Superman – Ultimate Collector’s Editionin neljäs levy sisältää alkuperäisen TV-spesiaalin Superman-elokuvan teosta, Superman and the Mole-men-elokuvan vuodelta 1951, sekä yhdeksän Fleischer Studiosin Teräsmies-animaatiota 40-luvulta.

Toisin kuin nykyään televisiossa nähtävät ”making of”-ohjelmat, tällä DVD:llä oleva TV-spesiaali ei ole pelkkä vartin mainospätkä, jossa näyttelijät toistelevat, kuinka mukavaa elokuvaa oli tehdä, ja mitään oikeasti mielenkiintoisia asioita elokuvan teosta ei voida kertoa, koska juonesta ei haluta paljastaa liikaa. Mukana on paljon mielenkiintoista haastattelumateriaalia ja aineistoa filmaustilanteista. Kulissien takaisesta draamasta, jonka edellisten levyjen lisämateriaalit ovat paljastaneet, ei tietenkään puhuta mitään.

Marlon Brandon eksentrisyyttä sen sijaan esitellään auliisti, mikä jostain syystä yllätti minut. Brando ei tietysti mitenkään häpeillyt poikkeuksellisia työtapojaan, joten julkisuuden saamisen kannalta on vain parempi kiinnittää huomiota siihen, että se Marlon Brando näytteli elokuvassa, ja hänen kaikkia oikkujaan myötäiltiin, koska hänen läsnäolonsa tekee elokuvasta niin paljon paremman. Eikä sitä erityisemmin huomaakaan, että Brando lukee kaikki vuorosanansa lavasteisiin kätketyistä lunttilapuista…

Superman and the Mole-men oli George Reevesin ensiesiintyminen Teräsmiehenä. Reeves jatkoi roolia TV-sarjassa Adventures of Superman, kunnes kuoli hämärissä olosuhteissa vuonna 1959.¹ Nykynäkökulmasta Reeves ei strategisesti topattuine asuineen ole kovin uskottavan näköinen Teräsmies, mutta hän kyllä esiintyy edukseen, ja hahmo on kirjoitettu moitteettomasti. Tarina itse asiassa ottaa Teräsmiehen vakavammin kuin vuoden 1978 Superman, joka pohjimmiltaan on hyväntuulinen satu, joka ei sisällä mitään selkeää sanomaa. Mole-men sen sijaan on klassinen 50-luvun tieteisallegoria, jossa Teräsmies pyrkii estämään kulttuurien välisiä väärinymmärryksiä kehittymästä täysimittaiseksi verenvuodatukseksi.

Fleischer Studiosin Teräsmies-piirretyt edustavat paljon suoraviivaisempaa viihdettä. Jokin uhkaa Metropolisia, Lois menee nuuskimaan asiaa, joutuu pulaan, ja Teräsmies pelastaa Loisin ja Metropolisin. Vaikka nämä piirretyt ovatkin todella viihdyttäviä ja upeasti animoituja, ne toistavat samaa kaavaa niin uskollisesti, ettei niitä todellakaan kannata katsoa peräkanaa. Katsomisen arvoisia ne kuitenkin ovat, varsinkin kun niitä ei ole näin hyvälaatuisina nähty pitkään aikaan.

¹ Reevesin kohtalosta kertovassa elokuvassa Hollywoodland häntä esittää Ben Affleck, joka esiintyy myös Teräsmiehen asussa. Daredevilinä vuonna 2003 nähty Affleck liittyy siis Halle Berryn kunnianarvoisaan seuraan kahden eri sarjakuvasankarin esittäjänä.

Superman – Ultimate Collector’s Editionin kolmas levy sisältää kaksiosaisen dokumentin Superman-elokuvan teosta, dokumentin elokuvan erikoisefekteistä, restauroituja kohtauksia, koekuvauksia sekä ylimääräistä musiikkia.

Tämän levyn materiaali on ilmeisesti tuotettu vuoden 2000 DVD-julkaisua varten. Halvaantunut Reeve on yksi haastateltavista, ja ohjaaja Donner ylistää tähteään lausunnolla, joka sittemmin osoittautui virheelliseksi: Kun he tapasivat, Donner vakuuttui siitä, että Reeve pystyisi lentämään, ja Donner oli myös vakuuttunut siitä, että näkisi Reeven vielä kävelevän.

