Superman: The Bottle City of Kandor TP

Superman: The Bottle City of KandorThe Bottle City of Kandor
Kirjoittajat: Otto Binder, Edmond Hamilton, Jerry Siegel, Leo Dorfman, Paul Kupperberg, Len Wein
Kuvittajat: Al Plastino, Kurt Schaffenberger, Curt Swan, Marshall Rogers
Tussaajat: Al Plastino, Stan Keye, Kurt Schaffenberger, Curt Swan, Pete Costanza, Marshall Rogers, Frank Chiaramonte
DC Comics, lokakuu 2007, ISBN 1-4012-1465-7
200 sivua; 25,7 x 16,8 x 1,3 cm

Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Kirjan kansikuva ei ole piirustus, vaan valokuva muovisesta Kandorin kaupungista. Takana seisoo Teräsmies-nukke, jonka asu on tehty hieman kimaltelevasta keinokuidusta. Sanoma on ilmeisesti se, että tämä kokoelma ei ole olemassa sen sarjakuvataiteellisten arvojen vuoksi, vaan silkan kitschin.

On vaikea väittää, että tämä ei tekisi oikeutta kirjan sisällölle. Tarinavalinnat on tehty ilmeisesti triviamerkitysten perusteella: Suurin osa tarinoista on jonkin Teräsmiehen sivuhahmon ensivisiitti Kandorin kaupunkiin tai jonkin Kandoriin liittyvän käsitteen ensiesiintyminen. Jos Kandorin historiaan liittyy joitain oikeasti hyviäkin sarjakuvatarinoita, niiden sisällyttäminen kokoelmaan ei näytä olleen kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä.

Ensimmäisessä tarinassa esitellään Kandorin pullokaupunki. Kyseessä on siis kaupunki Teräsmiehen kotiplaneetalta Kryptonilta, jonka Brainiac eli Aivomies on kutistanut väestöineen pullon sisään ja siten tahattomasti pelastanut planeetan tuhoutumiselta. Kandor on siis varsin suuri naula sen kauniin idean arkussa, että Teräsmies olisi kuolleen maailman viimeinen vesa. Tarkoituksena oli antaa Teräsmiehelle uusi pitkän tähtäimen tavoite: Hän vannoo jonain päivänä palauttavansa Kandorin normaalikokoiseksi.

Kirjan viimeisessä tarinassa tavoite toteutuu, mutta katkeransuloisesti. Tämä on oikeastaan tarinoista ainoa, joka toimii muuten kuin kitschinä tai sarjakuvahistoriallisena kuriositeettina. Curt Swanin ja Frank Chiaramonten yhteisessä kynänjäljessä on herkkyyttä, joka selvästi puuttuu aiemmista kirjassa nähtävistä Swanin kuvituksista. Tarinan melodraama ei korruptoidu pelkäksi pinnalliseksi poptaiteeksi.

Muissa tarinoissa Teräsmies ja hänen ystävänsä päätyvät kaikenlaisten kommellusten seurauksena Kandoriin, tapaavat kaksoisolentojaan – jokaisella Maan asukkaalla näyttää olevan vähintään yksi kaksoisolento Kandorissa – ja löytävät ja menettävät elämänsä suuria rakkauksia.

Yksi Kandor-mytologian kummallisimpia ilmiöitä on supersankarikaksikko Yösiipi ja Tulilintu. Alunperin kyseessä ovat Teräsmiehen ja Jimmy Olsenin Kandorissa käyttämät supersankarialiakset – koska Kandorissa kryptonilaisilla ei ole supervoimia, he molemmat tarvitsevat teknologisia apuvälineitä toimiakseen supersankareina siellä – mutta kokoelmassa on mukana myös tarina, jossa kaksi kandorilaista seikkailijaa ratkoo rikosta näitä identiteettejä käyttäen. Rikosta, jonka takana on Jur-Ll, Teräsmiehen isän Jor-Elin paha versio rinnakkaisuniversumin Kryptonista.

Jos tämä kuulostaa typerältä, se johtuu vain siitä, että se on sitä.

Kandor on puhdas hopeakauden tuote. Hopeakaudella tehtiin hyviäkin Teräsmies-sarjakuvia, mutta tämä kokoelma ei niitä edusta. Se viimeinen, ainoa lukemisen arvoinen tarina, on vuodelta 1979 eli ns. pronssikaudelta. Teräsmies-yleissivistystään näillä tarinoilla kyllä kartuttaa, mutta pitää aina muistaa, että tieto lisää tuskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *