Superman: Up, Up and Away TP

Superman: Up, Up and AwaySuperman: Up, Up and Away
Kirjoittajat: Kurt Busiek & Geoff Johns
Kuvittajat: Pete Woods & Renato Guedes
Värittäjät: Brad Anderson & Renato Guedes
DC Comics, Lokakuu 2006, ISBN 1-4012-0954-8
192 sivua; 25,4 x 16,5 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com

Infinite Crisisin jälkeen DC:n eturivin sankarit poistuivat kuvioista vuoden ajaksi. Väliin jääneen vuoden tapahtumille omistettiin viikoittainen lehti nimeltä 52, ja muut lehdet loikkasivat vuoden eteenpäin. Teräsmiehen vuoden tauko johtui siitä, että hän menetti voimansa Infinite Crisisin lopputaistelussa. Up, Up and Away esittelee uuden status quon ja tuo Teräsmiehen kaikessa rauhassa takaisin.

Siinä missä alkuperäisen Crisis on Infinite Earthsin jälkeen Teräsmiehen ura alkoi täysin puhtaalta pöydältä, Up, Up and Away näyttää kytkeytyvän suoraan aiempaan jatkumoon. Saattaa tietysti olla, että ensi vuoden Final Crisisin jälkeen luvassa on suurisuuntaisempi uudelleenkäynnistys, minkä takia tässä vaiheessa ei vielä haluta hämmentää lukijoita suurilla muutoksilla. Jonkin verran kuitenkin on nähtävillä uuden suunnan ottamista ja vanhasta irrottautumista, mutta kyse voi olla vain siitä, että kirjoittajat pitävät hauskaa seuraavaa isoa mullistusta edeltävän välivaiheen suomalla vapaudella.

Tarina alkaa Teräsmiehen alkuperän kertauksella kadonneen sankarin urasta kertovan elokuvan muodossa. Koska kryptonilainen maailma nähdään vain elokuvan dramatisointien kautta, Up, Up and Away ei sitoudu John Byrnen Man of Steelin tai Mark Waidin ja Francis Leinil Yun Synnyinoikeuden versioon Teräsmiehen alkuperätarinasta, eikä myöskään sulje pois uuden, myöhemmin esiteltävän version mahdollisuutta. Tarinan alkumetreillä nähdään myös, kuinka syytteistä vapautettu Lex Luthor julistaa aikeensa palata Lexcorpin johtajanpallille. Luthorin aiemmista rötöksistä mainitaan vaalivilppi, mikä voisi hyvinkin olla viittaus Luthorin nousuun presidentiksi vuonna 2000. Liikemies-Luthor kuitenkin tekee vähitellen tilaa perinteisemmälle rikolliskeksijälle, ja lopulta Luthor jopa nähdään tyylikkäästi modernisoidussa versiossa klassisesta violetti-vihreästä asustaan.

Luthor värvää rikollisen juonensa toteuttamiseksi liudan superroistoja, joista osa on tuttuja (mm. Pilailija, Bloodsport), osa täysin uusia (Kirppusirkus) ja osa on uusia versioita vanhoista hahmoista (Lelumies). Kaikki ovat kuitenkin selvästi kakkosrivin vastustajia, jotka eivät kilpaile Luthorin kanssa päävihollisen asemasta. Ennen kuin Teräsmies saa voimansa takaisin, häntä tuuraamassa nähdään mm. Terästyttö (jonka Clark Kent kutsuu paikalle rannekellosignaalin avulla, kuin Jimmy Olsen ikään), Vihreä Lyhty ja Haukkatyttö. Kirjoittajat Busiek ja Johns ovat omimmassa elementissään DC:n universumin hiekkalaatikolla. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta jatkumopornosta, josta molemmat ovat pahamaineisia. Liikkeellä ollaan hyvin kevyin aikein: Tässä ei olla selittämässä mitään vuosien ajan vaivannutta juoniaukkoa, eikä edes olla tekemässä kaikkien aikojen tajunnanräjäyttävintä Teräsmies-vastaan-Luthor -tarinaa. Konkarit kuitenkin osaavat tuottaa vaivattoman oloisesti tyylipuhtaan, viihdyttävän seikkailun.

Superman: Up, Up and AwayKirjan kuvittajille on yhteistä liioittelematon, ryhdikäs piirrostyyli ja dynaaminen mutta selkeä kuvakerronta. Renato Guedes kuitenkin erottuu edukseen huolitellulla, puhdaslinjaisella kuvituksellaan. Toisaalta äärimmäinen realismin tavoittelu saa hahmot tuntumaan välillä hieman jäykiltä. Pete Woodsin ailahtelevaisempi kynänjälki on samalla myös hieman eloisampaa. Tasaisen laadukas väritys antaa koko kirjalle yhtenäisyyden tuntua, vaikka kuvittaja vaihtuukin useaan otteeseen.

