Superman: Back in Action TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman: Back in Action
Kirjoittajat: Kurt Busiek, Fabian Nicieza, Len Wein & Gerry Conway
Kuvittajat: Pete Woods, José Luis García-López & Steve Mitchell
Värittäjät: Brad Anderson, Glynis Wein & Jerry Serpe
DC Comics, tammikuu 2007, ISBN 1-4012-1263-8
144 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Back in Action jatkaa siitä, mihin Up, Up and Away jäi: Teräsmies on palannut toimintaan oltuaan teillä tietymättömillä vuoden ajan. Monet kadunmiehistä supersankarikollegoihin epäilevät, että Teräsmiehen trikoisiin onkin pukeutunut joku huijari. Kun Huutokauppiaana tunnettu avaruusolento saapuu maapallolle ja alkaa kaapata harvinaisia ja arvokkaita superolentoja, Teräsmiehen täytyy tehdä yhteistyötä epäilijöidensä kanssa ja todistaa olevansa aito asia.

Huutokauppiaan hahmossa on selviä yhtymäkohtia Galactukseen – hänkin ilmaantuu maan pinnalle jättiläismäisessä muodossa, jota vastaan tavanomaiset aseet ovat voimattomia. Missään maailmanlopun tunnelmissa ei kuitenkaan liikuta, vaan tarinan sävy on melko kepeä. Draama on lähtöisin Teräsmiehen ja muiden supersankarien välisistä jännitteistä. Koska Huutokauppiaan laitteet riistävät Teräsmiehen voimat, hänen on johdettava sankarit voittoon ja osoitettava henkilöllisyytensä merkittäviltä osin luonteensa lujuuden kautta.

Fabian Nicieza ja Kurt Busiek ovat aiemmin kirjoittaneet menestyksekkäästi yhdessä Marvelin Ukonnuolia. Yhteistyö näyttää sujuvan edelleen mainiosti. Back in Action ei ole huikaisevan yllätyksellinen teos, mutta Busiekin ja Niciezan ote hahmoista on luja ja tarina soljuu eteenpäin mukavasti. Pete Woodsin tasaisen laadukas kuvitus viimeistelee vakuuttavan, mutta ei eristyisen vaikuttavan kokonaisuuden.

Koska kokoelman nimitarina oli vain kolmen alkuperäisnumeron pituinen, mukana on lisäksi vanhoja DC Comics Presents -lehden tarinoita, joiden yhteisseikkailut Teräsmiehen ja DC:n matalamman profiilin supersankarien välillä toimivat inspiraationa Busiekin ja Niciezan tarinalle. Teräsmiehen liittolaisina nähdään Metallimiehet, Tulimyrsky ja Deadman. Kaikkien tarinoiden kuvittajana on José Luis García-López, joka on varmaankin 70- ja 80-lukujen vaihteen tunnistettavimpia Teräsmies-kuvittajia. Ainakin hänen piirroksiaan käytettiin Suomessa Teräsmies-lehden mainoksissa pitkään vielä 80-luvulla.

Superman/Batman: Absolute Power TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman/Batman: Absolute Power
Kirjoittaja: Jeph Loeb
Kuvittajat: Carlos Pacheco & Ivan Reis
Tussaaja: Jesús Merino
Värittäjä: Laura Martin
DC Comics, Marraskuu 2006, ISBN 1-4012-0714-6
128 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

DC Comicsin sarjakuvissa on pitkä ”kuvitteellisten tarinoiden” perinne. Joskus tekijät haluavat asettaa hahmot totutuista poikkeaviin olosuhteisiin, ja tämä voi johtaa tapahtumasarjoihin joista on mahdotonta palata mihinkään hahmon status quota muistuttavaan tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos tekijät ilmoittavat aluksi, että tarina on ”kuvitteellinen” – siispä seuraavassa numerossa kaikki on jälleen niin kuin ennenkin.

Alan Moore viittasi tähän käytäntöön ironisesti tarinassaan ”Mitä tapahtui tulevaisuuden miehelle?”:

Tämä tarina on kuvitteellinen. Eivätkö ne kaikki ole?

Mooren tarinassa heitettiin hyvästit kaikkien tuntemalle Teräsmiehelle ennen John Byrnen vuonna 1986 tekemiä uudistuksia. Teräsmiehen ura päättyi yhdellä mahdollisella tavalla – mutta kuka Alan Moore oli sanomaan, että se olisi ollut ainoa mahdollinen tapa? (Vastaus: Alan. Pirun. Moore.)

