Superman: Last Son
Kirjoittajat: Geoff Johns & Richard Donner
Kuvittaja: Adam Kubert
Värittäjät: Dave Stewart & Edgar Delgado
DC Comics, heinäkuu 2008, ISBN 1-4012-1343-5
160 sivua; 26,4 x 17,8 x 0,8 cm
Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk
Richard Donner ohjasi Superman-elokuvan, joka oli erinomainen elokuva-adaptaatio Teräsmiehestä kaikilta muilta osin paitsi tarinan puolesta. Mitä on siis odotettavissa, kun Donner käsikirjoittaa Teräsmies-sarjakuvan entisen avustajansa, nykyisen DC-gurun Geoff Johnsin kanssa, ilman mitään niistä asioista, jotka tekivät Supermanista suuren?
No, yksi asia on oikeastaan tallella. Teräsmiehen Yksinäisyyden linnake on tällä hetkellä sarjakuvissa saman näköinen kuin elokuvissa, ja se todellakin on kaunis design. Lisäksi Perry White on hyvin Jackie Cooperin näköinen. Muutamasta visuaalisesta viittauksesta huolimatta Last Son ei kuitenkaan sijoitu elokuvajatkumoon.
Jatkumokysymys on itse asiassa hieman hankala. Pääasiallisesti tarina näyttää noudattelevan Teräsmiehen viimeaikaista status quota, joka tosin Infinite Crisisin jälkeen on hieman epämääräisessä tilassa. Clark Kent ja Lois Lane ovat naimisissa ja Clarkin molemmat vanhemmat ovat edelleen elossa. Teräsmies ei kuitenkaan tarinan alkaessa ole vielä tavannut kenraali Zodia, joka on 2000-luvulla esiintynyt Teräsmies-sarjakuvissa jo kolmena eri versiona.
Tällä kertaa Zod muistuttaa hyvin paljon elokuvaversiotaan: Hän on kryptonilainen rikollinen, joka vapautuu Aaverajalta kahden kumppaninsa, Ursan ja Nonin kanssa. Lisäkäänne tarinassa on se, että ennen heitä Aaverajalta vapautuu Zodin ja Ursan poika, jonka Teräsmies ottaa huostaansa.
Tässä suhteessa Last Son tuntuu hukatulta tilaisuudelta. Teräsmies vie pojan ensin metaihmisasioiden ministeriön laboratorioon tutkittavaksi, mutta kun käy ilmi, että hän on kryptonilainen, poika siirretään pois salassa. Teräsmies kuitenkin sieppaa pojan takaisin ja pyytää vanhemmiltaan opastusta, kuinka taivaalta pudonnut poika kasvatetaan. Tätä puolta tarinassa ei vain kehitetä lainkaan. Melkein saman tien hyökkää Bizarro ja pian hänen jälkeensä kryptonilaiset rikolliset, ja koko loppuosa kirjasta on toimintaa.
Donner on kuitenkin selvästi pitänyt hauskaa päästyään leikkimään klassisilla Teräsmies-vihollisilla, joita hän olisi saattanut käyttää Teräsmies-elokuvissaan, jos olisi saanut jatkaa niiden parissa. Mukana ovat Bizarron lisäksi Lex Luthor, Parasiitti ja Metallo. Kryptonilaisten superrikollisten hyökkäyksen torjumisessa auttavat Oikeuden puolustajat, tosin heidän esiintymisensä on fiksusti järjestelty siten, että painopiste pysyy Teräsmiehessä. Oikeuden puolustajien yhteisseikkailuille on tietenkin olemassa omat julkaisunsa.
Adam Kubertin kuvitus on suvereenia, mutta hän kikkailee sivusommitelmilla ja perspektiiviefekteillä niin paljon, että se vie huomiota pääasiasta eli tarinasta. Kubert on sarjakuvalle mitä Michael Bay on elokuvalle.
Erikoislisänä Teräsmiehen visiitti Aaverajalle on toteutettu 3D-sarjakuvana. Punaviherlasit tulevat kirjan mukana. Kubertin täyteenahdettu tyyli ei ehkä ole aivan omiaan 3D-adaptaatioon. Tämän tekniikan rajoitettu syvyysvaikutelma näyttää toimivan parhaiten ruuduissa, joissa on vain muutamia kohteita yksinkertaista taustaa vasten.