Joulukuun alussa Superhero Hype! julkaisi Superman Returnsin ohjaajan Bryan Singerin ja kirjailija Stephen Skeltonin välisen ajatustenvaihdon elokuvan hengellisestä sisällöstä. Kuten johdannossa sanotaan, tämä haastattelu käy jonkinlaisesta korvikkeesta DVD:ltä puuttuvalle kommenttiraidalle, joten päätin lykätä sen linkittämistä siihen asti, että sain DVD-kokoelman käsiteltyä. Urakka venyi sen verran, että olen nyt päätynyt juhlistamaan Maan pyörimisakselin kallistuneisuutta tällä:
The Spiritual Side of Superman Returns
Keskustelussa tulee esille, että Richard Donner ei mielellään puhu Superman: The Movien allegorisuudesta. Itse asiassa elokuvan kommenttiraidalla, kun Mankiewicz ryhtyy selittämään Jor-Elille kirjoittamaansa tekstiä, Donner sanoo saaneensa tappouhkauksia asian takia. Mysteeriksi jää, ovatko uhkaukset tulleet uskovaisilta, jotka pitävät Teräsmiehen sotkemista uskontoon pyhäinhäväistyksenä, vai ateisteilta, jotka pitävät uskonnon sotkemista Teräsmieheen pyhäinhäväistyksenä.
Olen ehkä hieman huolissani Bryan Singerin puolesta — ensin ystävällinen haastattelu kristityn kanssa, joka kutsuu häntä ”veljeksi”, kohta sitä ollaankin jo samalla eheytysleirillä Ted Haggardin ja Paul Barnesin kanssa — mutta Teräsmies ei pienestä juutalaiskristillisestä symboliikasta pilaannu. Teräsmies on moderni myytti, ja alan tapoihin kuuluu edeltäjien kuvaston lainaaminen.
Haastattelu jättää hieman epäselväksi, oliko Singerin tavoitteena muutakin kuin vain lisätä elokuvan tehoa assosioimalla se hyvin vaikutusvaltaiseksi todettuun kertomukseen. Singer toteaa suorasanaisesti, että Teräsmies ei ole Jeesus. Hän sanoo, ilmeisesti pyrkien selventäen hahmojen välisiä eroja, että Teräsmies on rakastunut Lois Laneen, että hänellä on inhimillinen puoli. Hän ei ole jumala. Ja hyvä niin. Jos Teräsmies voi olla ”tien osoittava valo”, lainaten messiasmyyteistä inspiroivia osia, pyhittämättä olematonta ihmisyyttä halventamalla, se on askel parempaan.
Superman Returns ei tietenkään ole yksin tässä suuntauksessa. Dan Brownin Da Vinci -koodi aiheutti suurta kohua esittämällä, että Jeesus sai lapsen Maria Magdaleenan kanssa. Yhtä mielenkiintoista kuin se, että jotkut kristityt pitivät sitä jumalanpilkkana, on se, että jotkut kristityt — tai ainakin kristillisen kulttuuriperinteen ympäröiminä kasvaneet — eivät pitäneet sitä jumalanpilkkana. Tämä on lupaava merkki, vaikka fiktion luuleminen todellisuudeksi on tietenkin aina huolestuttava asia. Teräsmiehen tapauksessa sitä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla.
Sarjassa ”haastatteluja joissa kumpikin osapuoli myötäilee toista”. Olisi ollut kivaa jos haastattelija olisi edes pari kertaa esittänyt terävän kysymyksen, sen sijaan että hokee ”I love it, I love it!” ja haastateltava menee ”you did great, you did great!”.Jotenkin tuo tuntuu hiukan surulliselta, että koko maailma pitää nähdä uskonnon läpi. Että jos tarinassa on jonkinlaista uskonnollista näkökulmaa niin KAIKKI pitää tulkita sen kautta. Varsinkin Luthor=Lucifer tuntuu todella pitkälle vedetyltä. . . Itse olisin ehkä, jos olisi pakotettu, väittänyt että Luthor olisi edustanut ihmisen halua päästä eteenpäin, muista välittämättä. ”Halusin vain antaa ihmisille tulta!” Tällöin Teräsmiehen rooli olisi ollut puutarhurin, joka estää kasveja kasvamasta pois niille annetulta maapalalata.Ja sitten vielä ärsytti että Prometheukseen piti viitata ”vääränä jumalana”. Koska Jesse oli oikea… ja oliko Pro edes jumala? Muistelin että se oli vain ihminen…
Varsinkin Luthor=Lucifer tuntuu todella pitkälle vedetyltä. . .Onneksi minä olen täällä selittämässä näitä asioita. Tämä itse asiassa liittyy olennaisesti Prometheukseen, joten aloitan siitä.Prometheus oli todellakin jumala, titaanien sukua. Titaanit hallitsivat maailmaa, kunnes Zeuksen johtamat olympiaanit syrjäyttivät heidät. Prometheus uhmasi Zeusta opettamalla ihmisiä ja antamalla heille tulen salaisuuden, jonka oli tarkoitus kuulua vain jumalille. Rangaistukseksi Prometheus kahlittiin kallioon ja kotka nokki hänen maksaansa, joka kasvoi aina takaisin.Lucifer tarkoittaa ”valon kantajaa” ja tarkoittaa ”kointähteä” eli planeetta Venusta. Kristillisessä mytologiassa Lucifer on enkeli, joka kapinoi Jumalaa vastaan, ja rangaistukseksi hänet syöstiin alas taivaasta. Pinnallisia yhteyksiä Prometheukseen voidaan nähdä jo tästä.Raamatusta ei itse asiassa löydy tarinaa enkelien kapinasta, mutta Lucifer on myös retconnattu 1. Mooseksen kirjan käärmeeksi. Tämä sattumoisin lisää samankaltaisuutta Prometheuksen ja Luciferin välillä. Käärme auttoi ihmistä syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, minkä Jumala oli halunnut estää. Juutalaiskristillisen Jumalan olympiaaniset taipumukset voidaan nähdä jakeessa 1. Moos. 3:22:”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”Myöskin Jeesukseen viitataan Raamatussa kointähtenä. Tällöin sielunvihollisen nimittäminen Luciferiksi voidaan tulkita ironiseksi pilkaksi. Jeesus on se, miksi Lucifer halusi tulla kapinoidessaan Jumalaa vastaan.Superman Returnsissä Luthor vertaa itseään Prometheukseen ja sanoo, että jumalat ”ovat itsekkäitä, lentelevät punaisissa viitoissa eivätkä jaa valtaansa ihmisten kanssa”. Sotkematta kristinuskoa mukaan voidaan todeta, että Luthor vääristelee tosiasioita saadakseen analogian sopimaan. Prometheus ei antanut ihmisille tulta, koska halusi ”oman osuutensa”, kuten Luthor, vaan koska hän oli myötätuntoinen ihmiskuntaa kohtaan, kuten Teräsmies. Kuvaus ”itsekäs, ei jaa valtaansa ihmisten kanssa” sopii paremmin Luthoriin kuin Teräsmieheen.Toisaalta Teräsmies on Jor-Elin sanojen mukaisesti ”johdattava valo” ihmiskunnalle. Pelkästään elokuvan antamia termejä käyttäen Luthor on siis valheellinen Prometheus ja Teräsmies on aito Prometheus. Kristinuskossa on jo valmiina sellaiset hahmot: Lucifer ja Jeesus.Tällöin Teräsmiehen rooli olisi ollut puutarhurin, joka estää kasveja kasvamasta pois niille annetulta maapalalata.Tai paimenen, joka estää lampaita harhailemasta pois laumastaan?