Superman: Kryptonite
Kirjoittaja: Darwyn Cooke
Kuvittaja: Tim Sale
Värittäjä: Dave Stewart
DC Comics, syyskuu 2008, ISBN 1-4012-1464-7
160 sivua; 26,4 x 17,4 x 1,4 cm
Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Darwyn Cooken New Frontieria pidetään yleisesti nostalgiapläjäyksenä, mutta se ei tarkoita, että se olisi maalannut täysin ruusuisen kuvan DC:n universumista. Cooken lähestymistavassa oli jotain synkkää, hieman epämiellyttävää. En ollut aivan varma, mitä odottaa hänen käsikirjoittamaltaan Teräsmieheltä, mutta osasin aavistella, että Tim Salen erikoinen, hieman groteskikin kuvitus sopisi siihen hyvin.

Kryptonite on kyllä nostalginen siinä mielessä, että Cooke on hakenut ajattomaan tarinaansa inspiraation kryptoniitin aivan ensimmäisestä sarjakuvaesiintymisestä (aivan ensimmäisen kerranhan kryptoniitti esiintyi Teräsmies-radiokuunnelmassa) ja jättänyt huomiotta kaikki myöhemmät vaihtelut jatkumossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole uusintaversio alkuperäisestä tarinasta, jota esipuheensa perusteella Cooke pitää hieman liian hörhönä. Cooke on rakennellut elementeistä aivan oman tarinansa, ja se toimii.

Aiemmin on ollut hieman puhetta siitä, että seuraavasta Teräsmies-elokuvasta halutaan tehdä Yön ritarin mallin mukaisesti synkempi. Kryptonite on esimerkki siitä, miten se voisi toimia. Cooken Teräsmies on ehdottomasti partiopoika. Mistään sankarin moraalin harmaan alueen tutkimisesta ei ole kyse. Mutta Cooke vie Teräsmiehensä synkkiin paikkoihin.

Tiedämme hyvin, että kryptoniitti on Teräsmiehen suurin heikkous – ehkä ainoa asia, mikä voi hänet todella tappaa. Kryptoniten alussa Teräsmies ei kuitenkaan vielä tiedä kryptoniitista mitään, eikä hän edes tiedä, kuinka haavoittumaton hän oikeastaan on. Kamppaillessaan purkautuvaa tulivuorta vastaan hän saa kauhistuksekseen kokea, kuinka suuri ero hänen ja tavallisen maan ihmisen välillä onkaan.

Toisaalta Teräsmies kokee kovia suhteessaan Lois Laneen. Hän pitää Loisista ja Lois pitää hänestä, mutta asia ei vain ole niin yksinkertainen. Cooke ei laadi mitään kiemurtelevaa saippuaoopperaa, vaan hahmottelee ongelman muutamalla tehokkaalla kohtauksella.

Salen kuvitus todellakin toimii. En ole varsinaisesti hänen Teräsmies-tulkintansa fani – suoraan sanottuna Salen Teräsmies on epämuodostunut möhkö – mutta se ei haittaa, koska hän on niin loistava sarjakuvataiteilija. Salen hahmoissa ja sommitelmissa on todellista painokkuutta, ja hän käyttää tehokkaasti sekä todella tuhteja siveltimenvetoja että kapeita tussiviivoja. Sale on se piirtäjä, joka Frank Miller tahtoi olla isona.

Kirjassa on muutama aika järkyttävä väkivaltakohtaus. Jos kuolinkohtaukset olisi jätetty lukijan mielikuvituksen varaan, Kryptonite kävisi varttumiseen liittyvine teemoineen vielä nuortensarjakuvasta. Cooke ja Sale eivät kuitenkaan ole katsoneet itsesensuuria tarpeelliseksi. Tämä on aikuisille tarkoitettu Teräsmies-sarjakuva.