The Death and Return of Superman Omnibus
Kirjoittajat: Dan Jurgens, Karl Kesel, Jerry Ordway, Louise Simonson, Roger Stern & Gerard Jones
Kuvittajat: Jon Bogdanove, Tom Grummett, Jackson Guice, Dan Jurgens & M.D. Bright
Tussaajat: Brett Breeding, Rick Burchett, Doug Hazlewood, Dennis Janke, Denis Rodier & Romeo Tanghal
Värittäjät: Gene D’Angelo, Anthony Tollin & Glenn Whitmore
DC Comics, Syyskuu 2007, ISBN 1-4012-1550-5
784 sivua; 26,7 x 17,8 x 4,8 cm
Bookplus / Amazon.com
Teräsmiehen kuolema oli USA:n 90-luvun alkupuolen sarjakuvabuumin merkittävin tapaus. Muut lehdet ehkä myivät enemmän, mutta ainoastaan ykkösnumeroiden, variantti- ja erikoispainatuskansien ja muiden kysyntää keinotekoisesti kasvattavien keinojen ansiosta. Samoja keinoja otettiin käyttöön myös Teräsmiehen kuolemassa ja paluussa, mutta vasta sen jälkeen, kun itse tarina, tai ainakin ajatus Teräsmiehen kuolemasta, oli vetänyt puoleensa koko maailman huomion. Keräilykappaleilla spekulointiin perustuneet sarjakuvamarkkinat romahtivat muutaman vuoden kuluttua, mutta ajatus kutkuttavaan ideaan perustuvasta, useaan lehteen leviävästä sarjakuvatapahtumasta myynnin edistäjänä elää edelleen.
Tämä kovakantinen kokoelma julkaistaan nyt sen vuoksi, että tarinaan löyhästi perustuva animaatioelokuva Superman: Doomsday on juuri saanut ensi-iltansa USA:ssa DVD:llä. Jos vähemmän raadollista syytä kaivataan, niin ensi vuonna Teräsmiehen kuolemasta tulee kuluneeksi 15 vuotta.
Teräsmiehen kohtaloksi koituu luisten ulkonemien peitossa oleva lihaskimppu, väkivallan ruumiillistuma jonka Oikeuden Puolustajien Booster Gold nimeää taistelun tiimellyksessä Doomsdayksi, Tuomiopäiväksi. Tuomiopäivän alkuperä jätetään hämärän peittoon, ja hänen ulosantinsa rajoittuu murisemiseen, nauramiseen ja muutamaan epämääräiseen tavuun. Sillä ei ole väliä, mikä Teräsmiehen tappaa tai miksi. Varsinainen tarina alkaa vasta siitä, kun maailman suurin sankari kuolee. Näemme, kuinka hänen supersankarikollegansa saattavat hänet viimeiseen lepoonsa, kuinka hänen vanhempansa ja kihlattunsa surevat häntä, ja kuinka Teräsmiehen saappaat täyttämään tarjoutuu neljä uutta sankaria — joista joku saattaa olla mies itse rajun muodonmuutoksen kokeneena.
Kun Jonathan Kent saa sydänkohtauksen, hänen sielunsa näyttää joutuvan kiirastuleen, jossa hän kohtaa tuonpuoleiseen matkaavan poikansa. Jonathan pelastaa hänet demoneilta, jotka yrittävät johdattaa häntä harhaan. Jonathan vakuuttaa pojalleen, että hänen ei ehkä olekaan tarkoitus jakaa maapallon kuolevaisten kohtaloa, ja he kulkevat yhdessä valosta pimeään tunneliin. Herätessään Jonathan uskoo tuoneensa poikansa takaisin elävien kirjoihin, ja samaan aikaan Metropolisissa tehdään lukuisia havaintoja Teräsmiestä muistuttavista hahmoista. Kun Lois käy tarkistamassa Teräsmiehen hautaholvin, hän löytää sieltä tyhjän arkun.
