan Solariksen nujertamisessa. Morrison on kuitenkin joko tahattomasti tai tahallisesti sotkenut vuosisadat ja vuosituhannet, sillä DC One Millionin tapahtumat sijoittuivat vain vuoteen 85271 (jolloin suurinpiirtein DC:n kuukausittaisten lehtien miljoonannet numerot tulevat ilmestymään). Tämän Kal Kentin asu on jotakuinkin sama kuin DC One Millionissa esiintyneen hahmon, mutta Morrison on siis sijoittanut hänet kymmenen kertaa kaukaisempaan tulevaisuuteen. (”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa” Teräsmies sanoi vuosiluvuksi 853450, mutta ehkä Kal on jo ehtinyt vanhentua 50 vuotta — ainakin hänen kampauksensa on nyt hieman erilainen.)

Toinen tulevaisuuden Teräsmies on Klyzyzk Klzntplkz viidennestä ulottuvuudesta, eli hra Mxyzptlkin kotiulottuvuudesta. Hänen alkuperävuottaan ei mainita, mutta sen täytyy olla myöhäisempi kuin 6700, jolloin Purppura-Teräsmiehen ja kuningatar Gzntplzkin avioliitto toi viidennen ulottuvuuden väen Teräsmiehen sukuun. Tämä tapahtuma mainitaan myös DC One Millionin Teräsmies-dynastian historiikissa. Voidaan siis olettaa, että tuo historiikki pitää paikkansa myös All Star -jatkumossa, mutta sillä tuskin on väliä muuten kuin siltä osin, kuin siihen suoraan viitataan All Star -tarinoissa. Ja yksi iso viittaus on vielä luvassa tässä tarinassa.

Kolmas Teräsmies esiintyy vuoden 4500 Tuntemattomana Teräsmiehenä, joka myös nähtiin lyhyesti ”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa”, mutta kyseessä on oikeasti All Star -tarinoiden nykyinen Teräsmies, joka halusi salata henkilöllisyytensä nuoremmalta versioltaan. Yhdessä toisten Teräsmiesten kanssa hän päihittää ajansyöjän, mutta aikamatkan toinen tavoite on, että Teräsmies pääsisi hyvästelemään äkillisesti kuolleen isänsä.

Voidaan panna merkille, että vaikka Teräsmies haluaakin säilyttää tapahtumat sellaisina kuin hän muistaa niiden tapahtuneen, ja Kal Kent sanoo Teräsmiespartion tehtävän olevan avaruusajan rakenteen suojeleminen, Kal kuitenkin yrittää estää nuorta Teräsmiestä osallistumasta taisteluun ajansyöjää vastaan, jotta Jonathanin viimeiset hetket eivät menisi häneltä ohi.

Häilyvät tavoitteet ehkä hieman haittaavat otteen saamista tarinasta, mutta on täysin ymmärrettävää, että tositilanteessa Kal kaikesta huolimatta yrittäisi auttaa toveriaan pitkän aikavälin seurauksista huolimatta. Kyseessä on tietysti myös predestinaatioparadoksi: Kalin täytyy yrittää muuttaa tapahtumien kulkua, koska Teräsmies muistaa hänen tehneen niin.

Tarinan lopussa Teräsmies tapaa Teräsmiespartion johtajan ja kaksi muuta jäsentä, nais- ja miespuolisen. Naishahmon asu muistuttaa 29. vuosisadan Teräsnaisen asua: Punainen pohjaväri ja siniset hansikkaat. Mieshahmon asu poikkeaa myös tavanomaisesta Teräsmies-asusta, mutta ainoa tunnistamani viittaus on S-merkki, joka on tummalla, kolmiomaisella pohjalla kuten Fleischer Studiosin animaatioissa.

Teräsmiespartion johtaja naurahtaa Teräsmiehen kysymykselle: ”Kuka jälkeläisistäni sinä olet?” Tämä johtuu siitä, hän on itse alkuperäinen Teräsmies. DC One Million huipentui alkuperäisen Teräsmiehen paluuseen auringon ytimestä. Oikeuden Puolustajien Hourman poimi aikaviipaleen Kryptonista ennen sen tuhoa ja loi Uuden Kryptonin, josta tässä tarinassa tulevaisuuden Teräsmiehen nuoremmalle versiolleen antama tuhoutumaton kukka on peräisin.

