Valtakunta ja voima ja bling iankaikkisesti

BLING!Comic Book Resources raportoi Entertainment Weeklyn artikkelista, jossa kerrotaan räppäri Jay-Z:n tulevasta levystä Kingdom Come. Jay-Z on yksi USA:n kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä räppäreistä, mutta rapakon tällä puolella hänet ehkä tunnetaan paremmin Beyoncé Knowlesin sulhasena.

Pari vuotta sitten Jay-Z siirtyi eläkkeelle sooloartistina, mutta on tullut katumapäälle. Se, että hänen uuden levynsä nimi on sama kuin sarjakuvan, jossa maailman suurin supersankari palaa eläkkeeltä pelastamaan maailman, ei olekaan sattumaa. Tarkemmin asiasta voi lukea EW.comista.

Absolute Kingdom Come

Absolute Kingdom Come kotelokuvitusDC julkaisi hiljattain uuden luksuspainoksen Mark Waidin ja Alex Rossin sarjakuvasta Kingdom Come, joka on suomennettu nimellä Valtakunta ja Voima (DC Spesiaalit 1-2, 4-5/2004 ja kovakantinen kokoelma vuonna 2005). Vaikka todennäköisesti Kingdom Come onkin jo tuttu useimmille Teris-faneille, se on kuitenkin yksi 90-luvun merkittävimmistä supersankarisarjakuvista ja omasta mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista Teräsmies-tarinoista, joten sananen asiasta lienee paikallaan. Siltä varalta, että jonkun muunkin tekisi mieli ostaa sama sarjakuva neljännen kerran.

Käsikirjoitus: Mark Waid
Kuvitus: Alex Ross
DC Comics, elokuu 2006, ISBN 1-4012-0768-5
340 sivua; 32,5 cm x 21,8 cm x 3,6 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Absolute Kingdom Come kansiTämä Absolute-painos tarjoaa sekä toistaiseksi parhaan esitystavan Rossin upealle maalatulle kuvitukselle sekä toistasataa sivua lisämateriaalia sarjakuvan teosta. Mukana on Rossin luonnoksia ja selvityksiä kaikista keskeisistä hahmoista, Waidin vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin ja paljon muuta. Kovakantisen kirjan kanssa tulee suojakotelo, jota varten Ross on maalannut uuden kuvituksen.

Reilu viikko sitten mainitsin Kingdom Comen mahdollisena esimerkkinä hyvästä supersankaritarinasta, joka käsittelee uskontoa. Ilmiselvästi Kingdom Come hyödyntää mytologista kuvastoa rinnastaessaan supersankarien välisen kamppailun Ilmestyskirjan tapahtumiin, mutta hieman epäselvempää on se, mitä Kingdom Come sanoo uskonnosta. Käsikirjoittaja Waid on tuonut esille hätkähdyttäviä uskonnollisia asenteita eräissä Oikeuden Puolustajat ja Ihmeneloset-sarjakuvissaan, koskien maanpäällisen elämän ja järjen arvoa, mutta Kingdom Comessa ei ole nähtävillä mitään niihin verrattavaa.

Tämän painoksen lisämateriaaleista käykin ilmi, että tarinan varsinainen isä on kuvittaja Ross, ja vaikka hän itse sattuukin olemaan pastorin poika, raamatullinen kuvasto ei kuulunut alkuperäiseen ideaan. Uskonto ei siis ole teoksen ytimessä, mutta tarinaa voi tietenkin halutessaan yrittää tulkita uskonnollisena allegoriana. Merkitystä voi hakea alkuperäisestä teemasta, uusien ja vanhojen sankarien välisestä konfliktista, jossa Teräsmies edustaa isähahmoa, joka ojentaa kurittomia lapsia. Itse näen enemmän merkitystä siinä, että supersankarit lopulta luopuvat moraalisen auktoriteetin asemasta — lakkaavat olemasta ”jumalia”.

Absolute Kingdom Come on saatavilla muun muassa Amazon.com:ista, Amazon.co.uk:sta sekä Bookplus.fi:stä, ja sitä kannattaa myös tiedustella sarjakuvan erikoiskaupoista kuten Fennica Comics ja Good Fellows.