Neljä Teräsmies-kandidaattia ovat: ”Teräksinen mies”, jättimäistä moukaria kantava, teräshaarniskaan sonnustautunut musta mies, johon ennustajaeukko väittää Teräsmiehen sielun vaeltaneen; ”Kryptonin viimeinen poika”, jonka Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeen kryptonilainen teknologia on muuttanut energiamuodosta lihaksi ja vereksi; ”Metropolisin poika”, joka kertoo olevansa alkuperäisen Teräsmiehen teini-ikäinen klooni; sekä ”huomispäivän mies”, joka on kyborgi: puoliksi kryptonilainen mies, puoliksi kryptonilaisesta metallista koostuva kone. Lisäksi Metropolisin puolustajiin kuuluu Terästyttö, joka on Lex Luthorin palkkalistoilla. Tavalliseen tapaan sankarit tutustuvat toisiinsa yhteenottojen kautta, mutta kaikki eivät lopulta päädy sopuun toistensa kanssa. Kulissien takana juonii eräs Teräsmiehen vanha vihollinen, jota eräs Teräsmies-kandidaateista avustaa maailmanvalloituksessa. Lopulta hyvän puolesta taistelevat Teräs-sankarit liittoutuvat yhteen ja nousevat taistoon oikean, alkuperäisen Teräsmiehen johdolla.
Teoksena The Death and Return of Superman häilyy jossain perinteisen jatkuvajuonisen sarjakuvan ja nykyisen kokoelmamuotoa silmälläpitäen laaditun tarinankerronnan välimaastossa. Yhtä Justice Leaguen ja Green Lanternin numeroa lukuunottamatta kokoelman tarinat ovat peräisin Teräsmiehen neljästä omasta lehdestä, jotka ilmestyivät melko säännöllisesti viikon välein. Jokaisella lehdellä oli oma tekijätiiminsä ja oma Teräsmies-kandidaattinsa, mutta juonta oli tarkoitus seurata lehtien ilmestymisjärjestyksessä, minkä helpottamiseksi kansiin lisättiin kronologian osoittava järjestysnumero. Tämä oli harmillinen kompromissi alkuperäisen julkaisun aikaan, sillä lehtien säilyttäminen erillisinä on melko järjetöntä, jos lukijan odotetaan kuitenkin hankkivan kaikki tarinakokonaisuuden osat, mutta neljän tekijätiimin avulla pystyttiin tuottamaan vaikuttava määrä tarinaa yhden vuoden aikana. Kokoelmamuodossa se on vieläkin harmillisempi kompromissi, koska kuvittajien tyylit eivät sulaudu kovin hyvin toisiinsa, eikä yhtenäisen teoksen illuusio ole juurikaan ylläpidettävissä.
Siinä missä nykyisten sarjakuvatapausten julkaisuun aiheutuu useiden kuukausienkin viivästyksiä siksi, että kuvittajan työn laadusta ei haluta tinkiä, eikä kuvittajan vaihtumisesta johtuvaa epäjatkuvuuttakaan suvaita, The Death and Return of Superman on melko epätasainen laadullisesti. Siitä ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään iloa, että kaikki saatiin julkaistua aikataulun mukaisesti. Yleisessä tasossa on ehkä nähtävissä hieman nousua Jonathanin kiirastuliseikkailusta kertovan Adventures of Superman #500:n jälkeen, ja tuo Tom Grummettin kuvittama tarina itsessään on harmaasävytyksineen kirjan selvästi näyttävin. Grummettin vanhanaikainen, dynaaminen mutta hieman särmätön tyyli on ehkä johdonmukaisinta ja helpoiten sulavinta kirjassa. Jos kuitenkin yksi kirjan kuvittajista olisi voinut tehdä kaiken alusta loppuun ilman rajoituksia, se olisi saanut olla Jackson Guice. Guice yhdistää realismin fantasiaan samalla tavalla uskottavasti kuin Bryan Hitch, ja erityisesti John Byrnen kuvituksiin pohjautuva kryptonilainen design luontuu häneltä tyylikkäästi.