Myöhemmin DC lanseerasi ”kuvitteellisille tarinoille” uuden nimityksen, Elseworlds, ja ne siirrettiin pois normaalilehtien sivuilta omiin erikoisjulkaisuihinsa. Vastaavanlaisia tarinoita voi kuitenkin aina kertoa myös aikamatkailun ja rinnakkaistodellisuuksien kautta, kuten Jeph Loeb tekee ABSOLUTE POWERissa. Tarina alkaa siitä, kun salaperäinen kolmikko puuttuu historian kulkuun nappaamalla Kal-El-vauvan Jonathan ja Martha Kentin pellolle laskeutuneesta raketistaan sekä nuoren Bruce Waynen kadulta, jolla hänen vanhempansa on juuri ammuttu hänen silmiensä edessä. Samalla saavat surmansa Kentit sekä Waynejen tappaja aloittaen
pitkän listan tämän julkaisun ylimääräisistä ja ylenmääräisistä hengenlähdöistä.

Planeetan muut supersankarit järjestetään myös pois tieltä, ja kahden vuosikymmenen kuluttua tuloksena on uusi uljas maailma, jota veljekset Teräsmies ja Batman hallitsevat rautaisella kädellä kolmen ottovanhempansa opastuksessa. Lopulta kuitenkin Ihmenainen ja Setä Samulin johtamat Vapaustaistelijat nousevat kapinaan, ja yhteenoton seurauksena aikakone siirtää Teräsmiehen ja Batmanin toisenlaiseen rinnakkaismaailmaan.

Peilikuvamaailmat, joissa tuttujen hahmojen peruspiirteet kääntyvät päälaelleen, kuuluvat tietenkin spekulatiivisen fiktion klassisimpiin kliseisiin, ja ovat kätevä keino kiinnittää huomiota nimenomaan niihin peruspiirteisiin. Seikkailun aikana Teräsmies ja Batman kohtaavat lukuisia enemmän ja vähemmän tunnettujen DC-hahmojen rinnakkaisversioita, tappavat joitain niistä ja kuolevat itse useammankin kerran. Tarinassa tapahtuva jatkuva verenvuodatus tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Tämä on tietenkin juonen tärkein jännite – jotain on vinksahtanut sijoiltaan, ja se täytyy saada oikaistua.

Valitettavasti tarinassa ei tapahdu juurikaan mitään muuta kiinnostavaa. Jeph Loeb ei ole kauhean huono kirjoittaja, muttei erityisen fiksu. Suomalaisissa DC Spesiaaleissa (2-5/2005) julkaistu Superman/Batmanin aloitustarina Yhteiskunnan viholliset oli viihdyttävä, koska se ei ottanut itseään kovin vakavasti. Se oli hölmö, mutta hauskalla tavalla hölmö. Absolute power on hölmö ja ankea. Ainoa ilonpilkahdus on loppu, jossa Yhteiskunnan vihollisissakin nähdyn tulevaisuuden Teräsmiehen harharetket päättyvät viittauksella tiettyyn paljon parempaan kuvitteelliseen tarinaan.

Kuvituksesta vastaa pääasiallisesti Carlos Pacheco, joka on varsin hyvässä vedossa. Hahmot ovat sulavia, kynänjälki tyylikästä ja tarinankerronta moitteetonta. Harmillista vain, että kaikki tämä on valjastettu niin epämiellyttävän tarinan palvelukseen. Ivan Reis avustaa kuvituksessa viimeisessä osassa, mutta suoritus on niin sujuva, että selatessani kirjan läpi muistin virkistykseksi (luin tämän alunperin hieman lähempänä julkaisuajankohtaa) en pannut merkille muutosta kuvituksen tyylissä tai laadussa.

Brandon Routh ja synkempi Teräsmies

Brandon Routh, Superman Returnsin Teräsmies, esiintyy Kevin Smithin uudessa elokuvassa Zack and Miri Make a Porno, minkä vuoksi IESB.net haastatteli häntä ja kysyi muun ohessa myös seuraavan Teräsmies-elokuvan tilanteesta ja Yön ritarin kaltaisesta synkemmästä Teräsmies-tulkinnasta. Warner Brothersin elokuvatuotannon johtaja Jeff Robinov nimittäin hiljattain antoi ymmärtää, että seuraavan Teräsmies-elokuvan pitäisi olla synkempi, jotta se menestyisi.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Routhin kommentit osoittavat hieman parempaa otetta hahmon perusluonteesta: Teräsmiehen ei pitäisi olla synkistelijä, vaikka jotkin kysymykset, joidan kanssa hahmo kamppailee – joita myös käsiteltiin jo Superman Returnsissa – ovatkin synkkiä asioita. Nyrkkitappelujen sijasta Bryan Singer vaati Routhin Teräsmieheltä psykologista toimintaa, ja vähän tyhmempikin näyttelijä olisi prosessin ohessa päässyt kärryille esittämästään hahmosta. Enkä usko, että Routh on lainkaan tyhmä.

