Superman – Ultimate Collector’s Editionin kahdeksas levy sisältää Superman III:n alkuperäisen version vuodelta 1983. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla tuottajat Ilya Salkind ja Pierre Spengler kertovat elokuvan teosta.
Kahden ensimmäisen elokuvan jälkeen Teräsmies-elokuvat kääntyivät syöksykierteeseen. Kolmas osa vaihtoi tyylilajin huumorilla höystetystä spektaakkelista silkaksi toimintakomediaksi. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa koomikko Richard Pryor esittää ”sossun luukulla”-rutiininsa. Myöhemmin nähdään myös Pryorin ”tärkeilevä kenraali” ja ”ylituttavallinen kaupustelija”-rutiinit.
Elokuvan muuttuminen vitsiksi ei kuitenkaan ole pelkästään Pryorin vastuulla. Avauskohtauksesta siirrytään alkuteksteihin, joiden taustalla pyörii tökerö slapstick-kohtaus, joka myös huipentuu Teräsmiehen ensimmäiseen urotekoon: Hän pelastaa vesipostin päälle ajaneen miehen hukkumasta autoonsa.
Aivan niin surkea elokuva ei ole alusta loppuun saakka. Kemiantehtaan sammutus on toimiva kohtaus, samoin kuin Teräsmiehen hyvän ja pahan puolen välinen taistelu. Niin hyviä eivät nekään ole, että niistä ei keksisi jotain moitittavaa.
Kun liekit uhkaavat kuumuudelle arkaa happoa, Teräsmiehen on jostain syystä helpompi lentää viiden mailin päähän jäädyttämään järven pinta superpuhalluksella ja kantaa jää tulipalon ylle, kuin käyttää superpuhallusta hapon jäähdyttämiseen.
Teräsmiehen jakaantuminen epäpuhtaan kryptoniitin vaikutuksesta pahaksi Teräsmieheksi ja hyväksi Clark Kentiksi — jolla on kuitenkin supercoimat — on vieläkin oudompaa. Se tuntuu enemmän joltain hopeakauden kansi-idealta (”Teräsmies vastaan Clark Kent! Kuinka tämä voi olla mahdollista?!?”) kuin harkitulta yritykseltä käsitellä Teräsmiestä dualistisesti.
Parasta koko elokuvassa on kuitenkin Lana Lang. Lois Lane näyttäytyy vain muutaman minuutin ajan alussa ja lopussa, ilmeisesti sen takia, että Margot Kidder ei sietänyt tuottajien päätöstä korvata Richard Donner Lesterillä. Tämä ei oikeastaan haittaa minua, koska en ole ikinä erityisemmin pitänyt Kidderin Loisista. Katsoessani kahta ensimmäistä elokuvaa uudestaan DVD:ltä aloin jo miettimään, miksi näin on, koska Kidderin ja Reeven välillä oli loistavaa kemiaa.
Syyksi osoittautui se, että olen vain aina pitänyt enemmän Annette O’Toolen Lanasta. Ehkä vain sen takia, että olen heikkona punapäihin, mutta lisäksi Lana saa selvästi epäreilu edun elokuvassa, kun hän sanoo, että Teräsmies on mahtava, mutta Clark on paras. En halua puhua kenenkään muun puolesta, mutta minä en ikinä tule olemaan Teräsmies, vaikka kuinka haluaisin. Olen siis Clark Kent. Koska Loisia kiinnostaa vain Teräsmies, hän tuntuu tavoittamattomalta, mutta Lanan kanssa minulla olisi mahdollisuuksia.
Älkää katsoko minua noin.
Kommenttiraidalla kuullaan jälleen Salkindin ja Spenglerin koottuja selityksiä. Se on tavallaan ymmärrettävää, että tavoite oli tehdä useita ”episodeja” Teräsmiehen seikkailuista, jotka eivät kaikki voisi olla samanlaisia spektaakkeleita, ja joukkoon sopisi sellaisiakin tarinoita, joissa joku muu kuin Teräsmies on valokiilassa.
Se ei kuitenkaan selitä sitä, minkä takia tuottajat pitivät hyvänä ideana, että se joku olisi Richard Pryor, jonka ylitsepursuava koomikkopersoona ei jätä paljon tilaa varsinaiselle tarinankerronnalle. Ilmeisesti Pryor oli sanonut Johnny Carsonin show’ssa vieraillessaan, että haluaisi esiintyä Teräsmies-elokuvassa, siispä hänelle kirjoitettiin päärooli Superman III:een. Melkein voisi kuvitella, että jos Pryor olisi ilmoittanut Teräsmies-faniudestaan viisi vuotta aiemmin, Salkindit olisivat saattaneet tehdä hänestä Jor-Elin. Mitä vain julkisuuden lisäämiseksi.