Tulevaisuuden Teräsmies ilmeisesti haluaa salata nuoremmalta versioltaan, että he ovat sama henkilö — ”Se oli yksi… sinun kahdestatoista urotyöstäsi, jos oikein muistan.”— koska toistaiseksi nykyhetken Teräsmies uskoo kuolevansa lähitulevaisuudessa. Outoa tietysti on se, että kuitenkin Teräsmies tietää, että hänellä on tulevaisuudessa jälkeläisiä. Ehkä yksi Teräsmiehen kahdestatoista urotyöstä liittyy tähän. ”Meidän täytyy tehdä se, Lois. Aika-avaruusjatkumon eheys riippuu siitä!”

DC Spesiaali 4/2007Lehden viimeisessä seikkailussa Teräsmies jää Bizarro-maailman vangiksi Aliversumiin. Morrison näyttää olevan varsin viehtynyt Bizarro-konseptiin, koska se on nyt esiintynyt All Star Supermanissä jo kolmessa näennäisen erillisessä yhteydessä: PROJEKTI käyttää työvoimana Bizarro-kuhnureita (DC Spesiaali 5/2006); musta kryptoniitti muutti Teräsmiehen pahaksi, jolloin hän alkoi puhumaan kuin Bizarro; ja nyt Aliversumin planeetansyöjä tuottaa Bizarro-klooneja hyökätessään Maan kimppuun. Mutta ehkäpä kaikki Bizarro-ilmentymät liittyvät toisiinsa: PROJEKTI:n Bizarro-kuhnureiden alkuperää ei ole mitenkään selitetty — ehkä PROJEKTI on luonut ne jonkin Aliversumin löydöksen pohjalta? Myöskin musta kryptoniitti löytyi Aliversumista. Saapa nähdä, aikooko Morrison jossain vaiheessa vetää nämä langat yhteen.

Morrison pitää hauskaa Bizarroilla, mutta törmää hyvin nopeasti konseptin luontaisiin rajoitteisiin. Bizarrojen kansallislaulu on hulvaton, samoin Epäoikeusliigan Bizarro-Salama, joka liikkuu äärimmäisen hitaasti, minkä merkkinä hänen asuansa koristavat kahleet. Nämä tuttujen asioiden nurinkuriset versiot ymmärtää välittömästi, ilman miettimistä. Sellaiset tapaukset ovat hankalampia, joissa Bizarrot selittävät idean sanallisesti, koska Bizarrojen puheessa ei ole mitään säännönmukaisuutta. Kun satunnaisten sanojen merkitykset muutetaan käänteiseksi ja sanojen kieliopilliset suhteet hämärretään, tekstin merkityksen ymmärtäminen vaatii jonkin verran ajattelua. Tämä tekee lukukokemuksesta takkuilevan, vaikka itse ideat olisivatkin ihan ovelia.

Zibarro on Morrisonin merkittävin lisäys Bizarro-konseptiin. Yksi viidestä miljardista Bizarrosta on epätäydellinen: Itsetietoinen, kykenevä ajattelemaan loogisesti ja arvostamaan kauneutta. Käytännössä Zibarro on melkein kuin Teräsmies, mutta huomattavasti pessimistisempi. En tiedä, onko se tarkoituksellista, mutta nimestä Zibarro tulee minulle mieleen Zapata. Zibarro on kuin joku meksikolainen vapaustaistelija. Jos oikein kaukaa haetaan, ehkä Zibarron voitaisiin ajatella taistelevan Bizarro-kodin mielettömyyden tyranniaa vastaan.

Loppujen lopuksi tämä seikkailu on melko epätyydyttävä lukukokemus, koska Teräsmies ei juurikaan tee mitään sankarillista. Bizarro-kodista pelastautuminen on kirjaimellisesti vähintä, mitä Teräsmies saattoi tehdä. On ehkä totta, että punaisen auringonvalon heikentämänä Teräsmies ei kyennyt sen parempaan, mutta Morrison valitsi ne olosuhteet. Jostain syystä hän halusi, että Teräsmies jättää Zibarron taakseen Bizarrojen maailmaan.

Tavallaan tarina muistuttaa Jerry Siegelin ja Wayne Boringin klassikkoa ”Superman’s Return to Krypton”, jossa menneisyyteen matkannut Teräsmies joutuu hylkäämään rakastamansa Lyla Lerrolin tuhoontuomitulle Krypton-planeetalle. Merkittävä ero on siinä, että tuo tarina oli katkeransuloinen, koska Teräsmies koki onnen hetkiä Lylan kanssa Kryptonilla. Morrisonin tarinassa tilanne vain muuttuu hetki hetkeltä kurjemmaksi, kunnes Teräsmies pääsee pakoon Bizarro-kodista.