Jatkon kannalta mielenkiintoisinta on uuden Yksinäisyyden linnakkeen synty tarinan lopussa. Teräsmies nimittäin saa Luthorilta haltuunsa kryptonilaisen kristallin, jonka hän käy viskaamassa jäätikölle pohjoisnavalla. Seuraukset ovat tutut Richard Donnerin Supermanin ja Bryan Singerin Superman Returnsin nähneille. Onko aikeena sovittaa yhteen sarjakuvien ja elokuvien maailmat vain sen takia, että elokuvien fanit pääsisivät helpommin sisään sarjakuvien maailmaan? Vai onko muutoksen tarkoitus pedata Richard Donnerin keikkaa Action Comicsin kirjoittajana? Joka tapauksessa muutoksen pysyvyyttä on syytä epäillä, sillä Final Crisis voi hyvinkin pistää kaiken uusiksi, ja Donnerin pesti on tietenkin vain väliaikainen — ja Singerin Teräsmies-elokuvien jatkuminenkin on vaakalaudalla.

4 vastausta artikkeliin ”Superman: Up, Up and Away TP

  1. Jos oikein muistan, tässä TPB’ssä viitataan myös Isä Kentin kuolemaan, joka kuitenkin myöhemmissä sarjakuvissa on selittämättömästi elossa.

  2. Yhtään viittausta Jonathanin kuolemaan en löytänyt, mutta DC on viime aikoina ilmeisesti tehnyt varsin vapaamielisesti muutoksia sarjakuviinsa kokoelmaversiota varten, joten jos luit nämä tarinat alkuperäisläpysköistä, siellä on ihan hyvin saattanutkin olla jotain, mikä on jälkeenpäin poistettu johdonmukaisuuden säilyttämiseksi seuraavien tarinoiden kanssa.Mutta tuo on todellakin mielenkiintoinen näkökohta. Yleensä panen merkille muutokset kryptonilaisessa designissa merkkinä jatkumon muuttumisesta, mutta Jonathanin kohtalo on selvästi merkittävämpi ero Teräsmiehen tunnetuimpien versioiden välillä. Superman-elokuvissa Jonathan kuolee ennen Clarkin lähtöä Smallvillestä (ja myös Martha on kuollut Superman III:een mennessä, jos se elokuva nyt kenellekään mitään merkitsee), samoin Smallville-sarjassa (vaikkakin hieman eri olosuhteissa — ja eri ikäisenä) mutta Post-Crisis -jatkumossa Jonathan on jaksanut pysyä hengissä. Jos esimerkiksi oletetaan, että sarjakuvien jatkumo haluttiin saada Richard Donnerin visiitin ajaksi mahdollisimman yhteensopivaksi Superman-elokuvan kanssa, aiheuttamatta kuitenkaan ristiriitoja edeltävien tarinoiden kanssa, viittauksia Jonathaniin kannattaisi välttää kokonaan.Siispä tutkiskelin tämän kirjan tarkkaan ja löysin vain muutaman epämääräisen viittauksen Jonathaniin ja Marthaan nykyhetkessä.s. 39: ”I can’t see through things anymore, or hear Ma puttering in the kitchen in Smallville — and that makes what I do see all the more real.” Clark mainitsee äitinsä, mutta ei isäänsä. Osoitus siitä, että Jonathan saattaa olla kuollut tässä jatkumossa? Eipä nuolaista, ennen kuin tipahtaa.s. 78: ”But something’s still nagging at me. It’s not home. We’ve never been happier than we’ve been this past year. It’s not Ma and Pa, or her sister Lucy and Ron.” Jos Jonathan olisi kuollut, Clark tuskin mainitsisi sekä äitinsä että isänsä.s. 177: ”It’s from his folks in Kansas. If it’s more of those oatmeal-raisin cookies his mom makes…” Jimmy luultavasti osaisi olla sanomatta, että paketti on Clarkin vanhemmilta, jos toinen heistä olisi kuollut.

  3. Jos jälkiviisasteluni ketään kiinnostaa, niin mainittakoot että Jonathan Kent, Clarkin ja Teräsmiehen isä, kuoli varmuudella Geoff Johnsin kirjoittamassa Brainiac tarinakokonaisuudessa. Vaikka tämä onkin erikoista ottaen huomioon että Post-IC Teräsmies otti vaikutteensa Silver Agen Teräsmiehestä ja Donnerin Teräsmies elokuvista, joissa molemmissa papa Kentti kuoli Clarkin ollessa nuori. Jostain syystä tämä sama vaikutelma päätyi Man of Steel elokuvaankin, jossa tosin Teräsmiehen isä kuolee tonadon nielemänä. Mutta peruspilari tuntuu olevan modernissa sarjakuvien jatkumossa että Teräsmiehen ottoisä kuoli huomattavasti myöhemmin. Jos joku tietää paremmin myöhemmästä jatkumosta niin kertokoon tai vaietkoon iäksi.

