Superman: Back in Action TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman: Back in Action
Kirjoittajat: Kurt Busiek, Fabian Nicieza, Len Wein & Gerry Conway
Kuvittajat: Pete Woods, José Luis García-López & Steve Mitchell
Värittäjät: Brad Anderson, Glynis Wein & Jerry Serpe
DC Comics, tammikuu 2007, ISBN 1-4012-1263-8
144 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Back in Action jatkaa siitä, mihin Up, Up and Away jäi: Teräsmies on palannut toimintaan oltuaan teillä tietymättömillä vuoden ajan. Monet kadunmiehistä supersankarikollegoihin epäilevät, että Teräsmiehen trikoisiin onkin pukeutunut joku huijari. Kun Huutokauppiaana tunnettu avaruusolento saapuu maapallolle ja alkaa kaapata harvinaisia ja arvokkaita superolentoja, Teräsmiehen täytyy tehdä yhteistyötä epäilijöidensä kanssa ja todistaa olevansa aito asia.

Huutokauppiaan hahmossa on selviä yhtymäkohtia Galactukseen – hänkin ilmaantuu maan pinnalle jättiläismäisessä muodossa, jota vastaan tavanomaiset aseet ovat voimattomia. Missään maailmanlopun tunnelmissa ei kuitenkaan liikuta, vaan tarinan sävy on melko kepeä. Draama on lähtöisin Teräsmiehen ja muiden supersankarien välisistä jännitteistä. Koska Huutokauppiaan laitteet riistävät Teräsmiehen voimat, hänen on johdettava sankarit voittoon ja osoitettava henkilöllisyytensä merkittäviltä osin luonteensa lujuuden kautta.

Fabian Nicieza ja Kurt Busiek ovat aiemmin kirjoittaneet menestyksekkäästi yhdessä Marvelin Ukonnuolia. Yhteistyö näyttää sujuvan edelleen mainiosti. Back in Action ei ole huikaisevan yllätyksellinen teos, mutta Busiekin ja Niciezan ote hahmoista on luja ja tarina soljuu eteenpäin mukavasti. Pete Woodsin tasaisen laadukas kuvitus viimeistelee vakuuttavan, mutta ei eristyisen vaikuttavan kokonaisuuden.

Koska kokoelman nimitarina oli vain kolmen alkuperäisnumeron pituinen, mukana on lisäksi vanhoja DC Comics Presents -lehden tarinoita, joiden yhteisseikkailut Teräsmiehen ja DC:n matalamman profiilin supersankarien välillä toimivat inspiraationa Busiekin ja Niciezan tarinalle. Teräsmiehen liittolaisina nähdään Metallimiehet, Tulimyrsky ja Deadman. Kaikkien tarinoiden kuvittajana on José Luis García-López, joka on varmaankin 70- ja 80-lukujen vaihteen tunnistettavimpia Teräsmies-kuvittajia. Ainakin hänen piirroksiaan käytettiin Suomessa Teräsmies-lehden mainoksissa pitkään vielä 80-luvulla.

Superman/Batman: Absolute Power TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman/Batman: Absolute Power
Kirjoittaja: Jeph Loeb
Kuvittajat: Carlos Pacheco & Ivan Reis
Tussaaja: Jesús Merino
Värittäjä: Laura Martin
DC Comics, Marraskuu 2006, ISBN 1-4012-0714-6
128 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

DC Comicsin sarjakuvissa on pitkä ”kuvitteellisten tarinoiden” perinne. Joskus tekijät haluavat asettaa hahmot totutuista poikkeaviin olosuhteisiin, ja tämä voi johtaa tapahtumasarjoihin joista on mahdotonta palata mihinkään hahmon status quota muistuttavaan tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos tekijät ilmoittavat aluksi, että tarina on ”kuvitteellinen” – siispä seuraavassa numerossa kaikki on jälleen niin kuin ennenkin.

Alan Moore viittasi tähän käytäntöön ironisesti tarinassaan ”Mitä tapahtui tulevaisuuden miehelle?”:

Tämä tarina on kuvitteellinen. Eivätkö ne kaikki ole?

Mooren tarinassa heitettiin hyvästit kaikkien tuntemalle Teräsmiehelle ennen John Byrnen vuonna 1986 tekemiä uudistuksia. Teräsmiehen ura päättyi yhdellä mahdollisella tavalla – mutta kuka Alan Moore oli sanomaan, että se olisi ollut ainoa mahdollinen tapa? (Vastaus: Alan. Pirun. Moore.)

Myöhemmin DC lanseerasi ”kuvitteellisille tarinoille” uuden nimityksen, Elseworlds, ja ne siirrettiin pois normaalilehtien sivuilta omiin erikoisjulkaisuihinsa. Vastaavanlaisia tarinoita voi kuitenkin aina kertoa myös aikamatkailun ja rinnakkaistodellisuuksien kautta, kuten Jeph Loeb tekee ABSOLUTE POWERissa. Tarina alkaa siitä, kun salaperäinen kolmikko puuttuu historian kulkuun nappaamalla Kal-El-vauvan Jonathan ja Martha Kentin pellolle laskeutuneesta raketistaan sekä nuoren Bruce Waynen kadulta, jolla hänen vanhempansa on juuri ammuttu hänen silmiensä edessä. Samalla saavat surmansa Kentit sekä Waynejen tappaja aloittaen
pitkän listan tämän julkaisun ylimääräisistä ja ylenmääräisistä hengenlähdöistä.

Planeetan muut supersankarit järjestetään myös pois tieltä, ja kahden vuosikymmenen kuluttua tuloksena on uusi uljas maailma, jota veljekset Teräsmies ja Batman hallitsevat rautaisella kädellä kolmen ottovanhempansa opastuksessa. Lopulta kuitenkin Ihmenainen ja Setä Samulin johtamat Vapaustaistelijat nousevat kapinaan, ja yhteenoton seurauksena aikakone siirtää Teräsmiehen ja Batmanin toisenlaiseen rinnakkaismaailmaan.

Peilikuvamaailmat, joissa tuttujen hahmojen peruspiirteet kääntyvät päälaelleen, kuuluvat tietenkin spekulatiivisen fiktion klassisimpiin kliseisiin, ja ovat kätevä keino kiinnittää huomiota nimenomaan niihin peruspiirteisiin. Seikkailun aikana Teräsmies ja Batman kohtaavat lukuisia enemmän ja vähemmän tunnettujen DC-hahmojen rinnakkaisversioita, tappavat joitain niistä ja kuolevat itse useammankin kerran. Tarinassa tapahtuva jatkuva verenvuodatus tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Tämä on tietenkin juonen tärkein jännite – jotain on vinksahtanut sijoiltaan, ja se täytyy saada oikaistua.

Valitettavasti tarinassa ei tapahdu juurikaan mitään muuta kiinnostavaa. Jeph Loeb ei ole kauhean huono kirjoittaja, muttei erityisen fiksu. Suomalaisissa DC Spesiaaleissa (2-5/2005) julkaistu Superman/Batmanin aloitustarina Yhteiskunnan viholliset oli viihdyttävä, koska se ei ottanut itseään kovin vakavasti. Se oli hölmö, mutta hauskalla tavalla hölmö. Absolute power on hölmö ja ankea. Ainoa ilonpilkahdus on loppu, jossa Yhteiskunnan vihollisissakin nähdyn tulevaisuuden Teräsmiehen harharetket päättyvät viittauksella tiettyyn paljon parempaan kuvitteelliseen tarinaan.

Kuvituksesta vastaa pääasiallisesti Carlos Pacheco, joka on varsin hyvässä vedossa. Hahmot ovat sulavia, kynänjälki tyylikästä ja tarinankerronta moitteetonta. Harmillista vain, että kaikki tämä on valjastettu niin epämiellyttävän tarinan palvelukseen. Ivan Reis avustaa kuvituksessa viimeisessä osassa, mutta suoritus on niin sujuva, että selatessani kirjan läpi muistin virkistykseksi (luin tämän alunperin hieman lähempänä julkaisuajankohtaa) en pannut merkille muutosta kuvituksen tyylissä tai laadussa.

Teräsmiehen vuosi 2008

Alex Rossin TeräsmiesTeräsmies täyttää 70 vuotta. Ei vastaanottoa.

