Superman: Redemption
Kirjoittajat: Kurt Busiek, Fabian Nicieza
Kuvittajat: Peter Vale, Carlos Pacheco, Allan Goldman & Walter Simonson
Tussaajat: Jesús Merino, Ron Randall, Walter Simonson
Värittäjät: Bruno Hang, Marta Martinez, Pete Pantazis, Alex Sinclair, Lee Loughridge
DC Comics, tammikuu 2008, ISBN 1-4012-1636-8
112 sivua; 25,4 x 16,4 x 0,6 cm
Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk
Redemption sisältää kolme tarinaa, jotka liittyvät jotenkin uskontoon. Kolmannen tarinan kohdalla yhteys on ohuehko: Kyse on Superman-lehden numerosta 666, jossa Teräsmies kamppailee kryptonilaista demonia vastaan.
Ensimmäinen tarina, ”Angel”, esittelee vanhan naisen nimeltä Barbara Johnson, joka alkaa uskoa Teräsmiehen olevan Jumalan enkeli. Teräsmiehellä on kuitenkin varsin erilainen näkemys roolistaan maapallolla.
On ymmärrettävää, että tarinassa esitetään Johnsonin kristillinen maailmankatsomus suopeasti. Vaikka hänen uskomuksensa, että hän voi kutsua missä tahansa tilanteessa Teräsmiehen hätiin rukoilemalla, saattaa hänet lopulta hengenvaaraan, hänen toimensa johtavat positiiviseen sosiaaliseen muutokseen Metropolisin Itsemurhaslummissa. Teräsmies joutuu harkitsemaan vakavasti mahdollisuutta, että kaiken taustalla on jokin suuri suunnitelma.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Teräsmies ei hyväksy sitä suoralta kädeltä. Hänen näkökulmansa on selkeästi sekulaarisen humanistin. Vaikka Teräsmies taisteleekin totuuden, oikeuden ja amerikkalaisen elämäntavan puolesta, se ei tarkoita että hän on kristinuskon puolustaja.
Kokoelman nimitarina ”Redemption” käsittelee juuri tätä kysymystä. Kenen ”totuutta” siinä motossa oikeastaan tarkoitetaan?
Kun superihminen nimeltä Redemption aiheuttaa tuhoja Afrikassa suojellessaan lähetystyötä tekeviä kristittyjä, Teräsmies joutuu kysymään itseltään, kuinka paljon konfliktin kärjistymisen aiheuttaneet lähetyssaarnaajat ovat vastuussa tuhoisista seurauksista. Mikä oikeus heillä on painostaa muita omaksumaan maailmankatsomuksensa humanitäärisen avun antamisen varjolla?
Teräsmies hakee neuvoja Barbara Johnsonilta, ja heidän välisensä keskustelu tuo esille sen, kuinka oleellisesti uskonto käsitteenä poikkeaa DC:n universumissa siitä, miten me sen ymmärrämme. Teräsmies on itse tavannut jumalia, sekä Maan muinaisten jumalsukujen jäseniä että Uusia Jumalia vierailta planeetoilta. Toisin kuin meidän todellisuudessamme, jossa kaikki uskonnot ovat jokseenkin yhtä väärässä, Teräsmiehen todellisuudessa kaikki uskonnot ovat jokseenkin yhtä oikeassa.
”Redemption” myös paljastaa, että Clark Kent lakkasi käymästä kirkossa 14-vuotiaana. Ei sen takia, että hän olisi menettänyt uskonsa Jumalaan – sitä ajatusta ei edes mainita, varmaankin siksi että DC:n universumissa se on absurdi ajatus. Todellinen syy liittyy olennaisesti siihen, millaista on elää Teräsmiehenä ihmisten keskuudessa, ja tehdä ne moraaliset valinnat, joita se edellyttää.
Kolmannessa tarinassa ”The Beast from Krypton” nähdään, mitä tapahtuu kun Teräsmies tekee väärät moraaliset valinnat. Ollessaan unessa Teräsmies ajattelee, että tosimaailman säännöt eivät päde, ja hän voi päästellä vähän höyryjä. Vähitellen alkaa käydä ilmi, että tapahtumien taustalla on jokin pahansuopa voima.
Loppuratkaisussa käytetty deus ex machina tuottaa melkoisen pettymyksen, mutta miellyttävää tarinassa on tietynlainen klassinen tuntu, kuin se olisi voitu yhtä hyvin tehdä joskus 70-80-lukujen vaihteessa. Osittain tämä varmaankin johtuu Walter Simonsonin rouheasta kuvituksesta, jonka kaltaista supersankarisarjakuvissa harvoin enää näkee.
Muuten kokoelman kuvitus on varsin persoonatonta, vaikkakin sliipattua. Sinänsä sääli, että Teräsmiestä ei piirrä pelkästään alansa huiput. Ei niin, että Simonson olisi elämänsä parhaassa vedossa, mutta hän on kuitenkin omaperäinen, yksilöllinen taiteilija, ja hänen rinnallaan nämä toiset kuvittajat vaikuttavat pelkiltä aloittelijoilta.