Hyvästit, Huomiselle

DC Spesiaalin 4/2006 kansiDC Spesiaalissa 4/2006 nähdään Brian Azzarellon ja Jim Leen Teräsmies-tarinan Huomiselle viimeinen osa. Ottaen huomioon, kuinka vähän DC-materiaalia julkaistaan suomeksi, on sääli, että niin huono teos oli Teris-sarjakuvien ainoa edustaja DC Spesiaalin sivuilla melkein vuoden ajan.

Toisaalta sen julkaisemiselta ei oikein olisi voinut välttyä, jos ylipäätään mitään Teris-matskua julkaistaan, koska se oli hetkensä kohutuin Teris-tarina. Valitettavaa on vain se, että se oli kohuttua roskaa. Aion jättää tässä käsittelyssä huomiotta sen tosiseikan, että kustannustoiminnan käytännön tavoite on kaupata julkaisuja kuluttajille, ja kohuttu roska menee kaupaksi.

Ensin, Huomiselle lyhyesti, siltä varalta että kaikki eivät ole sitä lukeneet, mikä on hyvin mahdollista, ja sitä lukeneet eivät ole sitä ymmärtäneet, mikä on sitäkin paremmin mahdollista: Maailmanlaajuisen katastrofin mahdollisuutta pelkäävä Teräsmies luo Aaverajalle paratiisin, jonne voisi evakuoida planeetan koko väestön, jotta Kryptonin kohtalo ei toistuisi, minkä jälkeen hän lähettää Aaveraja-projektorinsa Aaverajalle ja pyyhkii kaikki muistonsa siitä, mitä on tehnyt. Aaverajalle vangittu kryptonilainen rikollinen, kenraali Zod, löytää projektorin, lähettää sen takaisin maapallolle, missä se päätyy afrikkalaiselle diktaattorille, joka käyttää sitä aseena ja aiheuttaa miljoonan ihmisen katoamisen Aaverajalle. Yksi kadonneista on Lois Lane, mistä järkyttyneenä Teräsmies jäljittää katoamisen keskuksen afrikkalaiseen valtioon, sotkeentuu maassa käytävään sisällissotaan, purkaa tuntojaan syöpää sairastavalle katoliselle papille, suututtaa ystävänsä Oikeuden Puolustajissa, lähettää itsensä Aaverajalle, muistaa mitä on tehnyt, tappelee Zodin kanssa ja palauttaa ihmiset takaisin Aaverajan tuhoutuvasta paratiisista.

Tuon perusteella voisi tietenkin ajatella: Ah, mikä mestariteos. Missä sitten on epäonnistuttu?

  1. DC Spesiaalin 1/2006 kansiTeräsmies ei ole sankarillinen. Okei, hän nuijii muutaman pahiksen tarinakokonaisuuden aikana, mutta jutun varsinainen juoni on ongelma, jonka Teräsmies on itse aiheuttanut. Turvapaikan luominen Aaverajalle ei vielä ole mitenkään kohtuutonta, mutta sen jälkeen Teräsmies lähettää projektorin Aaverajalle täysin vastuuttomasti, varmistamatta, että se päätyy oikeisiin käsiin, eli Aaverajaa valvoville Teräsmies-roboteille, ja kaiken lisäksi pyyhkii omat muistonsa asiasta — mutta asiasta tietävää vaimoaan hän ei ilmeisesti vaivaudu lobotomoimaan.

    Nämä seikat eivät tietenkään ole itsetarkoituksellisia, vaan seurausta juonen salaperäistä tunnelmaa ylläpitävästä takaperoisuudesta: Kaiken on oltava seurausta Teräsmiehen teoista, mutta mitään siitä ei saa tulla esille tarinassa ennen loppua. Käytännössä tuloksena kuitenkin on, että Teräsmies esitetään vastuuta pakoilevana ääliönä.