DC Spesiaali 4/2007Toivottavasti kuitenkin Teräsmies vielä ennen pitkää palaa Bizarro-kotiin. Teräsmies sanoo Zibarrolle uskovansa, että tämän olemassaolo on merkki Bizarro-kodin älyn lisääntymisestä. Jospa seuraavan kerran, kun Teräsmies käy Bizarro-kodissa, se on kokenut muodonmuutoksen. Viimeiselle sivulle on ehkä ujutettu viittaus Bizarrojen kasvavaan älykkyyteen: Zibarron takana kottikärryissä (jotka edustavat pyörän keksimistä) istuu Bizarro-Teräsmies Rodinin Ajattelija-patsaan asennossa. Tai tarkemmin sanoen sen peilikuvana, kuten Bizarrolle sopiikin.

The Death and Return of Superman Omnibus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

The Death and Return of SupermanThe Death and Return of Superman Omnibus
Kirjoittajat: Dan Jurgens, Karl Kesel, Jerry Ordway, Louise Simonson, Roger Stern & Gerard Jones
Kuvittajat: Jon Bogdanove, Tom Grummett, Jackson Guice, Dan Jurgens & M.D. Bright
Tussaajat: Brett Breeding, Rick Burchett, Doug Hazlewood, Dennis Janke, Denis Rodier & Romeo Tanghal
Värittäjät: Gene D’Angelo, Anthony Tollin & Glenn Whitmore
DC Comics, Syyskuu 2007, ISBN 1-4012-1550-5
784 sivua; 26,7 x 17,8 x 4,8 cm
Bookplus / Amazon.com

Teräsmiehen kuolema oli USA:n 90-luvun alkupuolen sarjakuvabuumin merkittävin tapaus. Muut lehdet ehkä myivät enemmän, mutta ainoastaan ykkösnumeroiden, variantti- ja erikoispainatuskansien ja muiden kysyntää keinotekoisesti kasvattavien keinojen ansiosta. Samoja keinoja otettiin käyttöön myös Teräsmiehen kuolemassa ja paluussa, mutta vasta sen jälkeen, kun itse tarina, tai ainakin ajatus Teräsmiehen kuolemasta, oli vetänyt puoleensa koko maailman huomion. Keräilykappaleilla spekulointiin perustuneet sarjakuvamarkkinat romahtivat muutaman vuoden kuluttua, mutta ajatus kutkuttavaan ideaan perustuvasta, useaan lehteen leviävästä sarjakuvatapahtumasta myynnin edistäjänä elää edelleen.

Tämä kovakantinen kokoelma julkaistaan nyt sen vuoksi, että tarinaan löyhästi perustuva animaatioelokuva Superman: Doomsday on juuri saanut ensi-iltansa USA:ssa DVD:llä. Jos vähemmän raadollista syytä kaivataan, niin ensi vuonna Teräsmiehen kuolemasta tulee kuluneeksi 15 vuotta.

Teräsmiehen kohtaloksi koituu luisten ulkonemien peitossa oleva lihaskimppu, väkivallan ruumiillistuma jonka Oikeuden Puolustajien Booster Gold nimeää taistelun tiimellyksessä Doomsdayksi, Tuomiopäiväksi. Tuomiopäivän alkuperä jätetään hämärän peittoon, ja hänen ulosantinsa rajoittuu murisemiseen, nauramiseen ja muutamaan epämääräiseen tavuun. Sillä ei ole väliä, mikä Teräsmiehen tappaa tai miksi. Varsinainen tarina alkaa vasta siitä, kun maailman suurin sankari kuolee. Näemme, kuinka hänen supersankarikollegansa saattavat hänet viimeiseen lepoonsa, kuinka hänen vanhempansa ja kihlattunsa surevat häntä, ja kuinka Teräsmiehen saappaat täyttämään tarjoutuu neljä uutta sankaria — joista joku saattaa olla mies itse rajun muodonmuutoksen kokeneena.

