Barack Obama ja Teräsmies

Telegraph.co.uk:n mukaan yksi 50 asiasta, joita emme ehkä tiedä Barack Obamasta, USA:n tulevasta presidentistä, on se että hän keräilee Spider-Man ja Conan the Barbarian -sarjakuvia. Sanon tästä asiasta muutaman sanasen Katuojassa, mutta myös tämän blogin kiinnostuksen kohteena oleva sarjakuvasankari on tullut esille Obaman presidenttikampanjan aikana.

Todettakoon heti alkuun, että Teräsmies ei näytä kuuluvan Obaman suosikkihahmoihin. EW.comin järjestämän presidenttiehdokkaiden populaarikulttuuridebaatin supersankareita koskeneeseen kysymykseen hän vastasi, että hänestä liian voimakkaat hahmot kuten Teräsmies eivät tunnu ansaitsevan supersankaristatustaan. Obama pitää enemmän Hämähäkkimiehen ja Batmanin kaltaisista sankareista, jotka kokevat sisäistä myllerrystä ja jotka kärsivät kolhuja.

Barack Obama ja TeräsmiesTämä ei kuitenkaan estänyt Obamaa poseeraamasta vakuuttavasti Teräsmiehen patsaan edessä, kun hän käväisi muutama vuosi sitten kotiosavaltiossaan Illinois’ssa sijaitsevassa Metropolisin kaupungissa (jonka sekä DC Comics että Illinois’n osavaltio ovat julistaneet Teräsmiehen viralliseksi kotikaupungiksi).

Obama myös viittasi Teräsmiehen puhuessaan lokakuussa Alfred E. Smithin muistosäätiön illallisilla. Obaman vastustajat olivat kuvailleet hänen presidenttiehdokkuutensa synnyttämää innostusta messiaaniseksi kiihkoksi, minkä takia hän halusi selventää erään asian taustastaan:

Vastoin kuulemianne huhuja, en syntynyt seimessä. Itse asiassa synnyin Kryptonilla, ja minut lähetti tänne isäni Jor-El, jotta pelastaisin Maa-planeetan.

Tässä Obaman puhe kokonaisuudessaan:

Visit msnbc.com for breaking news, world news, and news about the economy

Superman: Back in Action TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman: Back in Action
Kirjoittajat: Kurt Busiek, Fabian Nicieza, Len Wein & Gerry Conway
Kuvittajat: Pete Woods, José Luis García-López & Steve Mitchell
Värittäjät: Brad Anderson, Glynis Wein & Jerry Serpe
DC Comics, tammikuu 2007, ISBN 1-4012-1263-8
144 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Good Fellows / Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

Back in Action jatkaa siitä, mihin Up, Up and Away jäi: Teräsmies on palannut toimintaan oltuaan teillä tietymättömillä vuoden ajan. Monet kadunmiehistä supersankarikollegoihin epäilevät, että Teräsmiehen trikoisiin onkin pukeutunut joku huijari. Kun Huutokauppiaana tunnettu avaruusolento saapuu maapallolle ja alkaa kaapata harvinaisia ja arvokkaita superolentoja, Teräsmiehen täytyy tehdä yhteistyötä epäilijöidensä kanssa ja todistaa olevansa aito asia.

Huutokauppiaan hahmossa on selviä yhtymäkohtia Galactukseen – hänkin ilmaantuu maan pinnalle jättiläismäisessä muodossa, jota vastaan tavanomaiset aseet ovat voimattomia. Missään maailmanlopun tunnelmissa ei kuitenkaan liikuta, vaan tarinan sävy on melko kepeä. Draama on lähtöisin Teräsmiehen ja muiden supersankarien välisistä jännitteistä. Koska Huutokauppiaan laitteet riistävät Teräsmiehen voimat, hänen on johdettava sankarit voittoon ja osoitettava henkilöllisyytensä merkittäviltä osin luonteensa lujuuden kautta.

Fabian Nicieza ja Kurt Busiek ovat aiemmin kirjoittaneet menestyksekkäästi yhdessä Marvelin Ukonnuolia. Yhteistyö näyttää sujuvan edelleen mainiosti. Back in Action ei ole huikaisevan yllätyksellinen teos, mutta Busiekin ja Niciezan ote hahmoista on luja ja tarina soljuu eteenpäin mukavasti. Pete Woodsin tasaisen laadukas kuvitus viimeistelee vakuuttavan, mutta ei eristyisen vaikuttavan kokonaisuuden.

