Olen todellakin viivytellyt Siegelin perillisten voitosta kirjoittamista, jotta ehtisin ensin perehtyä kunnolla tosiseikkoihin, ja tiistaina keksin hankkia itselleni vielä vähän lisää aikaa tekemällä asiasta ensin aprillipilan. Totuus tietenkin on se, että Jerry Siegelin tekijänoikeuksien palautuminen hänen perillisilleen ei ole mitenkään paha asia, päinvastoin.

Jälkeenpäin on tietenkin ollut helppo todeta, että Jerry Siegel ja Joe Shuster tekivät virheen myydessään oikeudet Teräsmies-sarjakuvaansa 130 dollarilla. Monet ovat sitä mieltä, että koska tuollaisen virheen riski on olemassa aina tämän tapaisissa sopimuksissa, eivät Siegel ja Shuster (ja varsinkaan heidän perikuntansa, jotka eivät tietenkään millään tapaa osallistuneet Teräsmiehen luomiseen) olisi ansainneet mitään erityistä tilaisuutta perua virhettään sopimuksen toisen osapuolen kustannuksella. Onneksi USA:n lainsäätäjät eivät kuitenkaan ajatelleet asiaa aivan tällä tavalla tehdessään tekijänoikeuslakiin muutoksia, jotka ovat pidentäneet tekijänoikeuksien kestoa sen jälkeen, kun Siegel ja Shuster myivät luomuksensa vuonna 1938.

Vaikka USA:n tekijänoikeuksien kestoa pidentävät lakimuutokset ymmärretään yleisesti Walt Disney Companyn lobbaamiksi, suuryhtiöiden etuja ajaviksi ”Mikki Hiiren suojelulaeiksi”, ne todellakin tarjoavat tekijänoikeuksien alkuperäisille haltijoille, tai heidän perillisilleen, mahdollisuuden lakkauttaa oikeuksien luovutusta koskeva sopimus tiettyjen ehtojen toteutuessa. Jerry Siegelin perilliset hyödynsivät yhtä tällaista tilaisuutta vuonna 1999, ja tuomari Stephen Larson vahvisti tämän viime keskiviikkona julistamallaan päätöksellä. DC Comicsin kanta oli se, että koska Teräsmiehen ensiesiintyminen Action Comics #1:ssä oli itse asiassa kustantajan pyynnöstä lehtimuotoon muokattu versio alunperin sanomalehtistripiksi tehdystä sarjakuvasta, kyseessä oli käytännössä ”work for hire” eikä varsinainen tekijänoikeuksien siirto, joten lakkauttamista koskeva lainkohta ei pätisi tässä tapauksessa. Tuomari kuitenkin katsoi varsinaisen teoksen olleen jo olemassa ennen muokkausta ja päätti Siegelin perillisten hyväksi.

Oikeuksien palauttaminen koskee kuitenkin vain Action Comics #1:n sisältöä. Tämä kattaa käytännössä Teräsmiehen hahmon, mutta ei suurta osaa Teräsmiehen maailman vakiokalustosta, joka on esitelty tuon lehden jälkeen, kuten kryptoniittia tai Lex Luthoria. Päätös ei myöskään vaikuta oikeuksiin USA:n ulkopuolella, jotka säilyvät DC Comicsilla. Lisäksi DC Comicsilla on edelleen hallussaan Joe Shusterin osuus oikeuksista (Shusterilla ei ole perillisiä, mutta hänen perikuntansa voi toisen samankaltaisen lainkohdan pohjalta lakkauttaa oikeuksien luovutuksen vuonna 2013).

Ymmärrettävästi tuomari jätti päätettäväksi varsinaisessa oikeudenkäynnissä (tämä päätös oli ns. summary judgment, joka perustuu tosiasioihin, jotka eivät ole kummankaan osapuolen mukaan kiistanalaisia), kuinka suureen osuuteen Teräsmiehen vuodesta 1999 lähtien tuottamasta rahamäärästä Siegelin perillisillä on oikeus. Ratkaisua vaikeuttaa lisäksi se, että Time Warner-konserni, johon DC Comics kuuluu, on hyödyntänyt Teräsmiehen hahmoa kaikenlaisten tytäryhtiöiden välisten lisenssisopimusten kautta. Ovatko DC:n saamat lisenssitulot olleet hahmon todellisen markkina-arvon mukaisia, vai olisiko oikeudenmukaisempaa antaa Siegelin perillisille osuus muiden Time Warner -yhtiöiden Teräsmiehellä tienatuista voitoista?

Tietenkin tämä päätös ja oikeudenkäynnin lopullinen tulos vaikuttavat jossain määrin tuleviin Teräsmies-projekteihin. Jos Warner Brothers joutuu luovuttamaan merkittävän siivun Man of Steel tai Justice League -elokuvan tuotoista Siegelin perillisille, se vaikuttaa tuotantojen kannattavuuteen. Tarkoittaako se, että nämä projektit eivät ehkä toteudukaan? Ehkä. Tai ehkä tuotantobudjettia vain joudutaan pienentämään. Ehkä nämä leffat tulevat näyttämään vähän halvemmilta. Se ei ole niin vakavaa.

Todella mielenkiintoista tässä on se, että Siegelin perillisillä on nyt oikeus tuottaa omia johdannaisteoksiaan Action Comics #1:n Teräsmiehestä – kunhan vain tilittävät puolet tuotoista DC Comicsille. Oni Press jo ehti aprillata, että Teräsmiehen julkaisuoikeudet siirtyisivät heille. Ei välttämättä olisi mitenkään paha asia, että Teräsmies pääsisi livahtamaan DC:n tiukasta kontrollista aivan uudenlaisten tekijöiden tulkittavaksi. Tosin minulla on suuria vaikeuksia kuvitella, että kukaan voisi tehdä parempaa Teräsmies-sarjakuvaa kuin Grant Morrison ja Frank Quitely tekevät parhaillaan DC:n All Star Supermanissa… mutta kyse on lähinnä periaatteesta.

Vaikea tietysti sanoa, kiinnostaako Siegelin perillisiä uusien luovien urien luominen Teräsmiehen parissa. Tässä ei ole kyse siitä, kuka välittää Teräsmiehestä eniten. Minun puolestani Siegelin perilliset saavat ottaa rahansa ja juosta, ja oikeus toteutuu silti. Tosiasia kuitenkin on se, että DC Comicsilla ja Time Warnerilla on jo olemassa valmis koneisto Teräsmies-tuotteen hyödyntämiseen. Siegelin perillisten järkevin veto on tehdä DC Comicsin kanssa sopimus, joka hyödyttää molempia osapuolia mahdollisimman paljon tinkimättä kuitenkaan sen tosiasian tunnustamisesta, että Jerry Siegel oli toinen kahdesta miehestä, jotka antoivat meille maailman suurimman sankarin.

Ja näissä merkeissä en voi olla kopioimatta häpeämättömästi Jeff Trexleriä päättämällä tällä mahtavalla ruudulla All Star Superman #10:stä, joka on ehkä paras ikinä lukemani Teräsmies-tarina.

Lähteet:

Comic Book Resources:
Judge Says Siegels Now Own Half of Superman
Super Simple: Copyright Lawyer Talks Siegel Decision

Newsarama:
Siegel heirs awarded Action Comics #1 copyright
An Analysis of the Action #1 Ruling

Uncivilsociety.org:
The Siegel Superman Decision
A Siegel Superman copyright decision FAQ
Copyright, trademark and the death of Superman