#BatmanvSuperman #NotBlurry #NotPirated https://t.co/6twr1oFBvr

— ZackSnyder (@ZackSnyder) April 17, 2015

Ja Man of Steeliä väitettiin synkäksi.

Loppujen lopuksi trailerit antoivat jokseenkin kattavan käsityksen Man of Steelin sävystä, mutta tässä tapauksessa toivon kyllä, että Dawn of Justicesta löytyy muitakin ulottuvuuksia kuin synkistely.

Erityisen mielenkiintoista tässä teaserissa on se, mitä on lainattu Frank Millerin Yön ritarista. Tietenkin siitä lähtien, kun tämän elokuvan tekemisestä ilmoitettiin, on ollut tiedossa, että Miller tulisi olemaan tärkeä vaikute, ja jo aiemmin nähdyt kuvat Batmanista ovat havainnollistaneet tätä. Yön ritarin sovittaminen Man of Steelin jatko-osaksi on kuitenkin mahdollista vain hyvin rajallisessa mielessä. Kuinka pitkälle tämän teaserin perusteella on menty?

Teaserin alussa kuulemme Teräsmiehestä puhuvia ääniä, joukossaan helposti tunnistettava astrofyysikko ja nörtti-ikoni Neil deGrasse Tyson sekä ilmeisesti Jesse Eisenberg roolihahmonaan Lex Luthorina. Yön ritarissa Miller käytti tv-kommentaattoreita näyttämään, miten ympäröivä maailma reagoi Batmanin paluuseen eläkkeeltä, mutta myös tuomaan tarinan tasolle todellisen maailman kritiikit Batmanin toiminnan oikeutuksista. Batman v Superman ilmeisesti käyttää samaa menetelmää Teräsmiehen ilmaantumisen seurausten kuvaamiseen, ja samalla tuodaan tarinan tasolle metatekstuaaliset huomiot Teräsmiehen messiaanisuudesta.

Teaserin toinen puolisko alkaa Jeremy Ironsin esittämän Alfredin puhuessa kameran ulkopuolelta siitä, kuinka raivo ja voimattomuuden tunne voivat tehdä hyvästä ihmisestä julman. Samalla näemme Bruce Waynen katselemassa Batmanin asua, jonka naamion piirteet näyttävät vihan vääristämiltä. Yön ritarissa Bruce ryhtyy jälleen Batmaniksi paitsi Gotham Cityn valtaansa jälleen ottaneen laittomuuden, myös sisäisen ”Pedon” äänen yllyttämänä. ”Peto” voi tarkoittaa Brucen itsetuhoisia ja sadistisia taipumuksia, tai vaihtoehtoisesti muinaista demonia, joka siirtyi häneen hirviömäisestä mutanttilepakosta, kun hän oli pudonnut lapsena maanalaiseen luolaan. Ohjaaja Zack Snyderin tulkinta saattaa olla lähempänä edellistä.

Seuraavaksi näemme sarjan otoksia, joista käy ilmi, miten pähee tyyppi Batman on, ja yhdessä niistä näemme Batmanin korkean rakennuksen huipulla kädessään kivääri, jossa on kiikaritähtäin. Yön ritarissa tuo kivääri esiintyy ikään kuin hämäyksenä, sillä tarinan alussa emme ole vielä aivan varmoja, kuinka pitkälle tulevaisuuden kovaotteinen Batman on valmis menemään. Näemme hänen kiipeävän yhdessä Gothamin kaksoistorneista ja tähtäilevän kiväärillä toisessa rakennuksessa liikkuvia miehiä, mutta todellisuudessa hän laukaiseekin kiväärillä nuoran, jota pitkin hän siirtyy toiseen rakennukseen. Tämä tappavan voiman uhka kuitenkin enteilee Batmanin siirtymistä kovempiin otteisiin myöhemmin tarinassa. Snyderin käsissä kuitenkin Teräsmiehestäkin on tullut jo tappaja, joten miten pitkälle hänen versionsa Batmanista on valmis menemään?

Lopussa Batman ja Teräsmies kohtaavat. Kuten Yön ritarissa, Batman on valmistautunut yhteenottoon robottimaisella haarniskalla. Hän kysyy Teräsmieheltä: ”Vuodatko verta?” Yön ritarin Batmanin ei tarvitse kysyä tällaista, koska hän on tuntenut Teräsmiehen vuosikymmeniä. Pitkän tarkkailun tuloksena hän tietää tarkalleen, mitä tarvitsee päihittääkseen Teräsmiehen. Elokuvan Batman ei ole ehkä ikinä aiemmin tavannutkaan Teräsmiestä. Onko hänellä mitään mahdollisuutta voittoon?