Koska kokoelman nimitarina oli vain kolmen alkuperäisnumeron pituinen, mukana on lisäksi vanhoja DC Comics Presents -lehden tarinoita, joiden yhteisseikkailut Teräsmiehen ja DC:n matalamman profiilin supersankarien välillä toimivat inspiraationa Busiekin ja Niciezan tarinalle. Teräsmiehen liittolaisina nähdään Metallimiehet, Tulimyrsky ja Deadman. Kaikkien tarinoiden kuvittajana on José Luis García-López, joka on varmaankin 70- ja 80-lukujen vaihteen tunnistettavimpia Teräsmies-kuvittajia. Ainakin hänen piirroksiaan käytettiin Suomessa Teräsmies-lehden mainoksissa pitkään vielä 80-luvulla.

Superman/Batman: Absolute Power TP

Superman/Batman: Absolute PowerSuperman/Batman: Absolute Power
Kirjoittaja: Jeph Loeb
Kuvittajat: Carlos Pacheco & Ivan Reis
Tussaaja: Jesús Merino
Värittäjä: Laura Martin
DC Comics, Marraskuu 2006, ISBN 1-4012-0714-6
128 sivua; 25,4 x 16,8 x 1 cm

Bookplus / Amazon.com / Amazon.co.uk

DC Comicsin sarjakuvissa on pitkä ”kuvitteellisten tarinoiden” perinne. Joskus tekijät haluavat asettaa hahmot totutuista poikkeaviin olosuhteisiin, ja tämä voi johtaa tapahtumasarjoihin joista on mahdotonta palata mihinkään hahmon status quota muistuttavaan tilanteeseen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, jos tekijät ilmoittavat aluksi, että tarina on ”kuvitteellinen” – siispä seuraavassa numerossa kaikki on jälleen niin kuin ennenkin.

Alan Moore viittasi tähän käytäntöön ironisesti tarinassaan ”Mitä tapahtui tulevaisuuden miehelle?”:

Tämä tarina on kuvitteellinen. Eivätkö ne kaikki ole?

Mooren tarinassa heitettiin hyvästit kaikkien tuntemalle Teräsmiehelle ennen John Byrnen vuonna 1986 tekemiä uudistuksia. Teräsmiehen ura päättyi yhdellä mahdollisella tavalla – mutta kuka Alan Moore oli sanomaan, että se olisi ollut ainoa mahdollinen tapa? (Vastaus: Alan. Pirun. Moore.)

Myöhemmin DC lanseerasi ”kuvitteellisille tarinoille” uuden nimityksen, Elseworlds, ja ne siirrettiin pois normaalilehtien sivuilta omiin erikoisjulkaisuihinsa. Vastaavanlaisia tarinoita voi kuitenkin aina kertoa myös aikamatkailun ja rinnakkaistodellisuuksien kautta, kuten Jeph Loeb tekee ABSOLUTE POWERissa. Tarina alkaa siitä, kun salaperäinen kolmikko puuttuu historian kulkuun nappaamalla Kal-El-vauvan Jonathan ja Martha Kentin pellolle laskeutuneesta raketistaan sekä nuoren Bruce Waynen kadulta, jolla hänen vanhempansa on juuri ammuttu hänen silmiensä edessä. Samalla saavat surmansa Kentit sekä Waynejen tappaja aloittaen
pitkän listan tämän julkaisun ylimääräisistä ja ylenmääräisistä hengenlähdöistä.

Planeetan muut supersankarit järjestetään myös pois tieltä, ja kahden vuosikymmenen kuluttua tuloksena on uusi uljas maailma, jota veljekset Teräsmies ja Batman hallitsevat rautaisella kädellä kolmen ottovanhempansa opastuksessa. Lopulta kuitenkin Ihmenainen ja Setä Samulin johtamat Vapaustaistelijat nousevat kapinaan, ja yhteenoton seurauksena aikakone siirtää Teräsmiehen ja Batmanin toisenlaiseen rinnakkaismaailmaan.

Peilikuvamaailmat, joissa tuttujen hahmojen peruspiirteet kääntyvät päälaelleen, kuuluvat tietenkin spekulatiivisen fiktion klassisimpiin kliseisiin, ja ovat kätevä keino kiinnittää huomiota nimenomaan niihin peruspiirteisiin. Seikkailun aikana Teräsmies ja Batman kohtaavat lukuisia enemmän ja vähemmän tunnettujen DC-hahmojen rinnakkaisversioita, tappavat joitain niistä ja kuolevat itse useammankin kerran. Tarinassa tapahtuva jatkuva verenvuodatus tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Tämä on tietenkin juonen tärkein jännite – jotain on vinksahtanut sijoiltaan, ja se täytyy saada oikaistua.