    Vaikka Teräsmies toimittaakin muodollisesti supersankarin virkaa tarinassa nuijimalla hirviöitä ja riisumalla ilkimyksiä aseista, hän käyttäytyy jatkuvasti varsin epä-Terismäisesti. Supersankariystäviään hän kohtelee töykeästi ja katolisen papin, isä Danielin, kanssa keskustellessaan hän käyttää jatkuvasti sanaa ”te” viitatessaan ihmisten paheisiin, asettaen itsensä ihmiskunnan yläpuolelle.

    Viikko sitten kirjoitin Teräsmiehen väärintulkinnasta Kill Bill Vol. 2:ssa, ja tässä ilmeisesti syyllistytään samaan. Huomiselle tietenkin tarjoaa selityksen, että Loisin katoaminen järkyttää Teräsmiehen persoonallisuutta, mutta on tekijöiden päätös kertoa tarina, jossa näin tapahtuu. Yhtä hyvin he olisivat voineet kertoa tarinan, jossa menetys saa Teräsmiehen etsimään lohtua luotetuilta ystäviltään ja kokemaan suurempaa yhteenkuuluvuutta kaikkien niiden kuolevaisten kanssa, jotka jakavat hänen niin sanotusti inhimillisen tunne-elämän haavoittuvuutensa. Mutta tekijät valitsivat toisin.

  2. Pahikset ovat surkeita. Kenraali Zod ja uusi hahmo, Equus, näyttävät olevan mukana vain sitä varten, että Teräsmiehellä olisi jotain piestävää. Tarinan varsinainen pahis, se jonka aikaansaannokset Teräsmiehen on peruttava, on Teräsmies itse.

    Kenraali Zod on tietenkin pitkälti sama hahmo kuin hän on aina ollut: Kryptonilainen rikollinen, joka vangittiin Aaverajalle hänen yritettyään valloittaa planeetta. Kuten Superman-elokuvassa, tämä Zod syyttää tuomiostaan Jor-Eliä ja haluaa kostaa hänen pojalleen. Vaikka hahmo ei ehkä olekaan ikinä ollut paljon tätä moniulotteisempi, Huomiselle ei hyödynnä häntä erityisen hyvin. Hän ilmestyy tarinaan vasta loppumetreillä, näyttäen haarniskoidulta Sauronilta Sormuksen ritarien prologissa, ja kun hänen kasvonsa paljastetaan, hän näyttää Paluu tulevaisuuteen -elokuvien Doc Brownin hullummalta isoveljeltä. Mielipuolisen vaahtoamisen lisäksi hänellä ei ole paljon muuta virkaa kuin olla Teräsmiehen hakattavana tarinan huipentumassa.

    Equus on hahmona Zodiakin yksioikoisempi — järkälemäinen, epämuodostunut, sadistinen palkkamurhaaja — mutta hänen nimessään on jotain outoa. Equus tarkoittaa hevosta, mutta Equus ei ole erityisen hevosmainen, varsinkaan kun hänen käsissään on hyvin ahmamaiset (se kaksijalkainen versio) raatelukynnet. Equus on myös näytelmä, jossa psykiatri tutkiskelee hevosten silmiä puhkoneen pojan ajatusmaailmaa. Jos kyseessä on yritys syventää täysin mielenkiinnotonta hahmoa metatekstuaalisella viittauksella, se on yhtä säälittävää kuin jos väärentämistä harrastavan hahmon nimeäisi Nukkekodiksi.

  3. Uskonto sotketaan asiaan. On ehkä mahdollista tehdä hyvä Teräsmies- tai ylipäänsä supersankaritarina, jossa käsitellään uskontoa. Valtakunta ja Voima saattaa olla sellainen, mutta on syytä erottaa varsinainen uskonnon käsittely ja mytologisen kuvaston hyväksikäyttö toisistaan. Oli miten oli, Huomiselle kuitenkin sisällyttää uskonnollisia asenteita tarinaan haitallisella tavalla.

