Superman: Escape from Bizarro World
Kirjoittajat: Geoff Johns, Richard Donner, Otto Binder, E. Nelson Bridwell, John Byrne
Kuvittajat: Eric Powell, Wayne Boring, Curt Swan, John Byrne
Tussaajat: Eric Powell, Stan Kaye, Dave Hunt, Dick Giordano
Värittäjä: Dave Stewart, Gene D’Angelo, Tom Ziuko
DC Comics, kesäkuu 2008, ISBN 978-1-4012-1794-5
160 sivua; 26,6 x 17,2 x 1 cm
Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk
Geoff Johnsin ja Richard Donnerin yhteistyö jatkuu hvyin perinteikkäällä tulkinnalla Teräsmiehen epätäydellisestä kaksoisolennosta, Bizarrosta. Bizarro yrittää omalla takaperoisella tavallaan toteuttaa itseään Teräsmiehen vastakappaleena, minkä takia hän kidnappaa Jonathan Kentin neuvonantajakseen omaan Yksinäisyyden linnakkeeseensa, kuten Teräsmiehellä on neuvonantajanaan isänsä Jor-Elin hologrammi. Teräsmies seuraa Bizarroa tämän luomaan Bizarro-Maahan, jota asuttavat bizarroversiot paitsi tutuista Metropolisin asukkaista, myös Teräsmiehen suurimmista vihollisista ja liittolaisista.
En voi olla vertaamatta tätä tarinaa Grant Morrisonin Bizarro-maailman seikkailuun All Star Supermanissa. Morrison tarkasteli bizarroja hieman uudella tavalla, vieden niiden surrealistisen outouden aivan äärimmäisyyksiin. Johnsin ja Donnerin bizarrot ovat klassisen tragikoomisia hahmoja, koomisuutta korostaen. Morrisonin Zibarro oli osoitus siitä, että hänen bizarronsa ovat kehittyvä elämänmuoto. Johnsin ja Donnerin bizarrot vaikuttavat tuomituilta toistamaan absurdia teatteriaan iankaikkisesti.
Kuvittaja Eric Powell tunnetaan parhaiten huumori-kauhu-toimintasarjakuvastaan The Goon. Bizarrojen piirtämiseen hänen tyylinsä sopii erinomaisesti, mutta ei niinkään Teräsmiehen. Vaikka Powell onkin tottunut piirtämään raamikasta Goonia, hän jotenkin onnistuu toistuvasti hukkaamaan Teräsmiehen sankarilliset mittasuhteet ja piirteet. Yleisesti ottaen Powellin kuvitus on näyttävää, ja hän hyödyntää tehokkaasti lyijykynillä ja vesiväreillä tehtyä sävytystä.
Bonussisältönä kirjassa on kolme Bizarro-tarinaa eri aikakausilta. Kaksi ensimmäistä ovat melko tyypillisiä hopeakauden tarinoita, joista päätarina on ottanut inspiraationsa. Bizarrojen takaperoiset tavat aiheuttavat kommelluksia Teräsmiehelle, ja tapahtumat seuraavat toisiaan ilman mitään turhaa logiikkaa.
Kolmas bonustarina on yksi kaikkien aikojen Teräsmies-suosikeistani, eli John Byrnen tulkinta Bizarrosta. Byrne karsi konseptista epämääräisen takaperoisuuden käsitteen ja liioitellun humoristisuuden. Hänen bizarronsa oli yksinkertaisesti Teräsmiehen epätäydellinen kopio, joka yrittää kömpelösti noudattaa Teräsmiehen ominaisia taipumuksia. Byrnen elokuvamainen kerronta ja vivahteikas kynänjälki oli tähän aikaan huipussaan.