Egmont Kustannukselta ei ole luvassa suomenkielisiä Teräsmies-sarjakuvia tänä vuonna. Tanskan Egmontin puolesta julkaisuohjelmasta vastaavan Kim Heltin blogista on jo voitu bongata sikäläiset suunnitelmat Teräsmiehen 70-vuotisjuhlaspesiaalista, joka tulee sisältämään klassikkojen uusintajulkaisuja sekä artikkeleja. Helt kertoo myös, että muita pohjoismaita julkaisu ei kiinnostanut, ja Suomen Egmontin Jouko Ruokosenmäen mukaan tämä todellakin tarkoittaa, että spesiaalia ei julkaista suomeksi. Muita Teräsmies-julkaisuja ei edes Tanskan Egmontin julkaisuohjelmassa ole tälle vuodelle, sillä Grant Morrisonin ja Frank Quitelyn All Star Superman ei ole edellisen käännösjulkaisun jälkeen ehtinyt edetä kuin yhden numeron verran. On edelleen mahdollista, että myös sarjan suomennokset jatkuvat jossain vaiheessa.

Myöskin elokuvarintamalla on tällä hetkellä hiljaista. Jos Bryan Singer on jättänyt Man of Steel -projektin, siitä ei ole ilmoitettu virallisesti. Jos Brandon Routh on jättänyt Man of Steel -projektin, siitäkään ei ole ilmoitettu virallisesti. Viimeinen virallinen uutinen oli se, että projektille etsitään uusia kirjoittajia. Käsikirjoittajien ammattiliiton lakon takia tällä rintamalla ei ole voinut tapahtua edistystä, joten projekti on toistaiseksi täysin jäissä. Singerin tämänhetkinen ohjaustyö Valkyrie tulee ensi-iltaan vasta tämän vuoden lokakuussa, joten saattaa olla, että Singerin lopullinen päätös lykkääntyy siihen saakka.

George Millerin Justice League -elokuvan tulevaisuus on myös ollut hieman epävarma viime aikoina. Huhuja roolituksesta ja juonesta on jo liikkunut paljon, mutta virallisia tietoja ei ole julkistettu. Käsikirjoittajien lakko on aiheuttanut ongelmia tällekin projektille, sillä Miller haluaisi käsikirjoitukseen vielä muutoksia ennen kuvausten alkua, mikä on mahdotonta lakon jatkuessa. Hollywood Insider -blogin mukaan Warner Brothersin oli määrä päättää Justice League:n kohtalosta eilen, mutta mikäli päätös tehtiin, siitä ei ole vielä vuotanut tietoja julkisuuteen.

Mistä sitten aihetta blogiin? Itse asiassa yritin jo viime vuonna kirjoittaa arviot kaikista DC Comicsin julkaisemista merkittävistä uusista Teräsmies-kokoelmista, mutta en ole edelleenkään päässyt ajan tasalle arvioissa. Materiaalia riittää kyllä hyvin tavanomaiseen vajaan kahden kuukausittaisen päivityksen keskimääräiseen vauhtiini, mutta jos motivaatiota riittää, ehkä pystyn jopa kiristämään tahtia. Voi olla, että jatkan myös All Star Supermanin kommentointia alkuperäisnumeroiden ilmestymisen tahtiin, mikäli osoittautuu, että suomennokset eivät tule jatkumaan. Mutta tähän hätään voin tyydyttää All Star -nälkäänne tällä Frank Quitelyn haastattelulla Comicon.com Pulsessa. Palataan asiaan mahdollisimman pian.

DC Spesiaali 4/2007

DC Spesiaali 4/2007All Star Superman #5-8
Kirjoittaja: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quitely
Tussaaja/värittäjä: Jamie Grant
Suomentaja: Koivumäki
Egmont Kustannus, 100 sivua

Grant Morrisonin All Star Superman on pääsemässä kunnolla vauhtiin. Morrison jatkaa uusien ideoiden kylvämistä, mutta samalla tarinat sisältävät yhä enemmän viittauksia aiempiin All Star -tarinoihin. Jatkuvan juonen ympärille alkaa kehkeytyä universumi.

Ensimmäisessä tarinassa Clark Kent käy vankilassa haastattelemassa kuolemaan tuomittua Lex Luthoria. Lexhän antautui poliisille Morrisonin ensimmäisessä Teräsmies-tarinassa. Nyt hän on valmis kuolemaan, koska uskoo onnistuneensa murhaamaan Teräsmiehen. Morrison antaa Lexin määritellä itsensä ja Teräsmiehen välisen konfliktin jylhästi:

Teräsmiehen ja minun kamppailun takana ei ole mitään syvällistä psykologiaa. Se on yksinkertaista. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tahallaan seisoisi tielläsi kerta toisensa jälkeen? Ilman Teräsmiestä minä johtaisin tätä planeettaa!

Morrison pelaa tietenkin arkkityypeillä. Luthoriakin enemmän hän on pelkistänyt tarinan toista pääpahista, Parasiittia, joka on muuttunut purppurapukuisesta miehestä purppuraihoiseksi, imemästään energiasta muodottomaksi möhköksi paisuvaksi neliraajaiseksi iilimadoksi. Parasiitin rooli tarinassa on jahdata sokean vaiston ajamana Clark Kentiä, joka on hänelle ”kuin aurinko”, joka hohkaa raakaa voimaa.

Mutta Jungillehan arkkityypit olivat syvällistä psykologiaa. Morrisonin arkkityypit ovat voimallisia ja emotionaalisesti todentuntuisia. Lexin kuvauksessa näkyy loistavia vivahteita, kuten hänen paasatessaan Loisin ja Clarkin välisestä suhteesta:

Mutta häneen verrattuna Lois näkee vain kömpelön, tylsän raajarikon! ”Mahtavan Teräsmiehen” rinnalla Lex Luthor on idiootti! Ja tiedätkö mitä, Kent? Lois ei ikinä näe sinua hänen takaansa!

DC Spesiaali 4/2007Kyse on ilmeisesti freudilaisesta lipsahduksesta: Lex kohdistaa sanansa Clarkiin, mutta oikeasti hän ajattelee vain itseään ja suhdettaan Teräsmieheen. Hän ei kiellä sitä, että kaikki ovat ”vajavaisia sen puistattavan epäinhimillisen, mahdottoman täydellisyyden rinnalla”, mutta erityisen ylpeä Lex on älystään, joten ajatus, että Teräsmies olisi häntä nokkelampi, on hänen Akilleen kantapäänsä.

Vastaavalla tavalla tehokas on Clarkin tunteenpurkaus Lexille tarinan lopussa. Lex auttaa Clarkin pakoon, mutta jää itse vankilaan odottamaan kuolemaansa tyytyväisenä suurimpaan saavutukseensa, Teräsmiehen vääjäämättömään kuolemaan.

En voi uskoa, että valmistaudut kuolemaan tällä tavalla. Sinä ja Teräsmies olisitte voineet olla ystäviä!

[…]

Saat kuolla kuin hullu koira! Yritä nyt ajatella!

Nuo eivät ole Clarkin sanoja, vaan Teräsmiehen. Hän ei turhautumiseltaan pysty pitämään yllä Clarkin vaisua ulkokuorta. Kaikista superkyvyistään huolimatta hän ei pysty pakottamaan ketään valitsemaan hyvää pahan sijasta. Loppujen lopuksi Lex saa hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi.

Kyseisissä ruuduissa muuten Clark on riisunut silmälasinsa puhdistaakseen ne solmiollaan. Hän on siis selvästi Teräsmiehen hahmossa. En kuitenkaan usko, että myöhemmin Lex oivaltaa Clark Kentin näyttävän ilman silmälasejaan aivan Teräsmieheltä. Siirtyminen Clark Kentin hahmosta Teräsmiehen hahmoon on tarkoitettu lukijoiden silmille, ei Lexin, vaikka hänen pitäisikin nähdä aivan sama asia kuin meidän. Teräsmiehen valeasu on niin heiveröinen, ettei siihen voi kohdistaa tarinan sisäistä logiikkaa. Kun Clark Kent riisuu lasinsa Loisin edessä paljastaakseen salaisuutensa, Lois tunnistaa hänet, koska se on kohtauksen tarkoitus. Kun Clark riisuu lasinsa Lexin edessä, Lex ei tunnista häntä, koska se ei ole kohtauksen tarkoitus.

Toinen tarina pureutuu Teräsmiehen historiaan, ja käsittelee myös haastetta, jonka edessä Teräsmies oli voimaton: Hänen isänsä Jonathanin kuoleminen sydänkohtaukseen. Siinä missä All Star Supermanin ensimmäinen osa kuittasi Teräsmiehen taustatarinan yhdellä sivulla, nyt Morrison täsmentää oman tulkintansa jatkumoa aggressiivisesti.