Se mikä on hieman yllättävää, että IESB.netin toimittaja korostaa niin paljon sitä, että DC Comicsin johtaja Paul Levitz haluaa Routhin jatkavan Teräsmiehenä, ja sitä, että Bryan Singer on edelleen virallisesti sitoutunut ohjaamaan seuraavan Teräsmies-elokuvan. Levitzillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista sananvaltaa Warner Brothersin elokuvatuotannoissa. Häntä ehkä konsultoidaan, mutta jos studio haluaa korvata Routhin, Levitz ei voi sitä estää.

Kaikki riippuu pohjimmiltaan siitä, mihin suuntaan seuraava ohjaaja haluaa lähteä. Ja se, että Singer on jo tehnyt sopimuksen jatko-osan ohjaamisesta, ei loppujen lopuksi merkitse sen enempää kuin se, että Routh on allekirjoittanut sopimuksen jatko-osassa näyttelemisestä. Studio voi ihan hyvin perua jo tehdyt sopimukset (näyttelijöiden sopimuksissa on yleensä ns. ”pay or play” -ehto juuri tällaisia tilanteita varten, jotta projektiin ja sen aikatauluun sitoutuminen ei olisi taloudellinen taakka, vaikka kyseistä näyttelijää ei projektissa lopulta tarvittaisikaan) jos vaikuttaa taloudellisesti järkevämmältä tehdä niin kuin tuottaa elokuva sellaisten tekijöiden kanssa, jotka eivät vedä yleisöä teattereihin mahdollisimman paljon.

Tietenkin itse haluaisin nähdä sekä Singerin että Routhin palaavan tekemään seuraavan Teräsmies-elokuvan, mutta totuus on se, että asiasta ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia takeita.

Lähde: Superhero Hype!

Mark Millarin Teräsmies-trilogiasuunnitelmat

Vuosi sitten Mark Millar kertoi yrittävänsä päästä kirjoittamaan Teräsmies-elokuvaa. Tuolloin asia ei aivan edennyt, mutta kesällä Millar kertoi merkittävän toimintaelokuvien ohjaajan ottaneen häneen yhteyttä, ja nyt he yrittävät yhdessä kaupitella ideaansa Warner Brothersille.

Empire Online on saanut Millarilta tarkempaa tietoa hänen Teräsmies-ehdotuksestaan. Millar kaavailee Sormusten herra -tyyppistä trilogiaa, jonka osat esitettäisiin vuoden välein. Tarina alkaa Kryptonilta tuhat vuotta sitten ja päättyy tulevaisuudessa, kun Teräsmies on Maan viimeinen eloonjäänyt ja hän menettää voimansa keltaisen aurinkomme muuttuessa punaiseksi.

Kuten olen todennut aiemminkin, Millar osaa kyllä kirjoittaa hyviä Teräsmies-tarinoita. Millarin Superman Adventures oli hyvää, klassista Teräsmies-materiaalia, vaikkakin kunnianhimotonta. Mikään tähän mennessä ei viittaa siihen, että Millarilla olisi hyviä suuria ideoita Teräsmiehen suhteen. Minua edelleenkin hämmentää, että kukaan pitää hyvänä Teräsmies-tarinana Millarin Punatähden poikaa – tarinaa, jossa Lex Luthor esitetään paremmassa valossa kuin Teräsmies.

Se, että Millar yrittäisi kertoa kaikenkattavan saagan Teräsmiehen elämästä tuntuu erityisen tuhoontuomitulta nyt, kun Grant Morrisonin All Star Superman on hyvin onnistuneesti kuvannut Teräsmiehen kuoleman ja ylösnousemuksen. Jos itse Jerry Siegel ja Joe Shuster palaisivat kuolleista ja ilmoittaisivat aikovansa kertoa Teräsmiehen elämäntarinan alusta loppuun, pitäisin heitä altavastaajina Morrisoniin verrattuna.

Nämä ovat kuitenkin vain omia ennakkoluulojani. Millarin ehdotus saattaa olla hieman ongelmallinen myös studion pukumiesten mielestä, vaikka he eivät tietäisikään, kuinka paljon Morrisonia huonompi kirjoittaja Millar on. Kolmas elokuva olisi Millarin Teräsmiehen päätepiste. Sitten rahahanat väännettäisiin kiinni. Pukumiehet tietävät kyllä, että Teräsmies ei ole mikään Sormusten herra, joka on alusta alkaenkin kirjoitettu trilogiaksi. Teräsmiehen pitäisi olla ehtymätön tarinoiden runsaudensarvi. Sam Raimi valmistelee parhaillaan Sonylle neljättä (ehkä jopa neljättä ja viidettä) Spider-Man-elokuvaa, joten Warner Brothersilla on hyvä syy ajatella tulevaisuutta pidemmälle kuin vain kolmen elokuvan verran.

Lähde: Superhero Hype!