Toinen kysymys onkin sitten: miksi Batman haluaa päihittää Teräsmiehen? Yön ritarissa Teräsmies on militaristisen valtiokoneiston käsikassara. Hän edustaa aivotonta kuuliaisuutta yhteiskuntajärjestykselle, joka on tuhoamassa itse itsensä. Batman ei halua voittaa Teräsmiestä mistään muusta syystä kuin osoittaakseen, että hän pystyy siihen. Ottaen huomioon, minkälaiseen tilaan Teräsmiehen ja Yhdysvaltain armeijan välit jäivät Man of Steelin lopussa, Yön ritarin asetelmaa tuskin tullaan kovin uskollisesti toistamaan, mutta ehkäpä Batmanin motiivi vastustaa Teräsmiestä löytyy teaserin alkupuolelta. Jospa hän on vain erittäin vahvasti Maahan-muuttokriittinen?

Leikitään, että blogin hiljaiselo on johtunut periaatteesta ”pics or it didn’t happen”.

No, nyt jotain on tapahtunut.

I shot this with my @Leica_Camera M Monochrom. #Batman #Batmobile #Gotham http://t.co/WPHKLxgBLM pic.twitter.com/p5DEf6fLzJ

— ZackSnyder (@ZackSnyder) May 13, 2014

Ensimmäisenä kuvasta pistää silmään se, että Batmanin asu on — tai ainakin yrittää antaa vaikutelman, että se olisi — kangasta, toisin kuin aiempien valkokangas-Batmanien vuoden 1989 versiosta lähtien. Monet Alex Rossin Batman-maalauksia nähneet ovatkin jo vuosikausia kuvitelleet, että näyttelijän ei tarvitsisi pukeutua (kumiseen) panssaripukuun ollakseen fyysisesti uskottava Batman. Sandy Colloran lyhytelokuva Batman: Dead End todistikin sen — ainakin pienen budjetin fanituotannon mittapuulla. Zack Snyder on ottanut haasteen vastaan, ja sikäli kuin mustavalkoisesta still-kuvasta voi mitään päätellä, onnistunut varsin hyvin.

Tyylillisesti asun on tietenkin jo todettu olevan enemmän velkaa Frank Millerille kuin Rossille:

Frank Miller fat bat symbol? Check

— jock (@jock4twenty) May 13, 2014

Lepakkosymboli on läski, ja korvat ovat lyhyet. Poseeraus tuntuu myös korostavan kokoonpuristettua, massiivista fyysisyyttä, mikä lisää yhdennäköisyyttä Millerin vision kanssa.

Tämä oli tietysti sikäli odotettavissakin, että Snyder julkisti jatko-osan nimenomaan Millerin The Dark Knightista poimitulla sitaatilla. Ottaen huomioon Man of Steelin loppuasetelman, jossa Teräsmiehen ja USA:n sotavoimien välit olivat jokseenkin kireät, jatko-osan juoni tuskin kuitenkaan tulee kovin tarkkaan jäljittelemään Millerin teosta, jossa Ronald Reaganin sotakoneiston tahdottomaksi käskyläiseksi alistunut iso sininen partiopoika vainosi lainsuojatonta yön ritaria. Itse asiassa päinvastainen asetelma voisi olla jotain mielenkiintoista!

Tai tarkemmin sanoen Ben Affleckin valitsemiseen Batmaniksi ei reagoida negatiivisesti samasta syystä kuin Michael Keatonin valitsemiseen Batmaniksi reagoitiin negatiivisesti vuonna 1988.

Bleeding Cool härnäsi lukijoitaan otsikolla, jonka mukaan Warner Bros. oli saanut 50 000 valitusta Batmanin roolituksesta, mikä nykytilanteen sijasta viittasikin ennakkokohuun Tim Burtonin Batmanistä 25 vuotta sitten. Siinä missä jälkiviisaus on osoittanut tuolloiset huolet jokseenkin aiheettomiksi, Affleckin aiheuttaman vastareaktion voi jo muutaman päivän sisällä todeta surkuhupaisaksi, pelkästään lukemalla Affleckin vastustajien omia perusteluja.

Kuten Bleeding Coolin siteeraamasta The Wall Street Journalin artikkelista käy ilmi, Michael Keatonin valinta Batmaniksi ei aiheuttanut faneissa huolta pelkästään sen takia, että sitä pidettiin virheenä. Vakavastiotettava supersankarielokuva oli tuolloin pelkkä unelma  — Teräsmies-elokuvien sarja oli alkanut kepeänä fantasiaseikkailuna ja vajonnut mauttomaksi farssiksi, ja tunnetuin näytelty versio Batmanin hahmosta itsestään oli silkkaa campia — joten koomikkona tunnetun Keatonin valinta antoi ymmärtää, että elokuvantekijät aikoivat tehdä julmaa pilaa supersankarista, josta Frank Miller oli sarjakuvanlukijoiden silmissä tehnyt syvällistä kirjallisuutta.

Keatonin vastustajilla ei välttämättä ollut mitään Keatonia vastaan näyttelijänä, saati ihmisenä, mutta hänen valintansa oli heille merkki siitä, että elokuvan tekijät olivat täysin väärällä linjalla.