Levyn dokumentit sisältävät tekijöiden muisteloiden lisäksi kuvamateriaalia elokuvan teon ajoilta. Marlon Brando selittää maailman korkeimmin palkatun näyttelijän näkökulmaa ja Salkindit istuskelevat pöydän ääressä juonimassa Richard Donnerin pään menoksi. Tai näin voisi kuvitella. Kulissien takaisia tapahtumia ei erityisemmin kaunistella, vaan Donner, Mankiewicz ja muut saavat kertoa tulkintansa Donnerin erottamiseen johtaneista tapahtumista. Kovinkaan syvällisesti asiaa ei kuitenkaan selvitetä.

Ehkä vieläkin poikkeuksellisempaa avoimuutta osoittavat levyltä löytyvät koekuvauskatkelmat. Ymmärrettävistä syistä hylätyksi tulleiden näyttelijöiden koekuvauksia ei yleensä julkisuuteen päästetä, mutta ilmeisesti tässä vaiheessa aikaa on kulunut sen verran, että useat Lois Lanen ja Ursan roolia tavoitelleet näyttelijättäret ovat antaneet suostumuksensa suorituksiensa esittämiseen. Loisina nähdään mm. 90-luvun Tom Clancy -filmatisoinneissa Cathy Ryania esittänyt Anne Archer ja West Wingin presidentin rouva, Stockard Channing. Teräsmieheksi pyrkijöistä nähdään vain lyhyitä katkelmia dokumentin lomassa, mutta Reeven koe-esiintymisistä nähdään kaksi kokonaista kohtausta. Reeven täydellinen sopivuus rooliin oli selvästi nähtävillä, kunhan vain ei kiinnittänyt huomiota hätäisesti kyhätyn Teräsmies-asun kainaloihin muodostuneita jättimäisiä hikiläikkiä.

Erikoisefektidokumentti on mielenkiintoinen katsaus siihen, kuinka mielikuvituksesta tehtiin totta ennen tietokoneistettua kuvankäsittelyä. Itse asiassa monet nykyajan tietokonetehosteet näyttävät edelleen vähemmän uskottavilta kuin lasilevylle maalatut maisemat, joilla Supermanissä luotiin mm. suurin osa Yksinäisyyden linnakkeesta. Varsin kiehtova on myös teknologia, jonka avulla ”lentävän” Christopher Reeven taakse pystyttiin heijastamaan tausta hänen edessään olevasta projektorista, ilman että kuva kuitenkaan näkyisi hänen päällään — ja samalla teknologialla myös luotiin kryptonilaisten valkohehkuinen vaatetus!

Suurin osa restauroiduista kohtauksista on mukana myös myös kakkoslevyn laajennetussa versiossa elokuvasta, mutta jostain syystä yli jäi vielä elokuvan loppuun sijoittuva kohtaus, jossa Teräsmies palaa nappaamaan Luthorin, sekä siihen liittyvä toinen kohtaus, joka tapahtuu hieman aiemmin elokuvan juonessa. Ylimääräisissä musiikeissa on mm. muutama erilainen versio tunnusmusiikista sekä pop-versio ”Can You Read My Mind”-kappaleesta. Mikä tarkoittaa, että Margot Kidderin puhe-esityksen säestykseen on lisätty rumpukomppi ja diskosyntsa.

Superman – Ultimate Collector’s Editionin toinen levy sisältää alunperin vuonna 2000 DVD:llä julkaistun laajennetun version Superman-elokuvasta. Lisämateriaaleina ovat kommenttiraita, jolla ohjaaja Richard Donner ja luova konsultti Tom Mankiewicz kertovat elokuvan teosta, sekä ääniraita, jolla kuullaan pelkästään John Williamsin musiikki ilman dialogia ja äänitehosteita.

Alkuperäisestä teatteriversiosta poisleikattua materiaalia on vuosien varrella lisätty takaisin elokuvaan, kun sitä on esitetty eri markkina-alueilla tai TV:ssä. Vuonna 2000 julkaistiin DVD:llä elokuvan uudelleenmasteroitu erikoisversio, ja samalla useita poistettuja kohtauksia liitettiin mukaan. Nämä lisäykset eivät vaikuta juoneen juuri mitenkään, vaan ainoastaan laajentavat juonessa jo aiemmin olleita elementtejä. Oma suosikkini on Luthorin piilopaikkaa suojaava konekivääriansa, jonka läpi Teräsmies kävelee tyynesti luotien kimpoillessa kipinöiden hänen kehostaan.

