Superman and Batman versus Aliens and Predator
Kirjoittaja: Mark Schulz
Kuvittaja: Ariel Olivetti
DC Comics, toukokuu 2007, ISBN 1-4012-1328-2
112 sivua; 25,7 x 16,3 x 1 cm
Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk
Vuonna 1989 Dark Horse yhdisti Aliens- ja Predator-elokuvalisenssinsä yhteen sarjakuvaan. Menestyksen seurauksena universumin vaarallisimpien lajien keskinäiset yhteenotot jatkuivat, mutta crossoverit levisivät myös muiden sarjakuvakustantamojen universumeihin. Teräsmies ja Batman ovat kumpikin kohdanneet aiemmin Alieneita ja Predatoreja erikseen (Suomeksi on nähty Teräsmies vs. Aliens, Batman vs. Predator sekä Batman vs. Aliens) vaihtelevan tasoisissa sarjakuvissa. Crossoverien sarja huipentuu — joskaan ei välttämättä pääty — tähän Teräsmiehen, Batmanin, alienien ja predatorien yhteisseikkailuun.
Batman jäljittää Gotham Cityssä ja Metropolisissa liikkuneet predatorit muinaiseen tulivuoreen Andeilla, jossa sattumoisin reportterit Clark Kent ja Lois Lane ovat etsimässä kadonnutta tutkimusretkikuntaa. Tulivuoren uumenissa elää predatorien siirtokunta, joka teki pakkolaskun maapallolle kauan ennen moderni versio predatorien ritualistiseen metsästykseen pohjautuva kulttuuri kehittyi. Tulivuori on muuttumassa aktiiviseksi, joten predatorit ovat lähteneet etsimään uutta elintilaa. Predatorien toimet kiinnittävät myös maapalloa ulkoavaruuden uhilta suojelevan Yhdistyneiden kansakuntien viraston, Terrestrial Defense Initiativen huomion. Supersankarit ottavat asiakseen auttaa predatorit — ja niiden saalistusrituaaleissaan käyttämät alienit — pois planeetalta, ennen kuin TDI tekee saman parhaalla keksimällään tavalla eli pommittamalla.
Niin siisti idea kuin suosituimpien supersankarien ja elokuvahirviöiden kohtaaminen onkin, yhdistämisessä on omat ongelmansa. Todellisuus, jossa Teräsmies ja Batman elävät ei ole sama kuin alienien ja predatorien todellisuus. Eroavaisuus on ehkä hieman pienempi synkän Batmanin kuin kirkasvärisen Teräsmiehen tapauksessa, mutta kontrastissa on tietenkin myös oma viehätyksensä. Alienit ja predatorit ovat tappamisen ruumiillistumia ja Teräsmies on vannonut suojelevansa kaikkea elollista. Alienien ja predatorien pelastaminen asettaa Teräsmiehen ylevät periaatteet äärimmäiselle koetukselle.
Filosofinen konflikti jää kuitenkin pelkäksi hyväksi ideaksi ilman jännittävää toteutusta. Kun Teräsmies on täysissä voimissaan, alienit ja predatorit eivät muodosta minkäänlaista fyysistä uhkaa. Tämän takia aiemmissa Aliens- ja Predator-crossovereissa Teräsmiestä on tavalla tai toisella heikennetty. Muukalaisten ylivoimaisuus ihmisiin nähden ja sankarien selviytyminen sisun ja kekseliäisyyden avulla on yksi alkuperäisten Alien- ja Predator-elokuvien ominainen piirre, ja näiden elementtien puuttuminen tekee tästä tarinasta jotenkin vajavaisen.
Kaikkien Alien- tai Predator-tarinoiden ei tietysti tarvitse olla samanlaisia. Alien-elokuvissa erityisesti on pyritty kertomaan joka kerta erilainen, eri genreen tai ainakin eri ympäristöön sijoittuva tarina. Kuitenkin itse alienit olentoina, niiden synnyttämä tunnelma ja niiden edustama symboliikka pysyvät pitkälti samoina. Jos Alienin ja Predatorin kaltaisista konsepteista ei oteta irti sitä, mitä niillä tiedetään olevan annettavana, eikä toisaalta tarjota jotain uutta, mielenkiintoista näkökulmaa, lisenssien käyttö tuntuu hieman turhanpäiväiseltä, kuten Superman and Batman versus Aliens and Predatorin tapauksessa.
Ariel Olivettin tietokoneella toteutettu kuvitus taidokasta, mutta jotenkin liian kliinistä. Predatoreissa ei ole oikeaa primitiivistä rajuutta, alieneissa makaaberin eroottista kiiltoa. Kun katselee kirjan lopusta löytyviä näytteitä Olivettin lyijykynäluonnoksista, tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kuvitus olisi pitänytkin tehdä kokonaan lyijykynillä, hyödyntäen grafiitin luonnollista ominaisjälkeä ilman tietokoneen matemaattisen tarkkojen työkalujen vaikutusta.
DC:n universumin toistaiseksi päättymättömän muutostilan kannalta on mielenkiintoista tehdä muutama huomio Superman and Batman versus Aliens and Predatorin suhteesta viralliseen jatkumoon. Tarinassa viitataan suoraan Brainiac 13 -tietokoneen teknologiaan, joka levisi Metropolisiin Teräsmies-sarjakuvissa 2000-luvun alussa, vaikka tämä yksityiskohta on kokonaisuuden kannalta täysin tarpeeton. Lisäksi Yksinäisyyden linnakkeessa nähdään John Byrnen version mukainen Krypton-patsas, vaikka Teräsmiehen alkuperän uudistaneesta Synnyinoikeus-tarinasta on jo monta vuotta. Ilmeisesti sarjakuvantekijät saavat edelleenkin valita vapaasti, mitä Krypton-versiota haluavat käyttää. Itse asiassa voi olla, että DC:llä ei ole mitään aikomusta vakiinnuttaa jatkumon tilaa yhteen versioon lähiaikoina, koska nykyinen toinen toistaan seuraavien ”kriisien” tila tekee niin hyvin kauppansa.