The Death and Return of SupermanKun Jonathan Kent saa sydänkohtauksen, hänen sielunsa näyttää joutuvan kiirastuleen, jossa hän kohtaa tuonpuoleiseen matkaavan poikansa. Jonathan pelastaa hänet demoneilta, jotka yrittävät johdattaa häntä harhaan. Jonathan vakuuttaa pojalleen, että hänen ei ehkä olekaan tarkoitus jakaa maapallon kuolevaisten kohtaloa, ja he kulkevat yhdessä valosta pimeään tunneliin. Herätessään Jonathan uskoo tuoneensa poikansa takaisin elävien kirjoihin, ja samaan aikaan Metropolisissa tehdään lukuisia havaintoja Teräsmiestä muistuttavista hahmoista. Kun Lois käy tarkistamassa Teräsmiehen hautaholvin, hän löytää sieltä tyhjän arkun.

Neljä Teräsmies-kandidaattia ovat: ”Teräksinen mies”, jättimäistä moukaria kantava, teräshaarniskaan sonnustautunut musta mies, johon ennustajaeukko väittää Teräsmiehen sielun vaeltaneen; ”Kryptonin viimeinen poika”, jonka Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeen kryptonilainen teknologia on muuttanut energiamuodosta lihaksi ja vereksi; ”Metropolisin poika”, joka kertoo olevansa alkuperäisen Teräsmiehen teini-ikäinen klooni; sekä ”huomispäivän mies”, joka on kyborgi: puoliksi kryptonilainen mies, puoliksi kryptonilaisesta metallista koostuva kone. Lisäksi Metropolisin puolustajiin kuuluu Terästyttö, joka on Lex Luthorin palkkalistoilla. Tavalliseen tapaan sankarit tutustuvat toisiinsa yhteenottojen kautta, mutta kaikki eivät lopulta päädy sopuun toistensa kanssa. Kulissien takana juonii eräs Teräsmiehen vanha vihollinen, jota eräs Teräsmies-kandidaateista avustaa maailmanvalloituksessa. Lopulta hyvän puolesta taistelevat Teräs-sankarit liittoutuvat yhteen ja nousevat taistoon oikean, alkuperäisen Teräsmiehen johdolla.

The Death and Return of SupermanTeoksena The Death and Return of Superman häilyy jossain perinteisen jatkuvajuonisen sarjakuvan ja nykyisen kokoelmamuotoa silmälläpitäen laaditun tarinankerronnan välimaastossa. Yhtä Justice Leaguen ja Green Lanternin numeroa lukuunottamatta kokoelman tarinat ovat peräisin Teräsmiehen neljästä omasta lehdestä, jotka ilmestyivät melko säännöllisesti viikon välein. Jokaisella lehdellä oli oma tekijätiiminsä ja oma Teräsmies-kandidaattinsa, mutta juonta oli tarkoitus seurata lehtien ilmestymisjärjestyksessä, minkä helpottamiseksi kansiin lisättiin kronologian osoittava järjestysnumero. Tämä oli harmillinen kompromissi alkuperäisen julkaisun aikaan, sillä lehtien säilyttäminen erillisinä on melko järjetöntä, jos lukijan odotetaan kuitenkin hankkivan kaikki tarinakokonaisuuden osat, mutta neljän tekijätiimin avulla pystyttiin tuottamaan vaikuttava määrä tarinaa yhden vuoden aikana. Kokoelmamuodossa se on vieläkin harmillisempi kompromissi, koska kuvittajien tyylit eivät sulaudu kovin hyvin toisiinsa, eikä yhtenäisen teoksen illuusio ole juurikaan ylläpidettävissä.

Siinä missä nykyisten sarjakuvatapausten julkaisuun aiheutuu useiden kuukausienkin viivästyksiä siksi, että kuvittajan työn laadusta ei haluta tinkiä, eikä kuvittajan vaihtumisesta johtuvaa epäjatkuvuuttakaan suvaita, The Death and Return of Superman on melko epätasainen laadullisesti. Siitä ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään iloa, että kaikki saatiin julkaistua aikataulun mukaisesti. Yleisessä tasossa on ehkä nähtävissä hieman nousua Jonathanin kiirastuliseikkailusta kertovan Adventures of Superman #500:n jälkeen, ja tuo Tom Grummettin kuvittama tarina itsessään on harmaasävytyksineen kirjan selvästi näyttävin. Grummettin vanhanaikainen, dynaaminen mutta hieman särmätön tyyli on ehkä johdonmukaisinta ja helpoiten sulavinta kirjassa. Jos kuitenkin yksi kirjan kuvittajista olisi voinut tehdä kaiken alusta loppuun ilman rajoituksia, se olisi saanut olla Jackson Guice. Guice yhdistää realismin fantasiaan samalla tavalla uskottavasti kuin Bryan Hitch, ja erityisesti John Byrnen kuvituksiin pohjautuva kryptonilainen design luontuu häneltä tyylikkäästi.