Affleckin vastustajat sen sijaan jo tietävät melko tarkasti, minkälaista elokuvaa Zack Snyder on tekemässä. Olisi aika yllättävää, jos Batman olisikin Man of Steelin angstista maailmaa keventävä elementti. Tulkinnan tyyli on jokseenkin selvä, mutta ihmisiä vain vaivaa se… että he eivät pidä Ben Affleckista.

Affleckin vastainen vetoomus on parissa päivässä kerännyt jo yli 35 000 allekirjoitusta. Heidän kommenttejaan lukemalla voisi helposti saada sen vaikutelman, että Affleckia ei ole palkattu esittämään Batmania elokuvassa, vaan oikeasti olemaan Batman. Jos kenelläkään allekirjoittajista on suhteellisuudentajuista käsitystä näyttelijäntyön luonteesta, inho Affleckin julkista persoonaa kohtaan peittää sen täysin alleen.

Niistä 50 000 valituskirjeen kirjoittajasta, jotka kuvittelivat voivansa muuttaa Burtonin elokuvasovituksen suuntaa, merkittävä osa luultavasti ymmärsi elokuvan nähtyään, että heidän pelkonsa olivat olleet aiheettomia. Päivän tai parin sisällä Affleckin vastaisen vetoomuksen allekirjoittajia on varmaankin yhtä monta, mutta jos he tällä hetkellä inhoavat Affleckia noin paljon, minun on vaikea kuvitella, että he elokuvan nähtyään vihaavat häntä, tai elokuvaa, yhtään vähemmän.

Toissapäivänä julkistettu uutinen on kiirinyt jo kaikkiin Internetin kolkkiin, mutta normaaliin blogaustahtiini verrattuna voisi sanoa, että kommentoin asiaa nyt tuoreeltaan:

Warner Bros. on julkistanut, että Ben Affleck esittää uutta versiota Batmanista Man of Steelin vuonna 2015 ensi-iltaan tulevassa jatko-osassa. Tieto on herättänyt fanikunnassa tunteita aina yllätyksestä tyrmistykseen saakka. Se todellakin on yllättävä ja vaikeasti ymmärrettävä valinta, mutta ei niinkään elokuvastudion kannalta, vaan Ben Affleckin.

Tosiasiahan on, että Affleckiin liittyvistä negatiivisista mielleyhtymistä huolimatta hän on nimekäs Hollywood-tähti ja nykyään myös palkittu elokuvaohjaaja. Lisäksi näytellessään elokuvansa Argon pääosaa hän myös osoitti, että tarvittaessa pystyy treenaamaan itselleen vaikuttavat vatsalihakset. Asiasta ei tarvitse tehdä yhtään sen monimutkaisempaa.

Nyansseja kaipaavat voivat kuitenkin löytää niitä The Hollywood Reporterin artikkelista, jossa syitä löydetään jopa hiljattain johtajaa vaihtaneen Warner Bros.:in sisäisestä politiikasta. Affleckin motiiveja artikkeli kuitenkin valottaa hyvin vähän.

Affleckin täytyi tietää, minkälainen reaktio tulisi olemaan. Tämä ei ole hänen ensimmäinen visiittinsä supersankarileffojen maailmaan (eikä oikeastaan edes toinen: hän sonnustautui Teräsmieheksi esittäessään George Reevesiä Hollywoodland-elokuvassa). Affleckin tähdittämää Daredeviliä muistellaan edelleen pahalla, Affleck itse mukaan lukien, vaikka sen epäonnistuminen ei suurelta osin ollut hänen syytään. Vahingosta viisastuneena hän jätti supersankarielokuvat taakseen, ja on saavuttanut kunnioitusta sekä ohjaajana että jossain määrin myös näyttelijänä. Minkä takia hän haluaisi samaan hullunmyllyyn uudestaan?

On ehkä huomionarvoista, että Affleck ei ole nyt astumassa minkä tahansa kalsarisankarin saappaisiin. Hän aikoo esittää ahdistunutta urbaania ristiretkeläistä, joka on määrätietoisella harjoittelulla tehnyt itsestään rikollisten kauhun, tarinassa joka on saanut suoraa innoitusta Frank Millerin kirjoittamasta klassikkosarjakuvasta. The Hollywood Reporterin mukaan Affleck kieltäytyi tilaisuudesta palata Daredevilin pariin näyttelijänä ja ohjaajana — ehkä tismalleen samaan rooliin palaaminen olisi ollut liian kivuliasta — mutta jos hän tietoisesti etsisi uutta yritystä onnistua siinä, missä hän aiemmin koki epäonnistuneensa, niin tämä olisi heti seuraavaksi lähin skenaario.

Ehkä Affleck ei suostunut edessä olevasta huomattavasta haasteesta huolimatta, vaan nimenomaan haasteen takia. Hän on kapteeni Ahab, supersankarielokuva vei hänen jalkansa, ja nyt hän janoaa kostoa.