DC Spesiaali 4/2007Kuten Superman: Up, Up and Away -arvion kommenteissa todettiin, Jonathanin kuolema on yksi merkittävimmistä eroista eri jatkumoiden välillä. Virallisessa jatkumossa Jonathan on ilmeisesti edelleen elossa, mutta hopeakauden mallin mukaisesti Morrisonin versiossa Jonathan kuolee Clarkin ollessa nuori.

(Itse asiassa Wikipedian mukaan — en todellakaan ole hopeakauden asiantuntija — hopeakauden jatkumossa sekä Jonathan että Martha kuolivat Clarkin ollessa nuori. Löytämästään merirosvoaarteesta saamaansa trooppiseen tautiin. Morrisonin versio onkin lähempänä Richard Donnerin Superman-elokuvaa, jossa Jonathan sai sydänkohtauksen, minkä jälkeen Clark päätti lähteä Smallvillestä maailmaa kulkemaan. En kuitenkaan menisi vannomaan, etteikö joissain hopeakauden tarinoissa olisi jo aiemmin saatettu viitata Jonathanin sydänkohtaukseen.)

Myös Teräsmiehen tulevaisuus hahmottuu hieman. Kentien maatilalle tulee auttelemaan kolme miestä, jotka osoittautuvat eri aikakausien Teräsmiehiksi.

Kal Kent on Teräsmies vuodesta 853500. Hänet nähtiin vilaukselta jo tarinassa ”Teräsmiehen kielletty huone” (DC Spesiaali 5/2006). Teräsmies näytti Loisille katkelman tulevaisuudesta saamastaan ”kryptisestä” viestistä: ”… taistelimme tyranniaurinko Solarista vastaan jälleen vuonna 500000…” Kyseessä on itse asiassa viittaus DC:n normaaliuniversumin crossoveriin DC One Million, jossa Teräsmies ja muut oikeuden Puolustajat auttoivat tulevaisuuden vastineitaan Solariksen nujertamisessa. Morrison on kuitenkin joko tahattomasti tai tahallisesti sotkenut vuosisadat ja vuosituhannet, sillä DC One Millionin tapahtumat sijoittuivat vain vuoteen 85271 (jolloin suurinpiirtein DC:n kuukausittaisten lehtien miljoonannet numerot tulevat ilmestymään). Tämän Kal Kentin asu on jotakuinkin sama kuin DC One Millionissa esiintyneen hahmon, mutta Morrison on siis sijoittanut hänet kymmenen kertaa kaukaisempaan tulevaisuuteen. (”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa” Teräsmies sanoi vuosiluvuksi 853450, mutta ehkä Kal on jo ehtinyt vanhentua 50 vuotta — ainakin hänen kampauksensa on nyt hieman erilainen.)

Toinen tulevaisuuden Teräsmies on Klyzyzk Klzntplkz viidennestä ulottuvuudesta, eli hra Mxyzptlkin kotiulottuvuudesta. Hänen alkuperävuottaan ei mainita, mutta sen täytyy olla myöhäisempi kuin 6700, jolloin Purppura-Teräsmiehen ja kuningatar Gzntplzkin avioliitto toi viidennen ulottuvuuden väen Teräsmiehen sukuun. Tämä tapahtuma mainitaan myös DC One Millionin Teräsmies-dynastian historiikissa. Voidaan siis olettaa, että tuo historiikki pitää paikkansa myös All Star -jatkumossa, mutta sillä tuskin on väliä muuten kuin siltä osin, kuin siihen suoraan viitataan All Star -tarinoissa. Ja yksi iso viittaus on vielä luvassa tässä tarinassa.

Kolmas Teräsmies esiintyy vuoden 4500 Tuntemattomana Teräsmiehenä, joka myös nähtiin lyhyesti ”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa”, mutta kyseessä on oikeasti All Star -tarinoiden nykyinen Teräsmies, joka halusi salata henkilöllisyytensä nuoremmalta versioltaan. Yhdessä toisten Teräsmiesten kanssa hän päihittää ajansyöjän, mutta aikamatkan toinen tavoite on, että Teräsmies pääsisi hyvästelemään äkillisesti kuolleen isänsä.

Voidaan panna merkille, että vaikka Teräsmies haluaakin säilyttää tapahtumat sellaisina kuin hän muistaa niiden tapahtuneen, ja Kal Kent sanoo Teräsmiespartion tehtävän olevan avaruusajan rakenteen suojeleminen, Kal kuitenkin yrittää estää nuorta Teräsmiestä osallistumasta taisteluun ajansyöjää vastaan, jotta Jonathanin viimeiset hetket eivät menisi häneltä ohi.

Häilyvät tavoitteet ehkä hieman haittaavat otteen saamista tarinasta, mutta on täysin ymmärrettävää, että tositilanteessa Kal kaikesta huolimatta yrittäisi auttaa toveriaan pitkän aikavälin seurauksista huolimatta. Kyseessä on tietysti myös predestinaatioparadoksi: Kalin täytyy yrittää muuttaa tapahtumien kulkua, koska Teräsmies muistaa hänen tehneen niin.

Tarinan lopussa Teräsmies tapaa Teräsmiespartion johtajan ja kaksi muuta jäsentä, nais- ja miespuolisen. Naishahmon asu muistuttaa 29. vuosisadan Teräsnaisen asua: Punainen pohjaväri ja siniset hansikkaat. Mieshahmon asu poikkeaa myös tavanomaisesta Teräsmies-asusta, mutta ainoa tunnistamani viittaus on S-merkki, joka on tummalla, kolmiomaisella pohjalla kuten Fleischer Studiosin animaatioissa.

Teräsmiespartion johtaja naurahtaa Teräsmiehen kysymykselle: ”Kuka jälkeläisistäni sinä olet?” Tämä johtuu siitä, hän on itse alkuperäinen Teräsmies. DC One Million huipentui alkuperäisen Teräsmiehen paluuseen auringon ytimestä. Oikeuden Puolustajien Hourman poimi aikaviipaleen Kryptonista ennen sen tuhoa ja loi Uuden Kryptonin, josta tässä tarinassa tulevaisuuden Teräsmiehen nuoremmalle versiolleen antama tuhoutumaton kukka on peräisin.

Tulevaisuuden Teräsmies ilmeisesti haluaa salata nuoremmalta versioltaan, että he ovat sama henkilö — ”Se oli yksi… sinun kahdestatoista urotyöstäsi, jos oikein muistan.”— koska toistaiseksi nykyhetken Teräsmies uskoo kuolevansa lähitulevaisuudessa. Outoa tietysti on se, että kuitenkin Teräsmies tietää, että hänellä on tulevaisuudessa jälkeläisiä. Ehkä yksi Teräsmiehen kahdestatoista urotyöstä liittyy tähän. ”Meidän täytyy tehdä se, Lois. Aika-avaruusjatkumon eheys riippuu siitä!”

DC Spesiaali 4/2007Lehden viimeisessä seikkailussa Teräsmies jää Bizarro-maailman vangiksi Aliversumiin. Morrison näyttää olevan varsin viehtynyt Bizarro-konseptiin, koska se on nyt esiintynyt All Star Supermanissä jo kolmessa näennäisen erillisessä yhteydessä: PROJEKTI käyttää työvoimana Bizarro-kuhnureita (DC Spesiaali 5/2006); musta kryptoniitti muutti Teräsmiehen pahaksi, jolloin hän alkoi puhumaan kuin Bizarro; ja nyt Aliversumin planeetansyöjä tuottaa Bizarro-klooneja hyökätessään Maan kimppuun. Mutta ehkäpä kaikki Bizarro-ilmentymät liittyvät toisiinsa: PROJEKTI:n Bizarro-kuhnureiden alkuperää ei ole mitenkään selitetty — ehkä PROJEKTI on luonut ne jonkin Aliversumin löydöksen pohjalta? Myöskin musta kryptoniitti löytyi Aliversumista. Saapa nähdä, aikooko Morrison jossain vaiheessa vetää nämä langat yhteen.

Morrison pitää hauskaa Bizarroilla, mutta törmää hyvin nopeasti konseptin luontaisiin rajoitteisiin. Bizarrojen kansallislaulu on hulvaton, samoin Epäoikeusliigan Bizarro-Salama, joka liikkuu äärimmäisen hitaasti, minkä merkkinä hänen asuansa koristavat kahleet. Nämä tuttujen asioiden nurinkuriset versiot ymmärtää välittömästi, ilman miettimistä. Sellaiset tapaukset ovat hankalampia, joissa Bizarrot selittävät idean sanallisesti, koska Bizarrojen puheessa ei ole mitään säännönmukaisuutta. Kun satunnaisten sanojen merkitykset muutetaan käänteiseksi ja sanojen kieliopilliset suhteet hämärretään, tekstin merkityksen ymmärtäminen vaatii jonkin verran ajattelua. Tämä tekee lukukokemuksesta takkuilevan, vaikka itse ideat olisivatkin ihan ovelia.