    Miksi Teräsmies uskoutuu katoliselle papille, jota hän ei ennestään tunne? Syynä ei ainakaan ole katolisen perinteen noudattaminen, sillä tarinassa ei sanota, että Teräsmiehellä olisi katolista taustaa, ja epävirallisen totuuden mukaan Kentit ovatkin metodisteja.1 Dialogi antaa ymmärtää, että Teräsmies päättää puhua isä Danielille, koska katolisella papilla on velvollisuus pitää salassa synnintunnustuksen sisältö, ja Teräsmies haluaa pitää salassa sen, että on naimisissa, ja että hänen vaimonsa on yksi kadonneista.

    Toisin sanoen Teräsmies uskoo, että isä Danielin virka ja vakaumus tekevät hänestä muita ihmisiä luotettavamman. Valitettavasti luottamuksen rikkominen on inhimillinen heikkous, johon myös katoliset papit syyllistyvät monien muidenkin paheiden ohella, kuten pedofiliaskandaalit ovat osoittaneet, ja Huomiselle jopa näyttää viittaavan tähän tosiasiaan ominaisella, arvoituksellisella tyylillään, kun hedelmäkauppias kertoo isä Danielille, ettei poikansa tulisi käymään kirkossa vähään aikaan kokemansa kiusaamisen takia.

    Uskonnollisen vakaumuksen yliarvostus käy erityisen ilmeiseksi, kun otetaan huomioon, että Teräsmiehellä on jo useita luotettuja, jotka tietävät hänen salaisen henkilöllisyytensä. On mahdollista, että Jonathan ja Martha Kentiä ei mainita tarinassa laisinkaan sen takia, että pre-Crisis-jatkumossa Kentit kuolivat jo ennen Clarkin muuttoa Metropolisiin, ja tarinan sitomista liian selvästi post-Crisis-jatkumoon haluttiin nykytrendin mukaisesti välttää. Jäljelle kuitenkin jäävät Teräsmiehen ystävät Oikeuden Puolustajissa, joista ainakin Ihmenaiselle ja Marsilaiselle Ihmismetsästäjälle Teräsmiehen luulisi uskoutuvan entistäkin suuremmalla syyllä, jos hän tuntee etääntyvänsä ihmiskunnasta niin voimakkaasti, kuin tarinassa esitetään.

    Myöhemmin Huomiselle tosin tarjoaa ylimääräisen syyn sille, että Teräsmies valitsi juuri isä Danielin uskotukseen: Daniel on kuolemassa syöpään, joten hän vie pian salaisuuden mukanaan hautaan. Tuskin tarvitsee edes huomauttaa, kuinka karmivaa käytöstä tämä on Teräsmieheltä, mutta se sopii enemmänkin tämän listan 1. kohtaan. Todettakoon vain, että tämä lisäkäänne ei millään muotoa poista tarinankertojien päätöstä laittaa Teräsmies kääntymään täysin perusteettomasti uskonnollisen auktoriteetin puoleen.

    Lisäksi Teräsmiehen päätös hylätä Aaverajalle luomansa paratiisi ja pyyhkiä muistonsa siitä näyttää olevan uskonnollisen tabun motivoima. Saatuaan muistonsa takaisin hän selittää:

    […] kun astuin sinne… olin häpeissäni. Olin mennyt luomaan jotain, jota yhdelläkään miehellä, edes Teräsmiehellä, ei ole oikeutta luoda.

    Uuden maailman luominen tasku-ulottuvuuteen tarkistamatta ensin, että tasku-ulottuvuus on asuttamaton, ja sinne siirtymiseen tarvittavan teknologian hylkääminen huolehtimatta, että se ei päädy vääriin käsiin, on tietenkin todella vaarallista, joten ihmisen erehtyväisyyden takia kannattaa aina harkita kahdesti, ennen kuin ryhtyy luomistyöhön. Se, että haluaa poistaa muistonsa ja vastuunsa teoistaan paetakseen dogmaattisen kiellon aiheuttamaa häpeäntunnetta, kuitenkin vain pahentaa asiaa.