The Death and Return of SupermanJon Bogdanoven lennokas tyyli, jota Dennis Janke tussasi hyvin karuin siveltimenvedoin, on luultavasti kirjan eniten vieroksuntaa aiheuttavaa. Bogdanove tuntuu kuvittavan aivan eri maailmaa kuin kollegansa, mutta hänkin on ehdottomasti taidokas kuvittaja, joka lataa ruutuihinsa mahtavasti liikettä ja tunnetta. Vähiten kehuttavaa löytyy kirjoittaja-piirtäjä Dan Jurgensin kuvituksista, jotka tekevät kyllä työnsä kerronnallisesti, mutta sisältävät välillä melkoisia kömpelyyksiä. Parhaimmillaan myös Jurgens kykenee tyylipuhtaaseen jälkeen, mutta se kyllä harmittaa, että Teräsmiehen kuolema Superman #75:ssä ei sisältynyt niihin tapauksiin.

Sarjakuvatapaukseksi The Death and Return of Superman on aika hyvä tarina. Hahmokaartiin ei ole yritetty mahduttaa koko DC:n universumia, vaan joitain Oikeuden Puolustajien lyhyitä visiittejä lukuunottamatta tarina pyörii neljän Teräsmies-kandidaatin ja Teräsmies-lehtien vakituisten sivuhahmojen ympärillä. Juonen ydin on kuitenkin kysymyksessä: Miten Teräsmies palaa kuolleista? Ratkaisevan juonenkäänteen ympärille rakennettiin varsin ovela kerronnallinen harhautus. Ainakin luulen, että se oli ovela, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saanut luettavakseni koko tarinan oikeassa järjestyksessään. Näin jälkeenpäin luettuna on kuitenkin helppo nähdä, missä kohdassa tarinaa ensikertalaisen pitäisi älähtää ja alkaa selaamaan sivuja takaperin nähdäkseen, kuinka häntä vedettiin nenästä.

The Death and Return of SupermanTämä kokoelma ei sisällä kaikkea alkuperäisen tarinakokonaisuuden aikana Teräsmies-lehdissä julkaistua materiaalia. Ensinnäkin kirja alkaa neljällä sivulla, jotka nähtiin alunperin Tuomiopäivän varsinaista ensiesiintymistä edeltävän kuukauden Teräsmies-lehdissä epilogeina. Myöskin tarinakokonaisuuden aikana jatkuneet, aiemmin alkaneet sivujuonet on poistettu. Tässä suhteessa The Death and Return of Superman ei varmaankaan poikkea alkuperäisistä kokoelmista The Death of Superman, World Without a Superman ja The Return of Superman. Sen lisäksi kuitenkin tässä kirjassa jätetään väliin eräs Teräsmiehen kuoleman jälkeinen sivujuoni, jossa Cadmus-projekti ryöstää Teräsmiehen ruumiin ja Lois Lane Terästytön avustuksella hankkii sen takaisin. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut lyhentää kokonaisjuonen tylsää välivaihetta, jonka aikana tarinassa ei esiinny mitään versiota Teräsmiehestä. Tahaton seuraus on kuitenkin se, että tarinaan jää ikävä juoniaukko: Juuri ennen kuin Jonathan saa sydänkohtauksensa, Martha sanoo hänelle, että Lois aikoo etsiä Teräsmiehen ruumiin, mutta kun Lois palaa Jonathanin luota Smallvillestä Metropolisiin, hän näkee lentokentällä uutiset mystisistä Teräsmies-havainnoista ja lähtee välittömästi hautaholville tarkistamaan, onko Teräsmiehen ruumis tallella, vaikka missään vaiheessa ei käy ilmi, että ruumis olisi saatu takaisin sen edellisen katoamisen jälkeen.

Vaikka materiaalia onkin aiempiin julkaisuihin nähden hieman karsittu, mukana on myös todella antoisaa lisämateriaalia. Kirja alkaa Teräsmies-lehtien silloisen päätoimittajan Mike Carlinin esipuheella, jossa hän kertoo tarinan kulissien takaisesta historiasta. Kirjan lopusta löytyy Dan Jurgensin jälkipuhe sekä mm. kaikkien kirjaan sisältyvien lehtien alkuperäiskannet, mainoskuvituksia sekä luonnoksia ja tekijöiden niihin liittyviä muisteluja.