Zibarro on Morrisonin merkittävin lisäys Bizarro-konseptiin. Yksi viidestä miljardista Bizarrosta on epätäydellinen: Itsetietoinen, kykenevä ajattelemaan loogisesti ja arvostamaan kauneutta. Käytännössä Zibarro on melkein kuin Teräsmies, mutta huomattavasti pessimistisempi. En tiedä, onko se tarkoituksellista, mutta nimestä Zibarro tulee minulle mieleen Zapata. Zibarro on kuin joku meksikolainen vapaustaistelija. Jos oikein kaukaa haetaan, ehkä Zibarron voitaisiin ajatella taistelevan Bizarro-kodin mielettömyyden tyranniaa vastaan.

Loppujen lopuksi tämä seikkailu on melko epätyydyttävä lukukokemus, koska Teräsmies ei juurikaan tee mitään sankarillista. Bizarro-kodista pelastautuminen on kirjaimellisesti vähintä, mitä Teräsmies saattoi tehdä. On ehkä totta, että punaisen auringonvalon heikentämänä Teräsmies ei kyennyt sen parempaan, mutta Morrison valitsi ne olosuhteet. Jostain syystä hän halusi, että Teräsmies jättää Zibarron taakseen Bizarrojen maailmaan.

Tavallaan tarina muistuttaa Jerry Siegelin ja Wayne Boringin klassikkoa ”Superman’s Return to Krypton”, jossa menneisyyteen matkannut Teräsmies joutuu hylkäämään rakastamansa Lyla Lerrolin tuhoontuomitulle Krypton-planeetalle. Merkittävä ero on siinä, että tuo tarina oli katkeransuloinen, koska Teräsmies koki onnen hetkiä Lylan kanssa Kryptonilla. Morrisonin tarinassa tilanne vain muuttuu hetki hetkeltä kurjemmaksi, kunnes Teräsmies pääsee pakoon Bizarro-kodista.

DC Spesiaali 4/2007Toivottavasti kuitenkin Teräsmies vielä ennen pitkää palaa Bizarro-kotiin. Teräsmies sanoo Zibarrolle uskovansa, että tämän olemassaolo on merkki Bizarro-kodin älyn lisääntymisestä. Jospa seuraavan kerran, kun Teräsmies käy Bizarro-kodissa, se on kokenut muodonmuutoksen. Viimeiselle sivulle on ehkä ujutettu viittaus Bizarrojen kasvavaan älykkyyteen: Zibarron takana kottikärryissä (jotka edustavat pyörän keksimistä) istuu Bizarro-Teräsmies Rodinin Ajattelija-patsaan asennossa. Tai tarkemmin sanoen sen peilikuvana, kuten Bizarrolle sopiikin.

The Death and Return of Superman Omnibus

The Death and Return of SupermanThe Death and Return of Superman Omnibus
Kirjoittajat: Dan Jurgens, Karl Kesel, Jerry Ordway, Louise Simonson, Roger Stern & Gerard Jones
Kuvittajat: Jon Bogdanove, Tom Grummett, Jackson Guice, Dan Jurgens & M.D. Bright
Tussaajat: Brett Breeding, Rick Burchett, Doug Hazlewood, Dennis Janke, Denis Rodier & Romeo Tanghal
Värittäjät: Gene D’Angelo, Anthony Tollin & Glenn Whitmore
DC Comics, Syyskuu 2007, ISBN 1-4012-1550-5
784 sivua; 26,7 x 17,8 x 4,8 cm

Bookplus / Amazon.com

Teräsmiehen kuolema oli USA:n 90-luvun alkupuolen sarjakuvabuumin merkittävin tapaus. Muut lehdet ehkä myivät enemmän, mutta ainoastaan ykkösnumeroiden, variantti- ja erikoispainatuskansien ja muiden kysyntää keinotekoisesti kasvattavien keinojen ansiosta. Samoja keinoja otettiin käyttöön myös Teräsmiehen kuolemassa ja paluussa, mutta vasta sen jälkeen, kun itse tarina, tai ainakin ajatus Teräsmiehen kuolemasta, oli vetänyt puoleensa koko maailman huomion. Keräilykappaleilla spekulointiin perustuneet sarjakuvamarkkinat romahtivat muutaman vuoden kuluttua, mutta ajatus kutkuttavaan ideaan perustuvasta, useaan lehteen leviävästä sarjakuvatapahtumasta myynnin edistäjänä elää edelleen.

Tämä kovakantinen kokoelma julkaistaan nyt sen vuoksi, että tarinaan löyhästi perustuva animaatioelokuva Superman: Doomsday on juuri saanut ensi-iltansa USA:ssa DVD:llä. Jos vähemmän raadollista syytä kaivataan, niin ensi vuonna Teräsmiehen kuolemasta tulee kuluneeksi 15 vuotta.

Teräsmiehen kohtaloksi koituu luisten ulkonemien peitossa oleva lihaskimppu, väkivallan ruumiillistuma jonka Oikeuden Puolustajien Booster Gold nimeää taistelun tiimellyksessä Doomsdayksi, Tuomiopäiväksi. Tuomiopäivän alkuperä jätetään hämärän peittoon, ja hänen ulosantinsa rajoittuu murisemiseen, nauramiseen ja muutamaan epämääräiseen tavuun. Sillä ei ole väliä, mikä Teräsmiehen tappaa tai miksi. Varsinainen tarina alkaa vasta siitä, kun maailman suurin sankari kuolee. Näemme, kuinka hänen supersankarikollegansa saattavat hänet viimeiseen lepoonsa, kuinka hänen vanhempansa ja kihlattunsa surevat häntä, ja kuinka Teräsmiehen saappaat täyttämään tarjoutuu neljä uutta sankaria — joista joku saattaa olla mies itse rajun muodonmuutoksen kokeneena.

The Death and Return of SupermanKun Jonathan Kent saa sydänkohtauksen, hänen sielunsa näyttää joutuvan kiirastuleen, jossa hän kohtaa tuonpuoleiseen matkaavan poikansa. Jonathan pelastaa hänet demoneilta, jotka yrittävät johdattaa häntä harhaan. Jonathan vakuuttaa pojalleen, että hänen ei ehkä olekaan tarkoitus jakaa maapallon kuolevaisten kohtaloa, ja he kulkevat yhdessä valosta pimeään tunneliin. Herätessään Jonathan uskoo tuoneensa poikansa takaisin elävien kirjoihin, ja samaan aikaan Metropolisissa tehdään lukuisia havaintoja Teräsmiestä muistuttavista hahmoista. Kun Lois käy tarkistamassa Teräsmiehen hautaholvin, hän löytää sieltä tyhjän arkun.

Neljä Teräsmies-kandidaattia ovat: ”Teräksinen mies”, jättimäistä moukaria kantava, teräshaarniskaan sonnustautunut musta mies, johon ennustajaeukko väittää Teräsmiehen sielun vaeltaneen; ”Kryptonin viimeinen poika”, jonka Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeen kryptonilainen teknologia on muuttanut energiamuodosta lihaksi ja vereksi; ”Metropolisin poika”, joka kertoo olevansa alkuperäisen Teräsmiehen teini-ikäinen klooni; sekä ”huomispäivän mies”, joka on kyborgi: puoliksi kryptonilainen mies, puoliksi kryptonilaisesta metallista koostuva kone. Lisäksi Metropolisin puolustajiin kuuluu Terästyttö, joka on Lex Luthorin palkkalistoilla. Tavalliseen tapaan sankarit tutustuvat toisiinsa yhteenottojen kautta, mutta kaikki eivät lopulta päädy sopuun toistensa kanssa. Kulissien takana juonii eräs Teräsmiehen vanha vihollinen, jota eräs Teräsmies-kandidaateista avustaa maailmanvalloituksessa. Lopulta hyvän puolesta taistelevat Teräs-sankarit liittoutuvat yhteen ja nousevat taistoon oikean, alkuperäisen Teräsmiehen johdolla.