DC Spesiaalin 5/2005 kansiMikään lista kömmähdyksiä ei sinänsä tietenkään tarkoita, että teos olisi kokonaisuudessaan kelvoton. DC Spesiaalissa 2-5/2005 julkaistu Jeph Loebin ja Ed McGuinnessin Teräsmies & Batman -tarina Yhteiskunnan viholliset oli täynnä typeriä juttuja, mutta niitä on turha laskea, koska se oli tietoisesti hölmö tarina. Se huipentui maailman pelastamiseen avaruusraketilla, joka oli puoliksi Teräsmiehen ja puoliksi Batmanin näköinen! Mutta Huomiselle menee metsään kaikkein pahimmin siinä, että se ottaa itsensä niin vakavasti.

Huomiselle on täynnä piilo- tai näennäismerkityksellisiä keskusteluja, joissa osapuolet eivät sano suoraan sitä, mistä on puhe. Se sotkee mukaan uskontoa, syöpäsairautta, kansanmurhaa ja kulttuuri-imperialismia, huolehtimatta lainkaan siitä, että juonessa olisi yhtään mitään järkeä. Kaikessa katteettomassa kunnianhimoisuudessaan se on tarinankerrontaa Ed Woodin parhaiden oppien mukaisesti, mutta lukija ei saa edes sitä iloa, että pääsisi nauramaan heiluville pahvilavasteille.

Hyvä uutinen on se, että seuraavassa DC Spesiaalissa nähdään Grant Morrisonin ja Frank Quitelyn All-Star Supermaniä, joka on yhtä hyvä kuin Huomiselle on huono.

1 Adherents.com viittaa metodismin yleisyyteen Yhdysvaltain keskilännessä ja siteeraa Eliot S! Magginiä, jonka mukaan Clark Kent on metodisti. Outoa on se, että Magginin mukaan Teräsmies ei kuitenkaan ole metodisti, vaan noudattaa jonkinlaista kryptonilaista monoteistista filosofiaa. Maggin ei ikinä käyttänyt ideaansa tarinassa, joten se on ilmiselvästi hiomaton, mutta on varsin eriskummallinen ajatus, että Teräsmies voisi vaihtaa uskontoaan siinä missä vaatteitaan, puhetapaansa ja ryhtiään!

Terveisiä Finnconista

Tänä viikonloppuna Helsingin Paasitornissa järjestetään 12. kertaa science fiction ja fantasia -tapahtuma Finncon ja samassa yhteydessä 4. Animecon. Scifi/fantasia ja sarjakuvafandomit ovat luonnostaan sekoittuneita, erityisesti Suomen kokoisessa maassa, joten ilman Animeconin manga-aiheista tarjontaakin olisi luonnollista, että tapahtuma sisältää myös sarjakuva-aiheista ohjelmistoa. Omalta osaltani tämä lauantai päättyikin tätä osastoa edustaneeseen Kapteeni Supersankari -paneeliin.

Paneeli sisälsi laaja-alaista keskustelua supersankareista, kaikkea supersankareiden ja antiikin myyttisten sankareiden välisistä yhtäläisyyksistä supersankarivaatetuksen trendeihin. Ennakkotietojen mukaisesta asiallisesta sisällöstä vastasi pääasiassa Jussi Ahlroth, jonka loppukaneetti sattui olemaan Teräsmies-aiheinen.

Ahlroth viittasi monologiin, jonka Quentin Tarantino kirjoitti Kill Bill Vol. 2:een kyseisen elokuvan pääpahikselle, Billille. Monologissaan Bill selittää, että Clark Kentin persoona on osoitus Teräsmiehen tuntemasta halveksunnasta ihmiskuntaa kohtaan: Hän on kömpelö, nöyristelevä, kaikin tavoin alempiarvoinen olento. Ahlroth kertoi, että sarjakuvakäsikirjoittaja Grant Morrison on kutsunut tätä Tarantinon uran pohjanoteeraukseksi. Morrisonin näkemys on, että kurja Clark Kent sekä uljas Teräsmies ovat molemmat Kryptonin viimeisen pojan tekaisemia persoonia, mikä ilmiselvästi vie pohjan Tarantinon esittämältä logiikalta. Ahlroth kehotti yleisöä antamaan tästä hyvästä Morrisonille suosionosoitukset, minkä oikeutetusti ja raikuvasti teimmekin.