    Ps. Rami, olisi kiva nähdä uusia päivityksiäsi blogiisi joissa käsiteltäisiin vaikkapa mielipidettäsi Peter Tomasin Teräsmies sarjakuvista. Minusta ne ovat huippuhyviä, ja voisi olla että tykkäisit niistä hirmuisesti. Voin myös olla väärässä ja menen nurkkaan häpemään…

    • Kaiken kaikkiaan sanoisin, että parin viime vuosikymmenen ajan Teräsmiehen jatkumo on ollut poikkeuksellisen repaleinen, jopa koko DC-universumin laajuisten uudelleenkäynnistysten taajuuteen nähden. Se kuitenkin näyttää olevan jonkinlainen punainen lanka, että elossa olevan ”Pa” Kentin ei katsota kuuluvan nyky-Teräsmiehen status quohon. Se, ettei pystytä olemaan johdonmukaisia sen suhteen, milloin hän oikeastaan kuoli, on vain yksi kauneusvirhe monien muiden joukossa.

      Mitä tulee Tomasin Teräsmieheen, niin olen ollut Tomasin ja Patrick Gleasonin yhteistöiden fani Batman & Robinista lähtien, mutta vähitellen on käynyt selväksi, että se varsinainen avaintekijä kaksikossa on ollut minulle Gleason. Hänen kuvituksensa on teknisesti taidokasta, mutta myös kekseliästä ja omaleimaista. Vain silloin tällöin ruutusommitelmilla kikkailu on mennyt sen verran överiksi, että se oikeasti alkaa haitata lukukokemusta.

      Tomasi ansaitsee kyllä kehuja ideoiden runsaudesta ja perustarinankerronnan hallinnasta. Olen välillä havahtunut siihen, kuinka mitäänsanomattomia ja rutiininomaisia tarinoita on monesti livahtanut julkaisuun asti ihan DC:n lippulaivanimikkeissäkin. Tomasi ei yleensä ole tällaiseen syyllistynyt — ainakaan Gleasonin kanssa tekemissään sarjakuvissa.

      Kuitenkin se, mikä minua on toistuvasti tökkinyt, on tietynlainen edgyily. Batman & Robinissa sitä edustivat Damianin murha-aikeet, jotka periaatteessa olivat johdonmukaista jatkoa Grant Morrisonin alkuperäiselle kuvaukselle hahmosta, mutta sävy tuntui erilaiselta ilman Morrisonin ilkikurista huumorintajua. Sävyongelmat vain korostuivat, kun Tomasi alkoi kirjoittaa Teräsmiestä. Päällimmäisenä mielessäni on se, kun kryptonilaisiin voimiinsa vielä totutteleva Jon tahattomasti polttomurhasi lemmikkikissansa. Yleisesti ottaen lemmikkieläimen kuolema on varmasti monia lapsia yhdistävä kasvukokemus, jonka antaminen Jonille on hetkellisesti tuntunut hyvältä, samastumispohjaa antavalta idealta. Kuitenkin odottaisin edes jonkun tuotantoketjussa hoksaavan, että ”tahaton polttomurha” on kontekstista riippumatta jotain, mitä ei kannata kovin kevyesti tarinoihin pudotella.

      Ja toisaalta se harkitsematon särmä on ollut yksi niistä asioista, jotka pitivät Tomasin kerronnan kiinnostavana. Myöhemmissä Super Sons -tarinoissa hän on onnistunut pitämään itsensä aisoissa, niissä on ollut hyvin johdonmukainen sävy, ja ne ovat olleet toinen toistaan mitäänsanomattomampia.

      Mutta olen vähän tässä miettinyt, että kunhan pääsen pinossani taas Teräsmies-sarjiksiin asti, voisin aktivoida tämän blogin uudestaan kirjoittaakseni niistä muutaman sanan, koska DC näyttää taas yrittäneen viime aikoina kaikenlaista mielenkiintoista, mutta tavoilleen uskollisesti täysin holtittomalla suhtautumisella jatkumoon. Ja nyt kun tiedän, että blogilla on ainakin yksi potentiaalinen lukija, saatan siirtää ne Terikset pinossani hieman ylemmäs.

Vastaa käyttäjälle Salo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *