Tai tarkemmin sanoen Ben Affleckin valitsemiseen Batmaniksi ei reagoida negatiivisesti samasta syystä kuin Michael Keatonin valitsemiseen Batmaniksi reagoitiin negatiivisesti vuonna 1988.

Bleeding Cool härnäsi lukijoitaan otsikolla, jonka mukaan Warner Bros. oli saanut 50 000 valitusta Batmanin roolituksesta, mikä nykytilanteen sijasta viittasikin ennakkokohuun Tim Burtonin Batmanistä 25 vuotta sitten. Siinä missä jälkiviisaus on osoittanut tuolloiset huolet jokseenkin aiheettomiksi, Affleckin aiheuttaman vastareaktion voi jo muutaman päivän sisällä todeta surkuhupaisaksi, pelkästään lukemalla Affleckin vastustajien omia perusteluja.

Kuten Bleeding Coolin siteeraamasta The Wall Street Journalin artikkelista käy ilmi, Michael Keatonin valinta Batmaniksi ei aiheuttanut faneissa huolta pelkästään sen takia, että sitä pidettiin virheenä. Vakavastiotettava supersankarielokuva oli tuolloin pelkkä unelma  — Teräsmies-elokuvien sarja oli alkanut kepeänä fantasiaseikkailuna ja vajonnut mauttomaksi farssiksi, ja tunnetuin näytelty versio Batmanin hahmosta itsestään oli silkkaa campia — joten koomikkona tunnetun Keatonin valinta antoi ymmärtää, että elokuvantekijät aikoivat tehdä julmaa pilaa supersankarista, josta Frank Miller oli sarjakuvanlukijoiden silmissä tehnyt syvällistä kirjallisuutta.

Keatonin vastustajilla ei välttämättä ollut mitään Keatonia vastaan näyttelijänä, saati ihmisenä, mutta hänen valintansa oli heille merkki siitä, että elokuvan tekijät olivat täysin väärällä linjalla.

Affleckin vastustajat sen sijaan jo tietävät melko tarkasti, minkälaista elokuvaa Zack Snyder on tekemässä. Olisi aika yllättävää, jos Batman olisikin Man of Steelin angstista maailmaa keventävä elementti. Tulkinnan tyyli on jokseenkin selvä, mutta ihmisiä vain vaivaa se… että he eivät pidä Ben Affleckista.

Affleckin vastainen vetoomus on parissa päivässä kerännyt jo yli 35 000 allekirjoitusta. Heidän kommenttejaan lukemalla voisi helposti saada sen vaikutelman, että Affleckia ei ole palkattu esittämään Batmania elokuvassa, vaan oikeasti olemaan Batman. Jos kenelläkään allekirjoittajista on suhteellisuudentajuista käsitystä näyttelijäntyön luonteesta, inho Affleckin julkista persoonaa kohtaan peittää sen täysin alleen.

Niistä 50 000 valituskirjeen kirjoittajasta, jotka kuvittelivat voivansa muuttaa Burtonin elokuvasovituksen suuntaa, merkittävä osa luultavasti ymmärsi elokuvan nähtyään, että heidän pelkonsa olivat olleet aiheettomia. Päivän tai parin sisällä Affleckin vastaisen vetoomuksen allekirjoittajia on varmaankin yhtä monta, mutta jos he tällä hetkellä inhoavat Affleckia noin paljon, minun on vaikea kuvitella, että he elokuvan nähtyään vihaavat häntä, tai elokuvaa, yhtään vähemmän.

Toissapäivänä julkistettu uutinen on kiirinyt jo kaikkiin Internetin kolkkiin, mutta normaaliin blogaustahtiini verrattuna voisi sanoa, että kommentoin asiaa nyt tuoreeltaan:

Warner Bros. on julkistanut, että Ben Affleck esittää uutta versiota Batmanista Man of Steelin vuonna 2015 ensi-iltaan tulevassa jatko-osassa. Tieto on herättänyt fanikunnassa tunteita aina yllätyksestä tyrmistykseen saakka. Se todellakin on yllättävä ja vaikeasti ymmärrettävä valinta, mutta ei niinkään elokuvastudion kannalta, vaan Ben Affleckin.

Tosiasiahan on, että Affleckiin liittyvistä negatiivisista mielleyhtymistä huolimatta hän on nimekäs Hollywood-tähti ja nykyään myös palkittu elokuvaohjaaja. Lisäksi näytellessään elokuvansa Argon pääosaa hän myös osoitti, että tarvittaessa pystyy treenaamaan itselleen vaikuttavat vatsalihakset. Asiasta ei tarvitse tehdä yhtään sen monimutkaisempaa.

Nyansseja kaipaavat voivat kuitenkin löytää niitä The Hollywood Reporterin artikkelista, jossa syitä löydetään jopa hiljattain johtajaa vaihtaneen Warner Bros.:in sisäisestä politiikasta. Affleckin motiiveja artikkeli kuitenkin valottaa hyvin vähän.

Affleckin täytyi tietää, minkälainen reaktio tulisi olemaan. Tämä ei ole hänen ensimmäinen visiittinsä supersankarileffojen maailmaan (eikä oikeastaan edes toinen: hän sonnustautui Teräsmieheksi esittäessään George Reevesiä Hollywoodland-elokuvassa). Affleckin tähdittämää Daredeviliä muistellaan edelleen pahalla, Affleck itse mukaan lukien, vaikka sen epäonnistuminen ei suurelta osin ollut hänen syytään. Vahingosta viisastuneena hän jätti supersankarielokuvat taakseen, ja on saavuttanut kunnioitusta sekä ohjaajana että jossain määrin myös näyttelijänä. Minkä takia hän haluaisi samaan hullunmyllyyn uudestaan?

On ehkä huomionarvoista, että Affleck ei ole nyt astumassa minkä tahansa kalsarisankarin saappaisiin. Hän aikoo esittää ahdistunutta urbaania ristiretkeläistä, joka on määrätietoisella harjoittelulla tehnyt itsestään rikollisten kauhun, tarinassa joka on saanut suoraa innoitusta Frank Millerin kirjoittamasta klassikkosarjakuvasta. The Hollywood Reporterin mukaan Affleck kieltäytyi tilaisuudesta palata Daredevilin pariin näyttelijänä ja ohjaajana — ehkä tismalleen samaan rooliin palaaminen olisi ollut liian kivuliasta — mutta jos hän tietoisesti etsisi uutta yritystä onnistua siinä, missä hän aiemmin koki epäonnistuneensa, niin tämä olisi heti seuraavaksi lähin skenaario.

Ehkä Affleck ei suostunut edessä olevasta huomattavasta haasteesta huolimatta, vaan nimenomaan haasteen takia. Hän on kapteeni Ahab, supersankarielokuva vei hänen jalkansa, ja nyt hän janoaa kostoa.