Vaikka Morrisonin tulkinta Teräsmiehestä on kiistämättä oikea, Tarantinoa ei kuitenkaan pitäisi tuomita pelkästään hänen sanojensa perusteella. Grant Morrisonilla on supersankarisarjakuviaan koskevissa haastatteluissa hyvin hyperbolinen tyyli — jokseenkin kuin spiidiä ja varmuuden vuoksi vielä happoa vetänyt Stan Lee. Elokuvantekijänä Tarantino ei suinkaan tehnyt mitään virhettä laittaessaan kyseiset sanat hahmonsa suuhun, edustivat ne sitten hänen omaa henkilökohtaista näkemystään Teräsmiehestä tai eivät. Aivan kuten moraalisesti turmeltuneiden supersankarien lisääntynyt suosio heijastaa yleisön kyynistymistä (kuten myös paneelikeskustelussa tuli esille), Billin tulkinta Teräsmiehen syvimmästä olemuksesta heijastaa vain hänen omaa luonnettaan. Projisoimalla oman ihmisvihansa ja moraalisen tyhjiönsä sankareista puhtaimpaan Bill osoittaa lopullisesti ansaitsevansa Morsiamen koston kaikessa kauheudessaan.

Joten muistakaa, lapset: Kun luotatte hyvyyteen Teräsmiehessä, luotatte hyvyyteen itsessänne.

Sain tänään myös käsiini uusimman DC Spesiaalin, jossa nähdään Brian Azzarellon ja Jim Leen Huomiselle-tarinan viimeinen osa. Rmäki suosittelee esipuheessaan hakemaan kaikki aiemmat osat kaapista ja lukemaan koko saagan yhdeltä istumalta. Sen aion tehdäkin, heti kun vain ehdin, jotta voin paremmin kertoa, minkä takia Huomiselle on niin hyvin huono Teräsmies-tarina.

Superman Returns: Ensivaikutelmia

Pöyristyttävää.

Aivan pöyristyttävää, että muuten niin hieno elokuva alkaa todella tökeröllä tekstiruudulla, jossa selitetään alkutilanne. Tiesin kyllä ennalta, että alkuperäinen aloituskohtaus oli leikattu pois, mutta valkokankaalle päätynyt versio vaikuttaa hyvin hätäiseltä ratkaisulta.

Superman ReturnsSen jälkeen päästäänkin asiaan. Etäännytetystä kuvakulmasta esitetty Kryptonin aurinkokunnan tuho johdattaa alkuteksteihin, joiden tyyli jäljittelee uskollisesti vuoden 1978 Superman-elokuvaa, mutta surrealististen väriaine-efektien sijasta matka avaruuden halki on toteutettu modernilla tietokoneanimaatiolla. John Williamsin alkuperäinen teemamusiikki tekee toisinnoksesta täydellisen.

Itse elokuva tuntuukin yhtä paljon uudelta versiolta alkuperäisestä elokuvasta kuin sen jatko-osalta. Lex Luthorin tavoitteet ovat lähes täysin samat, vaikka keinot ovatkin hyvin toisenlaiset. Hänellä on jälleen hieman vastahakoisena apurinaan kevytkenkäinen ja tyhjäpäinen tyttöystävä. Monet alkuperäisen elokuvan repliikit (sarjakuvista tuttujen iskulauseiden lisäksi) ja visuaaliset yksityiskohdat toistuvat. Olin jopa näkevinäni version otoksesta, jossa Aaveraja sisäänsä ahdettuine rikollisineen loittonee kamerasta, vaikka Zod ja kumppanit eivät Superman Returnsin hahmokaartiin kuulukaan.

Kaikki elokuvassa ei tietenkään ole vanhan toistoa. Kyse ei ole pelkästään Lex Luthorin kieron juonen estämisestä ja Lois Lanen pelastamisesta vaaralta. Superman Returnsin todellista sisältoä ovat Teräsmiehen perustavanlaatuinen ulkopuolisuus ja odottamaton kuolevaisuus. En halua paljastaa mitään, koska yllätyksen säilyttämiseksi tämä osa juonesta oli jopa jätetty suurelta osin pois elokuvan sarjakuvaversiosta.