Salaisuus Tom Mankiewiczin erikoisen tittelin takana on se, että Richard Donner kutsui hänet tekemään Supermanin kuvauskäsikirjoituksen. Jostain syystä Mankiewicz ei saanut — tai hän ei ottanut — kirjoittajan titteliä. Donner kuitenkin laittoi hänet alkuteksteihin kirjoittajien jälkeen, mikä oli kiistanalainen temppu ilmeisesti sen takia, että kirjoittajien jälkeen on tarkoitus tulla vain kaikkein vaikutusvaltaisimmat elokuvantekijät, eli tuottajat ja ohjaaja. Kommenttiraidalla Donner ja Mankiewicz esiintyvätkin liittolaisina, jotka yhdessä taistelivat ilkeitä, farssinhimoisia tuottajia vastaan. Kommenttiraita sisältää kohtalaisen paljon kohtausspesifistä tietoa elokuvan teosta, mutta Donner ja Mankiewicz myös tekevät siitä viihdyttävän leikillisellä kinastelulla. Toisin kuin ensimmäisellä levyllä, kommenttiraidan puhujista on helppo pysyä kärryillä. Donner ja Mankiewicz on äänitetty yhdessä, mutta kummallekin on annettu oma kanavansa stereoraidalla: Donnerin puhe kuuluu vasemmasta kaiuttimesta ja Mankiewiczin oikeasta.

Superman – Ultimate Collector’s Editionin ensimmäinen levy sisältää vuoden 1978 Superman-elokuvan alkuperäisen teatteriversion. Lisämateriaaleina ovat kommenttiraita, jolla tuottajat Ilya Salkind ja Pierre Spengler kertovat elokuvan teosta, elokuvan alkuperäistrailerit sekä tulevan Justice League: Heroes -videopelin traileri.

Superman oli pitkään — vuosikymmenen tai kaksi, riippuen siitä, mitä mieltä on Tim Burtonin Batmanistä — supersankarifilmatisointien ehdoton huippu. Valitettavasti se kuitenkin on kaikkea muuta kuin täydellinen. Itse asiassa nykyään, kun hyviä supersankarielokuvia ilmestyy yhtä usein kuin neljännesvuosisata sitten ilmestyi supersankarielokuvia ylipäänsä, Supermaniä ei ihan huvikseen katsele. Ei tee mieli viettää kahta ja puolta tuntia elokuvaa katsellen ja sen jälkeen kahta ja puolta tuntia ajatellen: ”Että osaakin olla typerä loppu elokuvalla.”

Ehkä yleisin Teräsmieheen kohdistuva kritiikki on se, että hän on liian voimakas. Jos Teräsmies voi matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa menneisyyttä, hän on todellakin liian voimakas. Se on yhdentekevää, pystyykö hän jonglööraamaan keilapalloilla vai planeetoilla. Pohjimmiltaan draamassa ei ole kyse siitä, mihin hahmot pystyvät, vaan mitä he valitsevat. Niin kauan kuin Teräsmies on kausaliteetin vanki, hän joutuu tekemään valintoja. Jos hän voi pelastaa Hackensackin New Jerseyssä ydintuholta ja sen jälkeen palata ajassa taaksepäin pelastamaan Lois Lanen samanaikaisesti — öh, kai te kaikki olette nähneet Supermanin ainakin kerran? — hänen ei tarvitse enää tehdä mitään valintoja. Aikamatkustuksestakin tietysti voi tehdä ja on tehty kiinnostavia, dramaattisia tarinoita, mutta Superman ei kuulu niihin.

Lisäksi tietenkin tapa, jolla Teräsmies matkustaa ajassa taaksepäin, on hirvittävän typerä: Hän lentää maapallon ympäri niin lujaa, että se alkaa pyöriä vastakkaiseen suuntaan, mikä saa ajan kulkemaan takaperin. Ja kyse ei ole siitä, että hän esimerkiksi lentäisi valoa nopeammin, jolloin maapallon pyörimissuunnan vaihtuminen olisi vain seurausta hänen kokemansa ajan suunnan muuttumisesta. Ajan kulkusuunta ei nimittäin muutu normaaliksi, kun Teräsmies lakkaa lentämästä, vaan palattuaan tarpeeksi kauas menneisyyteen hän joutuu lentämään hurjaa vauhtia maapallon ympäri taas toiseen suuntaan, jotta maapallon pyörimissuunta ja ajan kulkusuunta palaisivat oikeaksi! Ei tuo ole aikamatkustusta, tuo on katastrofaalisen ilmastonmuutoksen aiheuttamista.

