Superman – Ultimate Collector’s Editionin seitsemäs levy sisältää alkuperäisen TV-spesiaalin Superman II -elokuvan teosta, Teräsmiehen 50-vuotisjuhlaspesiaalin, dokumentin Fleischer Studiosin Teräsmies-animaatioista sekä kahdeksan Famous Studiosin Teräsmies-animaatiota 40-luvulta.
Elokuvan teosta kertova TV-spesiaali on samaa sarjaa neljännellä levyllä olleen kanssa. Materiaalia elokuvasta ja kulissien takaa esitellään sen verran, että jos joku olisi katsonut tämän ennen elokuvissa käyntiä, hänelle ei olisi jäänyt paljon jännitettävää. Ohjaajan vaihtumiseen ei kiinnitetä paljon huomiota. Richard Lester näytetään ohjaamassa Margot Kidderiä, Marc McClurea ja Jackie Cooperia Daily Planetin lavasteissa ja mainitaan, että osa materiaalista piti saada sopimaan saumattomasti yhteen aiemmin kuvatun kanssa. Sitä ei kuitenkaan mainita, että kun kryptonilaiset rikolliset ilmestyvät Lex Luthorin kanssa Daily Planetiin, ohjaamassa onkin Richard Donner, sillä Gene Hackman ei työskennellyt päivääkään Lesterin kanssa.
Juhlavuoden TV-spesiaali käsittelee kohdettaan kaikkea muuta kuin juhlallisesti. Teräsmiehen historiaa esitellään toinen toistaan laimeampien huumorihaastattelujen kautta. Sketseissä nähdään Saturday Night Liven koomikoita, etunenässä ohjelman juontava Dana Carvey, mutta myös sekalainen seurakunta julkisuuden henkilöitä kuten Lou Reed, Ralph Nader ja John Byrne (ennen kuin Internet söi hänen aivonsa).
Fleischer Studiosin piirretyistä kerrotaan omassa dokumentissaan lyhyesti ja ylistävästi. Sisäpiiriläisten ja historioitsijoiden lisäksi mukana ovat Warnerin 90-luvun supersankaripiirrettyjen luojat, joiden velka Fleischerin Teräsmiehelle on aina ollut ilmeinen. Dokumentista käy ilmi sellainenkin mielenkiintoinen tosiasia, että Max Fleischer keksi Rotoscope-tekniikan, jonka avulla Teräsmiehenkin realistiset hahmot animoitiin.
Paljon enemmänkin näistä animaatioista voisi sanoa, minkä huomaa heti, kun alkaa katsoa tällä levyllä olevia jaksoja. Samalla kun studion nimi vaihtui Fleischerista Famousiksi, myös sisällössä tapahtui hienoinen muutos. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nämä jaksot ovat sotapropagandaa, jossa Teräsmies taistelee akselivaltoja vastaan. Jotkut tarinoista ovat suhteellisen viattomia sota-aikaan sijoittuvia jännäreitä, mutta Japoteurs ja Eleventh Hour esittävät japanilaiset huikean rasististen stereotyyppien avulla. Jungle Drums yltää vielä rasistisempaa kuvaukseen, mutta saksalaisten vihollisten sijaan kohteena ovat afrikkalaiset sivulliset, joten kyseessä on varmaankin vain ihan tavanomainen tietämätön ennakkoluuloisuus laskelmoidun epäinhimillistämisen sijasta. Animaatio on kuitenkin edelleen samaa huippulaatua, ja juonissakin on kaikesta huolimatta enemmän vaihtelua kuin neljännen levyn satsissa, joten kyllä näitä katsomisen arvoisiksi voi sanoa.