The Death and Return of SupermanTeoksena The Death and Return of Superman häilyy jossain perinteisen jatkuvajuonisen sarjakuvan ja nykyisen kokoelmamuotoa silmälläpitäen laaditun tarinankerronnan välimaastossa. Yhtä Justice Leaguen ja Green Lanternin numeroa lukuunottamatta kokoelman tarinat ovat peräisin Teräsmiehen neljästä omasta lehdestä, jotka ilmestyivät melko säännöllisesti viikon välein. Jokaisella lehdellä oli oma tekijätiiminsä ja oma Teräsmies-kandidaattinsa, mutta juonta oli tarkoitus seurata lehtien ilmestymisjärjestyksessä, minkä helpottamiseksi kansiin lisättiin kronologian osoittava järjestysnumero. Tämä oli harmillinen kompromissi alkuperäisen julkaisun aikaan, sillä lehtien säilyttäminen erillisinä on melko järjetöntä, jos lukijan odotetaan kuitenkin hankkivan kaikki tarinakokonaisuuden osat, mutta neljän tekijätiimin avulla pystyttiin tuottamaan vaikuttava määrä tarinaa yhden vuoden aikana. Kokoelmamuodossa se on vieläkin harmillisempi kompromissi, koska kuvittajien tyylit eivät sulaudu kovin hyvin toisiinsa, eikä yhtenäisen teoksen illuusio ole juurikaan ylläpidettävissä.

Siinä missä nykyisten sarjakuvatapausten julkaisuun aiheutuu useiden kuukausienkin viivästyksiä siksi, että kuvittajan työn laadusta ei haluta tinkiä, eikä kuvittajan vaihtumisesta johtuvaa epäjatkuvuuttakaan suvaita, The Death and Return of Superman on melko epätasainen laadullisesti. Siitä ei tietenkään ole tässä vaiheessa mitään iloa, että kaikki saatiin julkaistua aikataulun mukaisesti. Yleisessä tasossa on ehkä nähtävissä hieman nousua Jonathanin kiirastuliseikkailusta kertovan Adventures of Superman #500:n jälkeen, ja tuo Tom Grummettin kuvittama tarina itsessään on harmaasävytyksineen kirjan selvästi näyttävin. Grummettin vanhanaikainen, dynaaminen mutta hieman särmätön tyyli on ehkä johdonmukaisinta ja helpoiten sulavinta kirjassa. Jos kuitenkin yksi kirjan kuvittajista olisi voinut tehdä kaiken alusta loppuun ilman rajoituksia, se olisi saanut olla Jackson Guice. Guice yhdistää realismin fantasiaan samalla tavalla uskottavasti kuin Bryan Hitch, ja erityisesti John Byrnen kuvituksiin pohjautuva kryptonilainen design luontuu häneltä tyylikkäästi.

The Death and Return of SupermanJon Bogdanoven lennokas tyyli, jota Dennis Janke tussasi hyvin karuin siveltimenvedoin, on luultavasti kirjan eniten vieroksuntaa aiheuttavaa. Bogdanove tuntuu kuvittavan aivan eri maailmaa kuin kollegansa, mutta hänkin on ehdottomasti taidokas kuvittaja, joka lataa ruutuihinsa mahtavasti liikettä ja tunnetta. Vähiten kehuttavaa löytyy kirjoittaja-piirtäjä Dan Jurgensin kuvituksista, jotka tekevät kyllä työnsä kerronnallisesti, mutta sisältävät välillä melkoisia kömpelyyksiä. Parhaimmillaan myös Jurgens kykenee tyylipuhtaaseen jälkeen, mutta se kyllä harmittaa, että Teräsmiehen kuolema Superman #75:ssä ei sisältynyt niihin tapauksiin.

Sarjakuvatapaukseksi The Death and Return of Superman on aika hyvä tarina. Hahmokaartiin ei ole yritetty mahduttaa koko DC:n universumia, vaan joitain Oikeuden Puolustajien lyhyitä visiittejä lukuunottamatta tarina pyörii neljän Teräsmies-kandidaatin ja Teräsmies-lehtien vakituisten sivuhahmojen ympärillä. Juonen ydin on kuitenkin kysymyksessä: Miten Teräsmies palaa kuolleista? Ratkaisevan juonenkäänteen ympärille rakennettiin varsin ovela kerronnallinen harhautus. Ainakin luulen, että se oli ovela, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saanut luettavakseni koko tarinan oikeassa järjestyksessään. Näin jälkeenpäin luettuna on kuitenkin helppo nähdä, missä kohdassa tarinaa ensikertalaisen pitäisi älähtää ja alkaa selaamaan sivuja takaperin nähdäkseen, kuinka häntä vedettiin nenästä.

The Death and Return of SupermanTämä kokoelma ei sisällä kaikkea alkuperäisen tarinakokonaisuuden aikana Teräsmies-lehdissä julkaistua materiaalia. Ensinnäkin kirja alkaa neljällä sivulla, jotka nähtiin alunperin Tuomiopäivän varsinaista ensiesiintymistä edeltävän kuukauden Teräsmies-lehdissä epilogeina. Myöskin tarinakokonaisuuden aikana jatkuneet, aiemmin alkaneet sivujuonet on poistettu. Tässä suhteessa The Death and Return of Superman ei varmaankaan poikkea alkuperäisistä kokoelmista The Death of Superman, World Without a Superman ja The Return of Superman. Sen lisäksi kuitenkin tässä kirjassa jätetään väliin eräs Teräsmiehen kuoleman jälkeinen sivujuoni, jossa Cadmus-projekti ryöstää Teräsmiehen ruumiin ja Lois Lane Terästytön avustuksella hankkii sen takaisin. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut lyhentää kokonaisjuonen tylsää välivaihetta, jonka aikana tarinassa ei esiinny mitään versiota Teräsmiehestä. Tahaton seuraus on kuitenkin se, että tarinaan jää ikävä juoniaukko: Juuri ennen kuin Jonathan saa sydänkohtauksensa, Martha sanoo hänelle, että Lois aikoo etsiä Teräsmiehen ruumiin, mutta kun Lois palaa Jonathanin luota Smallvillestä Metropolisiin, hän näkee lentokentällä uutiset mystisistä Teräsmies-havainnoista ja lähtee välittömästi hautaholville tarkistamaan, onko Teräsmiehen ruumis tallella, vaikka missään vaiheessa ei käy ilmi, että ruumis olisi saatu takaisin sen edellisen katoamisen jälkeen.

Vaikka materiaalia onkin aiempiin julkaisuihin nähden hieman karsittu, mukana on myös todella antoisaa lisämateriaalia. Kirja alkaa Teräsmies-lehtien silloisen päätoimittajan Mike Carlinin esipuheella, jossa hän kertoo tarinan kulissien takaisesta historiasta. Kirjan lopusta löytyy Dan Jurgensin jälkipuhe sekä mm. kaikkien kirjaan sisältyvien lehtien alkuperäiskannet, mainoskuvituksia sekä luonnoksia ja tekijöiden niihin liittyviä muisteluja.

Superman: Up, Up and Away TP

Superman: Up, Up and AwaySuperman: Up, Up and Away
Kirjoittajat: Kurt Busiek & Geoff Johns
Kuvittajat: Pete Woods & Renato Guedes
Värittäjät: Brad Anderson & Renato Guedes
DC Comics, Lokakuu 2006, ISBN 1-4012-0954-8
192 sivua; 25,4 x 16,5 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com

Infinite Crisisin jälkeen DC:n eturivin sankarit poistuivat kuvioista vuoden ajaksi. Väliin jääneen vuoden tapahtumille omistettiin viikoittainen lehti nimeltä 52, ja muut lehdet loikkasivat vuoden eteenpäin. Teräsmiehen vuoden tauko johtui siitä, että hän menetti voimansa Infinite Crisisin lopputaistelussa. Up, Up and Away esittelee uuden status quon ja tuo Teräsmiehen kaikessa rauhassa takaisin.

Siinä missä alkuperäisen Crisis on Infinite Earthsin jälkeen Teräsmiehen ura alkoi täysin puhtaalta pöydältä, Up, Up and Away näyttää kytkeytyvän suoraan aiempaan jatkumoon. Saattaa tietysti olla, että ensi vuoden Final Crisisin jälkeen luvassa on suurisuuntaisempi uudelleenkäynnistys, minkä takia tässä vaiheessa ei vielä haluta hämmentää lukijoita suurilla muutoksilla. Jonkin verran kuitenkin on nähtävillä uuden suunnan ottamista ja vanhasta irrottautumista, mutta kyse voi olla vain siitä, että kirjoittajat pitävät hauskaa seuraavaa isoa mullistusta edeltävän välivaiheen suomalla vapaudella.

Tarina alkaa Teräsmiehen alkuperän kertauksella kadonneen sankarin urasta kertovan elokuvan muodossa. Koska kryptonilainen maailma nähdään vain elokuvan dramatisointien kautta, Up, Up and Away ei sitoudu John Byrnen Man of Steelin tai Mark Waidin ja Francis Leinil Yun Synnyinoikeuden versioon Teräsmiehen alkuperätarinasta, eikä myöskään sulje pois uuden, myöhemmin esiteltävän version mahdollisuutta. Tarinan alkumetreillä nähdään myös, kuinka syytteistä vapautettu Lex Luthor julistaa aikeensa palata Lexcorpin johtajanpallille. Luthorin aiemmista rötöksistä mainitaan vaalivilppi, mikä voisi hyvinkin olla viittaus Luthorin nousuun presidentiksi vuonna 2000. Liikemies-Luthor kuitenkin tekee vähitellen tilaa perinteisemmälle rikolliskeksijälle, ja lopulta Luthor jopa nähdään tyylikkäästi modernisoidussa versiossa klassisesta violetti-vihreästä asustaan.

Luthor värvää rikollisen juonensa toteuttamiseksi liudan superroistoja, joista osa on tuttuja (mm. Pilailija, Bloodsport), osa täysin uusia (Kirppusirkus) ja osa on uusia versioita vanhoista hahmoista (Lelumies). Kaikki ovat kuitenkin selvästi kakkosrivin vastustajia, jotka eivät kilpaile Luthorin kanssa päävihollisen asemasta. Ennen kuin Teräsmies saa voimansa takaisin, häntä tuuraamassa nähdään mm. Terästyttö (jonka Clark Kent kutsuu paikalle rannekellosignaalin avulla, kuin Jimmy Olsen ikään), Vihreä Lyhty ja Haukkatyttö. Kirjoittajat Busiek ja Johns ovat omimmassa elementissään DC:n universumin hiekkalaatikolla. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta jatkumopornosta, josta molemmat ovat pahamaineisia. Liikkeellä ollaan hyvin kevyin aikein: Tässä ei olla selittämässä mitään vuosien ajan vaivannutta juoniaukkoa, eikä edes olla tekemässä kaikkien aikojen tajunnanräjäyttävintä Teräsmies-vastaan-Luthor -tarinaa. Konkarit kuitenkin osaavat tuottaa vaivattoman oloisesti tyylipuhtaan, viihdyttävän seikkailun.

Superman: Up, Up and AwayKirjan kuvittajille on yhteistä liioittelematon, ryhdikäs piirrostyyli ja dynaaminen mutta selkeä kuvakerronta. Renato Guedes kuitenkin erottuu edukseen huolitellulla, puhdaslinjaisella kuvituksellaan. Toisaalta äärimmäinen realismin tavoittelu saa hahmot tuntumaan välillä hieman jäykiltä. Pete Woodsin ailahtelevaisempi kynänjälki on samalla myös hieman eloisampaa. Tasaisen laadukas väritys antaa koko kirjalle yhtenäisyyden tuntua, vaikka kuvittaja vaihtuukin useaan otteeseen.

Jatkon kannalta mielenkiintoisinta on uuden Yksinäisyyden linnakkeen synty tarinan lopussa. Teräsmies nimittäin saa Luthorilta haltuunsa kryptonilaisen kristallin, jonka hän käy viskaamassa jäätikölle pohjoisnavalla. Seuraukset ovat tutut Richard Donnerin Supermanin ja Bryan Singerin Superman Returnsin nähneille. Onko aikeena sovittaa yhteen sarjakuvien ja elokuvien maailmat vain sen takia, että elokuvien fanit pääsisivät helpommin sisään sarjakuvien maailmaan? Vai onko muutoksen tarkoitus pedata Richard Donnerin keikkaa Action Comicsin kirjoittajana? Joka tapauksessa muutoksen pysyvyyttä on syytä epäillä, sillä Final Crisis voi hyvinkin pistää kaiken uusiksi, ja Donnerin pesti on tietenkin vain väliaikainen — ja Singerin Teräsmies-elokuvien jatkuminenkin on vaakalaudalla.

Superman: Infinite Crisis TP

Superman: Infinite CrisisSuperman: Infinite Crisis
Kirjoittajat: Marv Wolfman, Joe Kelly, Geoff Johns & Jeph Loeb
Kuvittajat: Dan Jurgens, Jerry Ordway, Cam Smith, Art Thibert, Nelson, Ed Benes, Mariah Benes, Howard Chaykin, Renato Guedes, Kevin Conrad, Dick Giordano, Jose Marzan Jr., Ian Churchill, Norm Rapmund, Phil Jimenez, Andy Lanning, Lee Bermejo, Doug Mahnke, Tim Sale, Tom Derenick, Wayne Faucher, Karl Kerschl, Duncan Rouleau, Dale Eaglesham, Drew Geraci, Ed McGuinness, Dexter Vines, Ivan Reis, George Pérez, Dave Bullock & Kalman Andrasofszky
Värittäjät: Jeromy Cox, Guy Major, Renato Guedes, Dave Stewart, Tanya & Richard Horie, Rod Reis, Tom Smith, Michelle Madsen, Kalman Andrasofszky & Dave Bullock
DC Comics, Heinäkuu 2006, ISBN 1-4012-0953-X
128 sivua; 25,1 x 16,3 x 0,5 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com

Tätä sarjakuvaa ei olisi ikinä pitänyt julkaista. Itselleni se on erityisen vastenmielinen sen takia, että se laittaa Teräsmiehen aivan vääränlaiseen tarinaan: Kyyniseen ja ahdistavaan. ”Kypsän” sarjakuvan ystävien ei kuitenkaan kannata innostua, koska kuten Eel O’Brienin käsivarren pituisesta tekijälistasta voi päätellä, tämä on pahimmanlaatuista liukuhihnasarjakuvaa, joka on suunniteltu vetoamaan vain kaikkein patologisimpiin fanipoikiin. Lukija ei edes saa kokonaista tarinaa, vaan kyseessä on vain osa Teräsmiehen osuudesta Infinite Crisis -tarinakokonaisuuteen, jonka loppuratkaisu jää tämän kirjan tapahtumien ulkopuolelle.

Viime vuoden Infinite Crisis oli jatko-osa vuosina 1985-6 ilmestyneelle maksisarjalle Crisis on Infinite Earths, jossa DC:n useita rinnakkaisia maailmoja sisältänyt multiversumi romahdutettiin yhdeksi enemmän tai vähemmän johdonmukaiseksi aikalinjaksi. John Byrnen Man of Steel aloitti Teräsmiehen historian aivan puhtaalta pöydältä, siitä huolimatta että Crisis oli jättänyt jäljelle yhden aiemmista versioista, ns. Maa-1:n Teräsmiehen. Kaksi muuta versiota, Maa-2:n Teräsmies ja Maa-Primen Teräspoika sen sijaan saivat aivan erityisen kohtalon: He, Maa-2:n Lois Lanen ja Maa-3:n Alexander Luthorin kanssa, pääsivät multiversumin tuhoa pakoon jonkinlaiseen paratiisiin.

Valtakunnan ja voiman jatko-osassa Kingdom vihjattiin, että tuo paratiisi oli jonkinlainen Maa-2:ta jäljittelevä tasku-ulottuvuus, joka oli edelleen olemassa. Infinite Crisis saa alkunsa siitä, kun Teräspoika lyö nyrkillään todellisuutta niin kovaa, että hän murtaa tien takaisin multiversumiin enemmän helvetin kaltaiseksi osoittautuneesta paratiisiulottuvuudesta.

Superman: Infinite Crisis kertoo siitä, kuinka Loisinsa menettänyt Maa-2:n Teräsmies ottaa yhteen nykyjatkumon Teräsmiehen kanssa yrittäessään luoda täydellisen maailman. Teräsmiesten nyrkiniskut muuttavat jatkumoa, ja taistelun aikana kumpikin Teräsmies elää vastineensa historian ja muokkaa sitä omilla valinnoillaan. Loppujen lopuksi kumpikin Teräsmies tunaroi kaiken, koska liiallinen optimismi ja humanismi saa supersankarisarjakuvien tekijät hyvin vaivaantuneiksi nykyään. Puhumattakaan siitä ajatuksesta, että universumin nykyiset ylläpitäjät olisivat ohjastaneet jatkumoa johonkin muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Tarinan loppuratkaisu on paitsi niin tökerö ja äkillinen, että se on loukkaus kaikkia kuluttajia kohtaan, jotka saattaisivat ostaa tämän niteen luullen sen sisältävän kokonaisen tarinan, se on myös todella surkuhupaisa filosofointiyritys. Ihmenainen ja nyky-Teräsmies onnistuvat uskottelemaan Maa-2:n Teräsmiehelle, että hänen versionsa todellisuudesta ei voisi olla täydellinen, koska täydellinen maailma ei tarvitsisi Teräsmiestä. Maailma, joka ei tarvitse Teräsmiestä ei kuitenkaan ole sama asia kuin maailma, jossa Teräsmiestä ei voi olla olemassa. Kumpikin Teräsmies olisi varmasti mielellään tehnyt itsestään tarpeettoman. Tavanomaisen jatkuvan sarjan kontekstissa tällaista mahdollisuutta ei kannata mainitakaan, mutta Infinite Crisisin kaltainen jatkumolla leikittely sallisi tekijöiden kertoa ihan millaisia tarinoita vain haluavatkaan. Ja se, että he päätyivät tällaiseen, ei imartele heitä.

Superman: Infinite CrisisKuvittajien tulvaan on syynä se, että jokseenkin jokainen vaihe Teräsmiesten historioissa on eri kuvittajatiimin tekemä. Juurikaan johdonmukaisuutta piirtäjien ja heidän tyyliensä valinnoissa ei ole. Ainoastaan Dan Jurgens on saatu kuvittamaan uusi versio omasta alkuperäistarinastaan, Teräsmiehen kuolemasta. Kuvitustyylin jatkuva vaihtelu ei myöskään helpota kahden aikalinjan seuraamista. Kontekstin lisäksi ainoa asia, joka auttaa tunnistamaan, kummasta Teräsmiehestä on milloinkin kyse, on sisäistä monologia kuljettaviin tekstilaatikoihin merkitty S-logo, joka on eri Teräsmiehillä hieman erilainen. Ei kuitenkaan niin erilainen, että sen huomaisi ensisilmäyksellä, mikä sai ainakin allekirjoittaneelle juonen vaikuttamaan aluksi täysin järjettömältä.

Harmittavaa sinänsä on se, että Ian Churchillin kaltaisten tunareiden lisäksi sekalaisessa seurakunnassa on mukana mm. vanha konkari Jerry Ordway, joka on piirtänyt muutaman aivan upean sivun. Sekään ei silti tee tätä julkaisua hintansa väärtiksi.

All Star Supermanille parhaan jatkuvan sarjan Eisner

All Star Superman #8San Diegon Comic-Con Internationalissa jaettiin perjantaina vuoden 2007 Eisner-palkinnot. Parhaan jatkuvan sarjan palkinto myönnettiin Grant Morrisonin kirjoittamalle ja Frank Quitelyn sekä Jamie Grantin kuvittamalle All Star Supermanille. Vuonna 2006 All Star Superman sai parhaan uuden sarjan Eisnerin.

Myös muita Teräsmiehen tekijöitä muistettiin Eisner-gaalassa. Teräsmiestä 40- ja 50-luvuilla piirtänyt Wayne Boring liitettiin Will Eisner Hall of Fameen. Action Comics ja Superman-lehtien väreistä vastaava Dave Stewart sai parhaan värittäjän Eisnerin. Grant Morrison oli lisäksi ehdolla parhaan kirjoittajan kategoriassa, mutta voitto meni Ed Brubakerille.

The Eisner Awards 2007: Winners List

Lisäksi Comic-Conissa julkistettiin tieto, että Grant Morrison kirjoittaa Crisis on Infinite Earthsin viimeisen(?) jatko-osan Final Crisis. DC Comics onnistui tekemään jotakuinkin sen ainoan asian, mikä olisi voinut saada minut lukemaan ostamaan Final Crisisin. (Mistä puheen ollen, Warner Brothers ei tehnyt ainoaa asiaa, joka olisi saanut minut seuraamaan jälleen Smallville-televisiosarjaa, vaan Kristen Bellin sijasta Terästytön rooliin otettiin joku satunnainen blondi miniatyyrivaatteissa.)

Superman and Batman versus Aliens and Predator TP

Superman and Batman versus Aliens and PredatorSuperman and Batman versus Aliens and Predator
Kirjoittaja: Mark Schulz
Kuvittaja: Ariel Olivetti
DC Comics, toukokuu 2007, ISBN 1-4012-1328-2
112 sivua; 25,7 x 16,3 x 1 cm

Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Vuonna 1989 Dark Horse yhdisti Aliens- ja Predator-elokuvalisenssinsä yhteen sarjakuvaan. Menestyksen seurauksena universumin vaarallisimpien lajien keskinäiset yhteenotot jatkuivat, mutta crossoverit levisivät myös muiden sarjakuvakustantamojen universumeihin. Teräsmies ja Batman ovat kumpikin kohdanneet aiemmin Alieneita ja Predatoreja erikseen (Suomeksi on nähty Teräsmies vs. Aliens, Batman vs. Predator sekä Batman vs. Aliens) vaihtelevan tasoisissa sarjakuvissa. Crossoverien sarja huipentuu — joskaan ei välttämättä pääty — tähän Teräsmiehen, Batmanin, alienien ja predatorien yhteisseikkailuun.

Batman jäljittää Gotham Cityssä ja Metropolisissa liikkuneet predatorit muinaiseen tulivuoreen Andeilla, jossa sattumoisin reportterit Clark Kent ja Lois Lane ovat etsimässä kadonnutta tutkimusretkikuntaa. Tulivuoren uumenissa elää predatorien siirtokunta, joka teki pakkolaskun maapallolle kauan ennen moderni versio predatorien ritualistiseen metsästykseen pohjautuva kulttuuri kehittyi. Tulivuori on muuttumassa aktiiviseksi, joten predatorit ovat lähteneet etsimään uutta elintilaa. Predatorien toimet kiinnittävät myös maapalloa ulkoavaruuden uhilta suojelevan Yhdistyneiden kansakuntien viraston, Terrestrial Defense Initiativen huomion. Supersankarit ottavat asiakseen auttaa predatorit — ja niiden saalistusrituaaleissaan käyttämät alienit — pois planeetalta, ennen kuin TDI tekee saman parhaalla keksimällään tavalla eli pommittamalla.

Niin siisti idea kuin suosituimpien supersankarien ja elokuvahirviöiden kohtaaminen onkin, yhdistämisessä on omat ongelmansa. Todellisuus, jossa Teräsmies ja Batman elävät ei ole sama kuin alienien ja predatorien todellisuus. Eroavaisuus on ehkä hieman pienempi synkän Batmanin kuin kirkasvärisen Teräsmiehen tapauksessa, mutta kontrastissa on tietenkin myös oma viehätyksensä. Alienit ja predatorit ovat tappamisen ruumiillistumia ja Teräsmies on vannonut suojelevansa kaikkea elollista. Alienien ja predatorien pelastaminen asettaa Teräsmiehen ylevät periaatteet äärimmäiselle koetukselle.

Filosofinen konflikti jää kuitenkin pelkäksi hyväksi ideaksi ilman jännittävää toteutusta. Kun Teräsmies on täysissä voimissaan, alienit ja predatorit eivät muodosta minkäänlaista fyysistä uhkaa. Tämän takia aiemmissa Aliens- ja Predator-crossovereissa Teräsmiestä on tavalla tai toisella heikennetty. Muukalaisten ylivoimaisuus ihmisiin nähden ja sankarien selviytyminen sisun ja kekseliäisyyden avulla on yksi alkuperäisten Alien- ja Predator-elokuvien ominainen piirre, ja näiden elementtien puuttuminen tekee tästä tarinasta jotenkin vajavaisen.

Kaikkien Alien- tai Predator-tarinoiden ei tietysti tarvitse olla samanlaisia. Alien-elokuvissa erityisesti on pyritty kertomaan joka kerta erilainen, eri genreen tai ainakin eri ympäristöön sijoittuva tarina. Kuitenkin itse alienit olentoina, niiden synnyttämä tunnelma ja niiden edustama symboliikka pysyvät pitkälti samoina. Jos Alienin ja Predatorin kaltaisista konsepteista ei oteta irti sitä, mitä niillä tiedetään olevan annettavana, eikä toisaalta tarjota jotain uutta, mielenkiintoista näkökulmaa, lisenssien käyttö tuntuu hieman turhanpäiväiseltä, kuten Superman and Batman versus Aliens and Predatorin tapauksessa.

Superman and Batman versus Aliens and PredatorAriel Olivettin tietokoneella toteutettu kuvitus taidokasta, mutta jotenkin liian kliinistä. Predatoreissa ei ole oikeaa primitiivistä rajuutta, alieneissa makaaberin eroottista kiiltoa. Kun katselee kirjan lopusta löytyviä näytteitä Olivettin lyijykynäluonnoksista, tulee väkisinkin mieleen, että ehkä kuvitus olisi pitänytkin tehdä kokonaan lyijykynillä, hyödyntäen grafiitin luonnollista ominaisjälkeä ilman tietokoneen matemaattisen tarkkojen työkalujen vaikutusta.