Mutta oikeastaan jos aikamatkustusta ei käytettäisi elokuvassa niin typerästi, sen toteutustapa ei haittaisi niin paljon, tai ainakaan sen ei pitäisi haitata. Kyse on kuitenkin elokuvasta, jossa avaruusolento — joka sattuu olemaan täysin ihmisen näköinen — lentelee korjaamassa vääryyksiä sinipunakeltaisiin trikoisiin pukeutuneena. Toisin sanoen se rikkoo muutenkin tuntemamme todellisuuden lainalaisuuksia jossain määrin. Itse asiassa Superman on niinkin hyvä elokuva kuin se on juuri sen vuoksi, miten se lähestyy aiheensa mielikuvituksekkuutta. Toisin kuin esimerkiksi 60-luvun Batman-sarja, Superman ei lyö supersankarointia leikiksi. Mukana on camp-elementtejä Lex Luthorin konnajoukon muodossa, mutta se oikeastaan toimii vain kontrastina sille, kuinka vakavasti Teräsmies esitetään.

Erityisesti Christopher Reeven roolisuoritus Teräsmiehenä mahdollisti hahmon ottamisen vakavasti. Tähtinäyttelijän sijasta rooliin haluttiin tuntematon, joka olisi yleisön silmissä itse Teräsmies, eikä se yksi tyyppi esittämässä Teräsmiestä. Ja se onnistui. Reeve oli Teräsmies koko loppuelämänsä, senkin jälkeen kun hän halvaantui ratsastusonnettomuudessa. Eikä se johtunut vain trikoista. Hätkähdyttävä osoitus siitä on Supermanin kohtaus, jossa Clark Kent on Loisin asunnossa ja hetken aikaa ajattelee paljastavansa salaisuutensa. Hän riisuu lasinsa, hänen ryhtinsä muuttuu, ja hänen tilallaan seisoo Teräsmies. Hetki menee ohi, ja yhtä vähäeleisesti hän muuttuu takaisin Clark Kentiksi. Ilman trikoita, saati sitten erikoisefektejä. Se oli Christopher Reeve.

Kommenttiraidalla tuottajat Ilya Salkind ja Pierre Spengler kertovat elokuvan tekemisestä, mutta heidän näkökulmansa ei varsinaisesti sovellu kohtausspesifiseen selostukseen. Mukana on joitain kiinnostavia anekdootteja elokuvan tekijöistä ja näyttelijöistä, mutta Salkind käyttää suuren osan raidasta itsensä ja isänsä Alexander Salkindin työpanoksen puolustamiseen. Erityisen arka paikka hänelle on se, että heillä on kulissien takaisten pahisten maine — että he yrittivät tehdä elokuvasta 60-luvun Batman-sarjan kaltaisen hupailun, mikä johti välirikkoon päinvastaista halunneen Donnerin kanssa. Kommenttiraidalla Salkind kuitenkin vaikuttaa Teräsmiehen hahmon suurelta ystävältä, joka ennen kaikkea halusi tehdä hyvän Teräsmies-elokuvan, ja hän myös ymmärtää itseensä kohdistuneen kritiikin olevan yksi ilmenemismuoto fanien intohimosta elokuvaa kohtaan.

Kommenttiraidan seuraamista vaikeuttaa hieman se, että Salkindilla ja Spenglerillä on hyvin samanlaiset äänet ja samantapaiset eurooppalaiset aksentit, eikä mukana ole esimerkiksi puhujan nimen ilmoittavaa tekstitystä. Salkindin ja Spenglerin kommentit on äänitetty erikseen ja editoitu yhteen, joten kumpikin puhuu vuorollaan suhteellisen pitkinä otoksina, ja on aivan liian helppoa unohtaa, kumpi on äänessä.

Levyllä on muutama vaihtoehtoinen ääniraita elokuvalle. Kotiteattereille sopiva 5.1 Dolby Digital -raita on peräisin vuoden 2000 uudelleenjulkaisusta. Tällöin ääniraita masteroitiin uudestaan alusta loppuun, ja ääniefektit uusittiin lähes kokonaan. Ero alkuperäiseen versioon on joissain kohdissa merkittävä, joten levylle oli tarkoitus laittaa myös 2.0 Dolby Surround -versio alkuperäisestä ääniraidasta. Kuten mm. Superman Cinema on uutisoinut, näin ei kuitenkaan käynyt, ja 2.0 DS-raita on myöskin vuoden 2000 versio. Levyllä on kuitenkin lisäksi saksaksi dubattu monoraita, joka on tehty alkuperäisen ääniraidan pohjalta, joten eron uuden ja vanhan version välillä voi todeta sen avulla. Warner Bros. on järjestänyt USA:ssa ja Isossa-Britanniassa kokoelman ostaneille mahdollisuuden vaihdattaa virheellisen levyn korjattuun painokseen. Kuten olen aiemmin todennut, Warner Brothers Entertainment Finlandilla ei jostain syystä ole nettisivuja, mutta yritän jollain tavalla ottaa selville, tarjoutuuko vastaavaa mahdollisuutta myös suomalaisille kuluttajille.