Jon Bogdanoven lennokas tyyli, jota Dennis Janke tussasi hyvin karuin siveltimenvedoin, on luultavasti kirjan eniten vieroksuntaa aiheuttavaa. Bogdanove tuntuu kuvittavan aivan eri maailmaa kuin kollegansa, mutta hänkin on ehdottomasti taidokas kuvittaja, joka lataa ruutuihinsa mahtavasti liikettä ja tunnetta. Vähiten kehuttavaa löytyy kirjoittaja-piirtäjä Dan Jurgensin kuvituksista, jotka tekevät kyllä työnsä kerronnallisesti, mutta sisältävät välillä melkoisia kömpelyyksiä. Parhaimmillaan myös Jurgens kykenee tyylipuhtaaseen jälkeen, mutta se kyllä harmittaa, että Teräsmiehen kuolema Superman #75:ssä ei sisältynyt niihin tapauksiin.
Sarjakuvatapaukseksi The Death and Return of Superman on aika hyvä tarina. Hahmokaartiin ei ole yritetty mahduttaa koko DC:n universumia, vaan joitain Oikeuden Puolustajien lyhyitä visiittejä lukuunottamatta tarina pyörii neljän Teräsmies-kandidaatin ja Teräsmies-lehtien vakituisten sivuhahmojen ympärillä. Juonen ydin on kuitenkin kysymyksessä: Miten Teräsmies palaa kuolleista? Ratkaisevan juonenkäänteen ympärille rakennettiin varsin ovela kerronnallinen harhautus. Ainakin luulen, että se oli ovela, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saanut luettavakseni koko tarinan oikeassa järjestyksessään. Näin jälkeenpäin luettuna on kuitenkin helppo nähdä, missä kohdassa tarinaa ensikertalaisen pitäisi älähtää ja alkaa selaamaan sivuja takaperin nähdäkseen, kuinka häntä vedettiin nenästä.
Tämä kokoelma ei sisällä kaikkea alkuperäisen tarinakokonaisuuden aikana Teräsmies-lehdissä julkaistua materiaalia. Ensinnäkin kirja alkaa neljällä sivulla, jotka nähtiin alunperin Tuomiopäivän varsinaista ensiesiintymistä edeltävän kuukauden Teräsmies-lehdissä epilogeina. Myöskin tarinakokonaisuuden aikana jatkuneet, aiemmin alkaneet sivujuonet on poistettu. Tässä suhteessa The Death and Return of Superman ei varmaankaan poikkea alkuperäisistä kokoelmista The Death of Superman, World Without a Superman ja The Return of Superman. Sen lisäksi kuitenkin tässä kirjassa jätetään väliin eräs Teräsmiehen kuoleman jälkeinen sivujuoni, jossa Cadmus-projekti ryöstää Teräsmiehen ruumiin ja Lois Lane Terästytön avustuksella hankkii sen takaisin. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut lyhentää kokonaisjuonen tylsää välivaihetta, jonka aikana tarinassa ei esiinny mitään versiota Teräsmiehestä. Tahaton seuraus on kuitenkin se, että tarinaan jää ikävä juoniaukko: Juuri ennen kuin Jonathan saa sydänkohtauksensa, Martha sanoo hänelle, että Lois aikoo etsiä Teräsmiehen ruumiin, mutta kun Lois palaa Jonathanin luota Smallvillestä Metropolisiin, hän näkee lentokentällä uutiset mystisistä Teräsmies-havainnoista ja lähtee välittömästi hautaholville tarkistamaan, onko Teräsmiehen ruumis tallella, vaikka missään vaiheessa ei käy ilmi, että ruumis olisi saatu takaisin sen edellisen katoamisen jälkeen.
Vaikka materiaalia onkin aiempiin julkaisuihin nähden hieman karsittu, mukana on myös todella antoisaa lisämateriaalia. Kirja alkaa Teräsmies-lehtien silloisen päätoimittajan Mike Carlinin esipuheella, jossa hän kertoo tarinan kulissien takaisesta historiasta. Kirjan lopusta löytyy Dan Jurgensin jälkipuhe sekä mm. kaikkien kirjaan sisältyvien lehtien alkuperäiskannet, mainoskuvituksia sekä luonnoksia ja tekijöiden niihin liittyviä muisteluja.