Lopputulos kuitenkin on, että Superman Returns on parempi elokuva kuin alkuperäinen Superman. Siinä on kaikkea, mikä alkuperäisessä oli toimivaa ja ikimuistettavaa, mutta sen voi oikeasti katsoa joutumatta kärsimään mistään niin nolostuttavan typerästä kuin ajan suunnan kääntämisestä pyörittämällä maapalloa vastapäivään.

Vältin tässä juonipaljastuksia, jotta etusivua lukevien elokuvanautinto ei vaarannu, mutta kommenteissa saa keskustella elokuvasta vapaasti.

Superman Returns Elokuvaspesiaali

Lehtipisteistä on saatavilla nyt sopivasti elokuvan ensi-iltaa varten Superman Returns Elokuvaspesiaali. En halua tietää juonesta liikaa, ennen kuin näen elokuvan, joten en ole vielä lukenut spesiaalia, mutta raotin lehteä sen verran, että voin kertoa sisäkannelta löytyvät tekijätiedot:

Superman Returns ElokuvaspesiaaliKäsikirjoitus: Martin Pasko
Taide: Matt Haley, Mike Collins, Ron Randall
Väritys: Nathan Eyring, Larry Molinar
Toimitus USA: Jaye Gardner
Suomennos: Petri Silas
Teräsmiehen luojat: Jerry Siegel & Joe Shuster


Kerron pian lisää tällä hetkellä saatavilla olevista Teräsmies-sarjakuvista ja kommentoin hieman viime vuosien tarjontaa. Seuraava päivitys tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan ensivaikutelmani Superman Returns -elokuvasta lauantai-iltana!

Teräsmies elää sittenkin

Kahdeksan vuotta sitten loin Teräsmiehen 60-vuotisjuhlan kunniaksi sivuston, jonka päivittäminen jäi, kuten tapana on, alkuinnostuksen jälkeen korkeintaan satunnaiseksi. Erityisen vähälle huomiolle jäi sivuston nimi, joka jämähti juhlavuoden aika-avaruuskoordinaatteihin.

Silloin tällöin saamani sähköpostit ovat kuitenkin osoittaneet, että hakukoneet edelleen ohjaavat Teräsmiehestä kiinnostuneita juuri minun sivuilleni. Nyt kun uuden Superman Returns -elokuvan myötä on odotettavissa ainakin pienoinen Teräsmies-buumi, päätin puhaltaa pölyt vanhasta sivustosta.

Tällä hetkellä sisältö on lähes sellaisenaan kopioitu vanhoilta sivuilta, joten tulevan viikon aikana on luvassa jonkin verran päivityksiä, jotta faktat saadaan ajan tasalle. Sivuston osakseen saamasta liikenteestä sitten riippuu, kuinka paljon työtä tulen tälle harrasteelle jatkossa omistamaan.

Sivuston uusi nimi on muuten lainattu pitkään työn alla olleen elokuvaprojektin aiemmalta versiolta. Superman Lives -elokuvaa oli käsikirjoittamassa mm. Kevin Smith (joka on sittemmin kirjoittanut Daredevilin, Vihreän Nuolen ja Hämähäkkimiehen sarjakuvaseikkailuja) ja pääosaan oli valittu Nicolas Cage (josta on kuin onkin tulossa elokuvasupersankari ensi vuoden Ghost Riderissa).

Nimi on myös viittaus erääseen 90-luvun kohutun ”Teräsmiehen kuolema”-tarinakokonaisuuden epätoivottuun seuraukseen: Teräsmiehen paluu elävien kirjoihin sai niin paljon vähemmän näkyvyyttä mediassa kuin hänen kuolemansa, että vielä vuosia myöhemmin Teräsmies-sarjakuvien mainitseminen alaa harrastamattomalle on saattanut tuottaa vastauksen: ”Tehdäänkö niitä vielä? Minä luulin, että se kuoli.”

Mutta Teräsmies elää sittenkin.