Superman: 3-2-1 Action! TP

Superman: 3-2-1 Action!Superman: 3-2-1 Action!
Kirjoittajat: Kurt Busiek, Mark Evanier
Kuvittajat: Rick Leonardi, Brad Walker, Steve Rude
Tussaajat: Ande Parks, John Livesay, Bill Reinhold
Värittäjät: Pete Pantazis, Richard Horie, Tanya Horie & Lee Loughridge
DC Comics, maaliskuu 2008, ISBN 978-1-4012-1680-1
160 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Jostain syystä kokoelman nimessä ei ole haluttu ilmaista, että kyseessä on kokoelma Jimmy Olsenin hahmoon keskittyviä tarinoita. Kannessa Jimmy Olsen kuitenkin esiintyy, ja kansi on myös fiksusti otettu kokoelman parhaasta tarinasta ”The American Evolution”, joka pohjautuu Jack Kirbyn juoni-ideaan.

Kokoelman aloittaa tarina nimeltä ”Jimmy”, joka kertoo kuinka Teräsmies tutustui Jimmy Olseniin. Esipuheessaan Kurt Busiek viittaa siihen, että Infinite Crisisin jäljiltä Teräsmiehen historia on taas pistetty uusiksi. Jimmy Olsen on jälleen teini-ikäinen, siitä huolimatta että nykyinen status quo ei sijoitu Teräsmiehen alkuvaiheisiin, vaan hänen uransa on oman kronologiansa mukaan jo yli vuosikymmenen pituinen. Toisin kuin esimerkiksi Richard Donnerin Superman-elokuvassa tai John Byrnen Man of Steelissä, Jimmy ei ole voinut olla valokuvaajana Daily Planetissa jo silloin, kun Clark Kent tuli sinne töihin.

Busiekin uudessa versiossa Jimmy on lehdenjakaja, jonka Clark tapaa oltuaan töissä Planetissa jo jonkin aikaa. Jimmy sekaantuu Interjengin kanssa tekemisissä olevien rikollisten puuhiin, ja tarvitsee Teräsmiehen apua. Interjengin välittämien superaseiden takia Teräsmies ei kuitenkaan päihitä rikollisia aivan leikiten, ja Jimmy pääsee puolestaan pelastamaan hänet.

Vaikka onkin hieman ärsyttävää, että DC mieluummin sallii hahmojen historian säveltämisen uusiksi kerran toisensa jälkeen kuin sen, että hahmot saisivat vanheta ja kehittyä, täytyy myöntää että Jimmy Olsen on tässä mielessä varsin joustava hahmo. Busiekin versio Jimmyn ja Teräsmiehen tapaamisesta tuntuu oikealta, ikään kuin se olisi aina voinutkin tapahtua juuri noin. Tarinassa kylvettyjen siemenien ansiosta Jimmystä joka tapauksessa tulee ennen pitkää se tuttu teinireportteri.

Kuvituksesta vastaa Rick Leonardi, joka tunnetaan varmaankin parhaiten Hämähäkkimies 2099:n piirtäjänä. Leonardi on mainio sarjakuvataiteilija, mutta hänen tyylinsä on ehkä liiankin rento Teräsmieheen. Olisi mukava nähdä Ison Sinisen Partiopojan kasvojen näyttävän kaikissa ruuduissa samalta, eikä vain sinne päin.

Kokoelman nimitarinassa ”3-2-1 Action” Jimmy ja Teräsmies saavat vastaansa Busiekin ja Geoff Johnsin Up, Up, and Awayssa esittelemän uuden version Kryptoniittimiehestä. Ilmeisesti tällä hetkellä Jimmy Olsenilla on jostain syystä epämääräinen joukko supervoimia, ja hän aloittelee Teräsmiehen tuella naamioidun supersankarin uraansa. Jimmyn historiaan tietenkin kuuluu olennaisesti se, että hän ajoittain kokee jonkinlaisen mutaation ja omaksuu uuden supersankari-identiteetin, mutta tällä kertaa näyttää siltä kuin tarkoitus olisi viedä Jimmyn supersankariura huomattavasti aiempaa pidemmälle.

Seikkailussa ovat mukana myös Teräsmiehen supervoimainen koira Krypto, joka nykyjatkumossa on ilmeisesti ollut hänellä jo nuoruudestaan saakka, aivan kauhistuttavaan sanaleikkiin perustuva joukko kiltteihin pukeutuneita robottirikollisia nimeltä ”MacHineryn klaani” sekä superapina Titano, johon useat hahmot – Teräsmies mukaanlukien – ärsyttävästi viittaavat sanalla ”monkey” siitä huolimatta, että hän on selvästi simpanssi, joka on siis ”ape”.

Kuvittaja Brad Walker kuuluu joukkoon teknisesti päteviä, mutta ei kovin loistokkaita tai edes persoonallisia kuvittajia, joiden jostain syystä annetaan nykyään piirtää DC:n universumin tärkeintä hahmoa. Sellaiselle pestille pitäisi olla hieman tiukemmat pääsyvaatimukset.

Viimeinen tarina on siis Jack Kirbyn pitkäaikaisen avustajan Mark Evanierin ja kovasti Kirbyn oloisesti piirtävän Steve Ruden ”The American Evolution”, joka tapahtuu täysin Jack Kirbyn Jimmy Olsen -sarjakuvan maailmassa: Darkseidin kätyrit Simyan ja Mokkari luovat hirviöitä, jotka uhkaavat Metropolisia, ja kapuloina rattaissa ovat Jimmyn ja Teriksen lisäksi Vartija ja DNA Projectin Dubbilex.

Varsin kirbymäistä tarinassa on melodramaattinen vastakkainasettelu uhkarohkean ja uhrautuvaisen Jimmy Olsenin sekä Daily Planetin pelkurimaisen ja itsekkään ovimiehen Bernie Sobelin välillä. Hauska ja mukaansatempaava seikkailutarina – jollainen The American Evolution ehdottomasti on – oli Kirbylle aina myös tilaisuus sanoa Jotain Todella Tärkeää ihmisen elosta tällä planeetalla.

Steve Ruden kuvitus ei ole samalla tavalla jännittävän holtitonta kuin Kirbyn, vaan selvistä tyylillisistä vaikutteista huolimatta hän on oikeastaan erittäin järjestelmällinen ja tarkka piirtäjä. Kirby ei välttämättä olisi kauhean innoissaan tällaisesta touhusta – hän halusi ennen kaikkea inspiroida muita tekijöitä tekemään omia juttujaan, ei jäljittelemään häntä – mutta Rude on riittävän selvästi omaa tyyliään toteuttava taiteilija, että minä pidän tätä asianmukaisena kunnianosoituksena Kirbyn perinnölle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *