All Star Superman #5-8
Kirjoittaja: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quitely
Tussaaja/värittäjä: Jamie Grant
Suomentaja: Koivumäki
Egmont Kustannus, 100 sivua
Grant Morrisonin All Star Superman on pääsemässä kunnolla vauhtiin. Morrison jatkaa uusien ideoiden kylvämistä, mutta samalla tarinat sisältävät yhä enemmän viittauksia aiempiin All Star -tarinoihin. Jatkuvan juonen ympärille alkaa kehkeytyä universumi.
Ensimmäisessä tarinassa Clark Kent käy vankilassa haastattelemassa kuolemaan tuomittua Lex Luthoria. Lexhän antautui poliisille Morrisonin ensimmäisessä Teräsmies-tarinassa. Nyt hän on valmis kuolemaan, koska uskoo onnistuneensa murhaamaan Teräsmiehen. Morrison antaa Lexin määritellä itsensä ja Teräsmiehen välisen konfliktin jylhästi:
Teräsmiehen ja minun kamppailun takana ei ole mitään syvällistä psykologiaa. Se on yksinkertaista. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tahallaan seisoisi tielläsi kerta toisensa jälkeen? Ilman Teräsmiestä minä johtaisin tätä planeettaa!
Morrison pelaa tietenkin arkkityypeillä. Luthoriakin enemmän hän on pelkistänyt tarinan toista pääpahista, Parasiittia, joka on muuttunut purppurapukuisesta miehestä purppuraihoiseksi, imemästään energiasta muodottomaksi möhköksi paisuvaksi neliraajaiseksi iilimadoksi. Parasiitin rooli tarinassa on jahdata sokean vaiston ajamana Clark Kentiä, joka on hänelle ”kuin aurinko”, joka hohkaa raakaa voimaa.
Mutta Jungillehan arkkityypit olivat syvällistä psykologiaa. Morrisonin arkkityypit ovat voimallisia ja emotionaalisesti todentuntuisia. Lexin kuvauksessa näkyy loistavia vivahteita, kuten hänen paasatessaan Loisin ja Clarkin välisestä suhteesta:
Mutta häneen verrattuna Lois näkee vain kömpelön, tylsän raajarikon! ”Mahtavan Teräsmiehen” rinnalla Lex Luthor on idiootti! Ja tiedätkö mitä, Kent? Lois ei ikinä näe sinua hänen takaansa!
Kyse on ilmeisesti freudilaisesta lipsahduksesta: Lex kohdistaa sanansa Clarkiin, mutta oikeasti hän ajattelee vain itseään ja suhdettaan Teräsmieheen. Hän ei kiellä sitä, että kaikki ovat ”vajavaisia sen puistattavan epäinhimillisen, mahdottoman täydellisyyden rinnalla”, mutta erityisen ylpeä Lex on älystään, joten ajatus, että Teräsmies olisi häntä nokkelampi, on hänen Akilleen kantapäänsä.
Vastaavalla tavalla tehokas on Clarkin tunteenpurkaus Lexille tarinan lopussa. Lex auttaa Clarkin pakoon, mutta jää itse vankilaan odottamaan kuolemaansa tyytyväisenä suurimpaan saavutukseensa, Teräsmiehen vääjäämättömään kuolemaan.
En voi uskoa, että valmistaudut kuolemaan tällä tavalla. Sinä ja Teräsmies olisitte voineet olla ystäviä!
[…]
Saat kuolla kuin hullu koira! Yritä nyt ajatella!
Nuo eivät ole Clarkin sanoja, vaan Teräsmiehen. Hän ei turhautumiseltaan pysty pitämään yllä Clarkin vaisua ulkokuorta. Kaikista superkyvyistään huolimatta hän ei pysty pakottamaan ketään valitsemaan hyvää pahan sijasta. Loppujen lopuksi Lex saa hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi.
Kyseisissä ruuduissa muuten Clark on riisunut silmälasinsa puhdistaakseen ne solmiollaan. Hän on siis selvästi Teräsmiehen hahmossa. En kuitenkaan usko, että myöhemmin Lex oivaltaa Clark Kentin näyttävän ilman silmälasejaan aivan Teräsmieheltä. Siirtyminen Clark Kentin hahmosta Teräsmiehen hahmoon on tarkoitettu lukijoiden silmille, ei Lexin, vaikka hänen pitäisikin nähdä aivan sama asia kuin meidän. Teräsmiehen valeasu on niin heiveröinen, ettei siihen voi kohdistaa tarinan sisäistä logiikkaa. Kun Clark Kent riisuu lasinsa Loisin edessä paljastaakseen salaisuutensa, Lois tunnistaa hänet, koska se on kohtauksen tarkoitus. Kun Clark riisuu lasinsa Lexin edessä, Lex ei tunnista häntä, koska se ei ole kohtauksen tarkoitus.
Toinen tarina pureutuu Teräsmiehen historiaan, ja käsittelee myös haastetta, jonka edessä Teräsmies oli voimaton: Hänen isänsä Jonathanin kuoleminen sydänkohtaukseen. Siinä missä All Star Supermanin ensimmäinen osa kuittasi Teräsmiehen taustatarinan yhdellä sivulla, nyt Morrison täsmentää oman tulkintansa jatkumoa aggressiivisesti.
Kuten Superman: Up, Up and Away -arvion kommenteissa todettiin, Jonathanin kuolema on yksi merkittävimmistä eroista eri jatkumoiden välillä. Virallisessa jatkumossa Jonathan on ilmeisesti edelleen elossa, mutta hopeakauden mallin mukaisesti Morrisonin versiossa Jonathan kuolee Clarkin ollessa nuori.
(Itse asiassa Wikipedian mukaan — en todellakaan ole hopeakauden asiantuntija — hopeakauden jatkumossa sekä Jonathan että Martha kuolivat Clarkin ollessa nuori. Löytämästään merirosvoaarteesta saamaansa trooppiseen tautiin. Morrisonin versio onkin lähempänä Richard Donnerin Superman-elokuvaa, jossa Jonathan sai sydänkohtauksen, minkä jälkeen Clark päätti lähteä Smallvillestä maailmaa kulkemaan. En kuitenkaan menisi vannomaan, etteikö joissain hopeakauden tarinoissa olisi jo aiemmin saatettu viitata Jonathanin sydänkohtaukseen.)
Myös Teräsmiehen tulevaisuus hahmottuu hieman. Kentien maatilalle tulee auttelemaan kolme miestä, jotka osoittautuvat eri aikakausien Teräsmiehiksi.
Kal Kent on Teräsmies vuodesta 853500. Hänet nähtiin vilaukselta jo tarinassa ”Teräsmiehen kielletty huone” (DC Spesiaali 5/2006). Teräsmies näytti Loisille katkelman tulevaisuudesta saamastaan ”kryptisestä” viestistä: ”… taistelimme tyranniaurinko Solarista vastaan jälleen vuonna 500000…” Kyseessä on itse asiassa viittaus DC:n normaaliuniversumin crossoveriin DC One Million, jossa Teräsmies ja muut oikeuden Puolustajat auttoivat tulevaisuuden vastineitaan Solariksen nujertamisessa. Morrison on kuitenkin joko tahattomasti tai tahallisesti sotkenut vuosisadat ja vuosituhannet, sillä DC One Millionin tapahtumat sijoittuivat vain vuoteen 85271 (jolloin suurinpiirtein DC:n kuukausittaisten lehtien miljoonannet numerot tulevat ilmestymään). Tämän Kal Kentin asu on jotakuinkin sama kuin DC One Millionissa esiintyneen hahmon, mutta Morrison on siis sijoittanut hänet kymmenen kertaa kaukaisempaan tulevaisuuteen. (”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa” Teräsmies sanoi vuosiluvuksi 853450, mutta ehkä Kal on jo ehtinyt vanhentua 50 vuotta — ainakin hänen kampauksensa on nyt hieman erilainen.)
Toinen tulevaisuuden Teräsmies on Klyzyzk Klzntplkz viidennestä ulottuvuudesta, eli hra Mxyzptlkin kotiulottuvuudesta. Hänen alkuperävuottaan ei mainita, mutta sen täytyy olla myöhäisempi kuin 6700, jolloin Purppura-Teräsmiehen ja kuningatar Gzntplzkin avioliitto toi viidennen ulottuvuuden väen Teräsmiehen sukuun. Tämä tapahtuma mainitaan myös DC One Millionin Teräsmies-dynastian historiikissa. Voidaan siis olettaa, että tuo historiikki pitää paikkansa myös All Star -jatkumossa, mutta sillä tuskin on väliä muuten kuin siltä osin, kuin siihen suoraan viitataan All Star -tarinoissa. Ja yksi iso viittaus on vielä luvassa tässä tarinassa.
Kolmas Teräsmies esiintyy vuoden 4500 Tuntemattomana Teräsmiehenä, joka myös nähtiin lyhyesti ”Teräsmiehen kielletyssä huoneessa”, mutta kyseessä on oikeasti All Star -tarinoiden nykyinen Teräsmies, joka halusi salata henkilöllisyytensä nuoremmalta versioltaan. Yhdessä toisten Teräsmiesten kanssa hän päihittää ajansyöjän, mutta aikamatkan toinen tavoite on, että Teräsmies pääsisi hyvästelemään äkillisesti kuolleen isänsä.
Voidaan panna merkille, että vaikka Teräsmies haluaakin säilyttää tapahtumat sellaisina kuin hän muistaa niiden tapahtuneen, ja Kal Kent sanoo Teräsmiespartion tehtävän olevan avaruusajan rakenteen suojeleminen, Kal kuitenkin yrittää estää nuorta Teräsmiestä osallistumasta taisteluun ajansyöjää vastaan, jotta Jonathanin viimeiset hetket eivät menisi häneltä ohi.
Häilyvät tavoitteet ehkä hieman haittaavat otteen saamista tarinasta, mutta on täysin ymmärrettävää, että tositilanteessa Kal kaikesta huolimatta yrittäisi auttaa toveriaan pitkän aikavälin seurauksista huolimatta. Kyseessä on tietysti myös predestinaatioparadoksi: Kalin täytyy yrittää muuttaa tapahtumien kulkua, koska Teräsmies muistaa hänen tehneen niin.
Tarinan lopussa Teräsmies tapaa Teräsmiespartion johtajan ja kaksi muuta jäsentä, nais- ja miespuolisen. Naishahmon asu muistuttaa 29. vuosisadan Teräsnaisen asua: Punainen pohjaväri ja siniset hansikkaat. Mieshahmon asu poikkeaa myös tavanomaisesta Teräsmies-asusta, mutta ainoa tunnistamani viittaus on S-merkki, joka on tummalla, kolmiomaisella pohjalla kuten Fleischer Studiosin animaatioissa.
Teräsmiespartion johtaja naurahtaa Teräsmiehen kysymykselle: ”Kuka jälkeläisistäni sinä olet?” Tämä johtuu siitä, hän on itse alkuperäinen Teräsmies. DC One Million huipentui alkuperäisen Teräsmiehen paluuseen auringon ytimestä. Oikeuden Puolustajien Hourman poimi aikaviipaleen Kryptonista ennen sen tuhoa ja loi Uuden Kryptonin, josta tässä tarinassa tulevaisuuden Teräsmiehen nuoremmalle versiolleen antama tuhoutumaton kukka on peräisin.
Tulevaisuuden Teräsmies ilmeisesti haluaa salata nuoremmalta versioltaan, että he ovat sama henkilö — ”Se oli yksi… sinun kahdestatoista urotyöstäsi, jos oikein muistan.”— koska toistaiseksi nykyhetken Teräsmies uskoo kuolevansa lähitulevaisuudessa. Outoa tietysti on se, että kuitenkin Teräsmies tietää, että hänellä on tulevaisuudessa jälkeläisiä. Ehkä yksi Teräsmiehen kahdestatoista urotyöstä liittyy tähän. ”Meidän täytyy tehdä se, Lois. Aika-avaruusjatkumon eheys riippuu siitä!”
Lehden viimeisessä seikkailussa Teräsmies jää Bizarro-maailman vangiksi Aliversumiin. Morrison näyttää olevan varsin viehtynyt Bizarro-konseptiin, koska se on nyt esiintynyt All Star Supermanissä jo kolmessa näennäisen erillisessä yhteydessä: PROJEKTI käyttää työvoimana Bizarro-kuhnureita (DC Spesiaali 5/2006); musta kryptoniitti muutti Teräsmiehen pahaksi, jolloin hän alkoi puhumaan kuin Bizarro; ja nyt Aliversumin planeetansyöjä tuottaa Bizarro-klooneja hyökätessään Maan kimppuun. Mutta ehkäpä kaikki Bizarro-ilmentymät liittyvät toisiinsa: PROJEKTI:n Bizarro-kuhnureiden alkuperää ei ole mitenkään selitetty — ehkä PROJEKTI on luonut ne jonkin Aliversumin löydöksen pohjalta? Myöskin musta kryptoniitti löytyi Aliversumista. Saapa nähdä, aikooko Morrison jossain vaiheessa vetää nämä langat yhteen.
Morrison pitää hauskaa Bizarroilla, mutta törmää hyvin nopeasti konseptin luontaisiin rajoitteisiin. Bizarrojen kansallislaulu on hulvaton, samoin Epäoikeusliigan Bizarro-Salama, joka liikkuu äärimmäisen hitaasti, minkä merkkinä hänen asuansa koristavat kahleet. Nämä tuttujen asioiden nurinkuriset versiot ymmärtää välittömästi, ilman miettimistä. Sellaiset tapaukset ovat hankalampia, joissa Bizarrot selittävät idean sanallisesti, koska Bizarrojen puheessa ei ole mitään säännönmukaisuutta. Kun satunnaisten sanojen merkitykset muutetaan käänteiseksi ja sanojen kieliopilliset suhteet hämärretään, tekstin merkityksen ymmärtäminen vaatii jonkin verran ajattelua. Tämä tekee lukukokemuksesta takkuilevan, vaikka itse ideat olisivatkin ihan ovelia.
Zibarro on Morrisonin merkittävin lisäys Bizarro-konseptiin. Yksi viidestä miljardista Bizarrosta on epätäydellinen: Itsetietoinen, kykenevä ajattelemaan loogisesti ja arvostamaan kauneutta. Käytännössä Zibarro on melkein kuin Teräsmies, mutta huomattavasti pessimistisempi. En tiedä, onko se tarkoituksellista, mutta nimestä Zibarro tulee minulle mieleen Zapata. Zibarro on kuin joku meksikolainen vapaustaistelija. Jos oikein kaukaa haetaan, ehkä Zibarron voitaisiin ajatella taistelevan Bizarro-kodin mielettömyyden tyranniaa vastaan.
Loppujen lopuksi tämä seikkailu on melko epätyydyttävä lukukokemus, koska Teräsmies ei juurikaan tee mitään sankarillista. Bizarro-kodista pelastautuminen on kirjaimellisesti vähintä, mitä Teräsmies saattoi tehdä. On ehkä totta, että punaisen auringonvalon heikentämänä Teräsmies ei kyennyt sen parempaan, mutta Morrison valitsi ne olosuhteet. Jostain syystä hän halusi, että Teräsmies jättää Zibarron taakseen Bizarrojen maailmaan.
Tavallaan tarina muistuttaa Jerry Siegelin ja Wayne Boringin klassikkoa ”Superman’s Return to Krypton”, jossa menneisyyteen matkannut Teräsmies joutuu hylkäämään rakastamansa Lyla Lerrolin tuhoontuomitulle Krypton-planeetalle. Merkittävä ero on siinä, että tuo tarina oli katkeransuloinen, koska Teräsmies koki onnen hetkiä Lylan kanssa Kryptonilla. Morrisonin tarinassa tilanne vain muuttuu hetki hetkeltä kurjemmaksi, kunnes Teräsmies pääsee pakoon Bizarro-kodista.
Toivottavasti kuitenkin Teräsmies vielä ennen pitkää palaa Bizarro-kotiin. Teräsmies sanoo Zibarrolle uskovansa, että tämän olemassaolo on merkki Bizarro-kodin älyn lisääntymisestä. Jospa seuraavan kerran, kun Teräsmies käy Bizarro-kodissa, se on kokenut muodonmuutoksen. Viimeiselle sivulle on ehkä ujutettu viittaus Bizarrojen kasvavaan älykkyyteen: Zibarron takana kottikärryissä (jotka edustavat pyörän keksimistä) istuu Bizarro-Teräsmies Rodinin Ajattelija-patsaan asennossa. Tai tarkemmin sanoen sen peilikuvana, kuten Bizarrolle sopiikin.
Puolisentoista vuotta sitten ennakoin Oikeuden Puolustajien ensimmäisen tuotantokauden täyttä julkaisua DVD:llä VET:n ikärajatietokannan tietojen pohjalta. Itse asiassa kauden viimeisille levyille ilmestyi julkaisupäivämäärät Wikipediaan, mutta tiedusteluyrityksestäni huolimatta en saanut selville tiedon lähdettä, enkä ikinä törmännyt levyihin kauppojen hyllyillä tai vakituisen DVD-nettikauppani valikoimassa.
Teräsmies täyttää 70 vuotta. Ei vastaanottoa.
Jos kirjoittaisin jotain jokaisesta Teräsmiestä koskevasta elokuvahuhusta, tämä blogi päivittyisi huomattavasti useammin kuin kerran tai pari kuukaudessa. Yleensä kuitenkin odotan oikeasti vahvistettujen tietojen ilmaantumista. Tämä ei nyt aivan täytä sitä kriteeriä, mutta lähde on kuitenkin viihdealaa jo yli vuosisadan uutisoineen 