DC:n universumin toistaiseksi päättymättömän muutostilan kannalta on mielenkiintoista tehdä muutama huomio Superman and Batman versus Aliens and Predatorin suhteesta viralliseen jatkumoon. Tarinassa viitataan suoraan Brainiac 13 -tietokoneen teknologiaan, joka levisi Metropolisiin Teräsmies-sarjakuvissa 2000-luvun alussa, vaikka tämä yksityiskohta on kokonaisuuden kannalta täysin tarpeeton. Lisäksi Yksinäisyyden linnakkeessa nähdään John Byrnen version mukainen Krypton-patsas, vaikka Teräsmiehen alkuperän uudistaneesta Synnyinoikeus-tarinasta on jo monta vuotta. Ilmeisesti sarjakuvantekijät saavat edelleenkin valita vapaasti, mitä Krypton-versiota haluavat käyttää. Itse asiassa voi olla, että DC:llä ei ole mitään aikomusta vakiinnuttaa jatkumon tilaa yhteen versioon lähiaikoina, koska nykyinen toinen toistaan seuraavien ”kriisien” tila tekee niin hyvin kauppansa.

Supergirl: Power TP

Supergirl: PowerSupergirl: Power TP
Kirjoittaja: Jeph Loeb
Kuvittaja: Ian Churchill
Tussaaja: Norm Rapmund
Värittäjät: David Morán, Beth Sotelo, Christina Strain & Alex Bleyaert
DC Comics, kesäkuu 2006, ISBN 1401209157
160 sivua; 25,9 cm x 16,5 cm x 0,5 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Kun John Byrnen The Man of Steel esitteli uuden version Teräsmiehestä Crisis on Infinite Earths -maksisarjan jälkeen vuonna 1986, suuri osa hahmoa ympäröineestä laajennetusta mytologiasta hävitettiin. Teräsmiehestä tuli jälleen viimeinen kryptonilainen. Terästyttöä, Teräsmiehen serkkua ei enää ollut olemassakaan. Vaikka Terästyttö ei ikinä ollut kaupallisesti erityisen menestyksekäs, hänestä oli tullut omalla tavallaan ikoninen hahmo, ja ehkä vieläkin muistettavamman Terästytöstä teki hänen sankarikuolemansa Crisis on Infinite Earths #7:ssä. Tämän takia Terästyttöä on yritetty tuoda takaisin DC:n universumiin useaan kertaan, pienin ja suurin tavoin: Tasku-ulottuvuuden keinotekoinen Terästyttö Byrnen Teräsmiehessä (TM 2-4/1990), josta Peter David muokkasi oman versionsa, kryptonilaisten sukulaiskansaan kuulunut Kara Teräsmies vs. Aliens -spesiaalissa sekä Cir-El, Teräsmiehen tytär tulevaisuudesta (DC Spesiaali 4/2005).

DC:n universumi on ollut viime vuodet jatkuvassa mullistusten tilassa, ja tässä yhteydessä Terästyttö on tuotu jälleen takaisin Teräsmiehen serkkuna. Uuden Terästytön ensiesiintyminen Superman/ Batman #8:ssa nähtiin suomeksi vuoden 2005 Teräsmies: Ystäviä ja vihollisia -kirjassa. Tämä kokoelma sisältää Superman/Batman #19:n sekä sen jatkoksi tehdyn Supergirl-lehden viisi ensimmäistä numeroa.

Ensimmäisen tarinan alkaessa Terästytön supersankariura on jo täydessä vauhdissa. Serkkunsa repertuaaria lainaten hän pelastaa lentokoneen, jonka yksi moottori on syttynyt palamaan (vaikuttaa siltä, että tähän vuonna 2005 kirjoitettuun tarinaan on sisällytetty sisäpiirin tietoa Superman Returns -elokuvan juonesta, sillä siipi repeytyy irti kesken pelastusoperaation ja Terästyttö joutuu kirimään syöksyvän lentokoneen uudestaan kiinni). Terästytön tietämättä Teräsmies ja Batman seuraavat hänen toimiaan etäältä, mutta samoin tekee myös lentokoneonnettomuuden aiheuttaja.

Kyseinen vihollinen kuitenkin pysyttelee taustalla kirjan loppupuoliskolle saakka, ja alkajaisiksi Terästyttö vain sättii hyväntahtoiset kaitsijansa. Sankarittaren poteman teiniangstin voidaan ymmärtää aiheuttavan jonkin verran ylimääräistä kitkaa, mutta Terästyttö kulkee yhdestä supersankarien välisestä tappelusta toiseen niin säännönmukaisesti, ettei se ole edes hassua: Lepakkotyttö (superroisto valeasussa, mutta kuitenkin), Voimatyttö, Teräspoika ja muut Teinititaanit, Outsiderit — ja kun Terästyttöä tarkkaillut pahis on jakanut hänet hyvään ja pahaan puoliskoon ja saanut oikopäätä turpiinsa pahalta puoliskolta, loppuvastustajiksi pääsevät Oikeuden Puolustajat.

Supersankarisarjakuvat oireilevat. Kyse ei ole pelkästään siitä, että fanipojat tekevät sarjakuvia toisille fanipojille, yrittäen kirjoittaa samoja tarinoita uudestaan ja uudestaan niiden parissa varttuneiden lukijoiden maun mukaisiksi. Syyskuun 11:nen jälkeinen moraalinen varmuus on vaihtunut päättymättömän sodan moraaliseksi sekasorroksi. Supersankarit eivät auta palomiehiä ja poliiseja raivaamaan tornitalojen raunioita — he aiheuttavat niitä. Teräsmiehen raikas ja reipas serkku on nyt sielunsa pimeää puolta pakeneva tappelupukari. Tämä ei ole kivaa sarjakuvaa.

Supergirl: PowerTämä ei ole myöskään tytöille sopivaa sarjakuvaa. Ei niinkään tarinan puolesta — niin ankea kuin lähestymistapa onkin, tarinan teemat itsenäisyyden ja oman identiteetin etsimisestä ovat tyttölukemistojen olennaista ainesta. Kuvittaja Ian Churchillin karmiva tulkinta Terästytöstä sen sijaan voi vaikuttaa vain haitallisesti nuoren naisen henkiseen kehitykseen, eikä se varmaan poikalapsillekaan kovin terveellinen ole. Toppi, joka ihomaalausmaisuudessaan saa perinteiset supersankaritrikoot näyttämään villanutuilta, anorektinen vyötärö, tuulen jatkuvasti hulmuttama minihame. Vain pikkuhousuvilautuksilta vältytään, niin epätodennäköisesti että DC Comics näyttää kieltäneen ne kategorisesti, ikään kuin se tekisi kuvituksesta jotenkin siveellistä. Todella kieroutuneen säväyksen antaa se, että yrittäessään saada Terästytön kasvonpiirteet jotenkin erottumaan kaikista muista naishahmoistaan Churchill useaan otteeseen piirtää hänelle varsin maskuliiniset leukaperät. Ainoa hyvä asia, mitä Churchillin kuvituksesta voi sanoa on se, että hänen Terästyttönsä ei näytä kidutuspenkissä venytetyltä Bratz-nukelta kuten hahmon edellisen kuvittajan Michael Turnerin tulkinta, jota nähdään muutamassa kokoelmaan sisältyvässä alkuperäiskannessa.

Churchillin jälkeen Supergirliä on tehnyt muutama muukin piirtäjä, mutta elokuussa on luvassa uusi vakituinen tekijätiimi. Comicon Pulse on haastatellut kirjoittaja Tony Bedardia ja ohessa on nähtävillä kuvittaja Renato Guedesin tutkielmia Terästytöstä. Kyseessä on selkeä 180 asteen käännös Churchillin ja Turnerin tyyliin nähden. Eikä kyse ole pelkästään tyylistä, vaan Guedes on selvästi kyvykkäämpi piirtäjä. Tyylitaju ja taito kulkevat käsi kädessä, kun kuvittaja ottaa työnsä vakavasti.

Toinen mielenkiintoinen uutinen on se, että Terästyttö on liittymässä Smallville-sarjan hahmokaartiin. Asia ei oikeastaan hetkauttanut minua juurikaan lukiessani siitä Superhero Hype!sta, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun Ain’t It Cool Newsin mölyapinat ehdottivat rooliin vastikään kolmanteen tuotantokauteensa lopetetun Veronica Marsin tähteä, Kristen Belliä. Se on äärimmäisen epätodennäköistä… mutta jos kysytään, mitkä asiat saisivat minut seuraamaan jälleen Smallvilleä, tuo olisi aika selkeästi listan kärkipäässä.