Valitettavasti tarinassa ei tapahdu juurikaan mitään muuta kiinnostavaa. Jeph Loeb ei ole kauhean huono kirjoittaja, muttei erityisen fiksu. Suomalaisissa DC Spesiaaleissa (2-5/2005) julkaistu Superman/Batmanin aloitustarina Yhteiskunnan viholliset oli viihdyttävä, koska se ei ottanut itseään kovin vakavasti. Se oli hölmö, mutta hauskalla tavalla hölmö. Absolute power on hölmö ja ankea. Ainoa ilonpilkahdus on loppu, jossa Yhteiskunnan vihollisissakin nähdyn tulevaisuuden Teräsmiehen harharetket päättyvät viittauksella tiettyyn paljon parempaan kuvitteelliseen tarinaan.

Kuvituksesta vastaa pääasiallisesti Carlos Pacheco, joka on varsin hyvässä vedossa. Hahmot ovat sulavia, kynänjälki tyylikästä ja tarinankerronta moitteetonta. Harmillista vain, että kaikki tämä on valjastettu niin epämiellyttävän tarinan palvelukseen. Ivan Reis avustaa kuvituksessa viimeisessä osassa, mutta suoritus on niin sujuva, että selatessani kirjan läpi muistin virkistykseksi (luin tämän alunperin hieman lähempänä julkaisuajankohtaa) en pannut merkille muutosta kuvituksen tyylissä tai laadussa.

Brandon Routh ja synkempi Teräsmies

Brandon Routh, Superman Returnsin Teräsmies, esiintyy Kevin Smithin uudessa elokuvassa Zack and Miri Make a Porno, minkä vuoksi IESB.net haastatteli häntä ja kysyi muun ohessa myös seuraavan Teräsmies-elokuvan tilanteesta ja Yön ritarin kaltaisesta synkemmästä Teräsmies-tulkinnasta. Warner Brothersin elokuvatuotannon johtaja Jeff Robinov nimittäin hiljattain antoi ymmärtää, että seuraavan Teräsmies-elokuvan pitäisi olla synkempi, jotta se menestyisi.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Routhin kommentit osoittavat hieman parempaa otetta hahmon perusluonteesta: Teräsmiehen ei pitäisi olla synkistelijä, vaikka jotkin kysymykset, joidan kanssa hahmo kamppailee – joita myös käsiteltiin jo Superman Returnsissa – ovatkin synkkiä asioita. Nyrkkitappelujen sijasta Bryan Singer vaati Routhin Teräsmieheltä psykologista toimintaa, ja vähän tyhmempikin näyttelijä olisi prosessin ohessa päässyt kärryille esittämästään hahmosta. Enkä usko, että Routh on lainkaan tyhmä.

Se mikä on hieman yllättävää, että IESB.netin toimittaja korostaa niin paljon sitä, että DC Comicsin johtaja Paul Levitz haluaa Routhin jatkavan Teräsmiehenä, ja sitä, että Bryan Singer on edelleen virallisesti sitoutunut ohjaamaan seuraavan Teräsmies-elokuvan. Levitzillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista sananvaltaa Warner Brothersin elokuvatuotannoissa. Häntä ehkä konsultoidaan, mutta jos studio haluaa korvata Routhin, Levitz ei voi sitä estää.

Kaikki riippuu pohjimmiltaan siitä, mihin suuntaan seuraava ohjaaja haluaa lähteä. Ja se, että Singer on jo tehnyt sopimuksen jatko-osan ohjaamisesta, ei loppujen lopuksi merkitse sen enempää kuin se, että Routh on allekirjoittanut sopimuksen jatko-osassa näyttelemisestä. Studio voi ihan hyvin perua jo tehdyt sopimukset (näyttelijöiden sopimuksissa on yleensä ns. ”pay or play” -ehto juuri tällaisia tilanteita varten, jotta projektiin ja sen aikatauluun sitoutuminen ei olisi taloudellinen taakka, vaikka kyseistä näyttelijää ei projektissa lopulta tarvittaisikaan) jos vaikuttaa taloudellisesti järkevämmältä tehdä niin kuin tuottaa elokuva sellaisten tekijöiden kanssa, jotka eivät vedä yleisöä teattereihin mahdollisimman paljon.

Tietenkin itse haluaisin nähdä sekä Singerin että Routhin palaavan tekemään seuraavan Teräsmies-elokuvan, mutta totuus on se, että asiasta ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia takeita.

Lähde: Superhero Hype!

Mark Millarin Teräsmies-trilogiasuunnitelmat

Vuosi sitten Mark Millar kertoi yrittävänsä päästä kirjoittamaan Teräsmies-elokuvaa. Tuolloin asia ei aivan edennyt, mutta kesällä Millar kertoi merkittävän toimintaelokuvien ohjaajan ottaneen häneen yhteyttä, ja nyt he yrittävät yhdessä kaupitella ideaansa Warner Brothersille.

Empire Online on saanut Millarilta tarkempaa tietoa hänen Teräsmies-ehdotuksestaan. Millar kaavailee Sormusten herra -tyyppistä trilogiaa, jonka osat esitettäisiin vuoden välein. Tarina alkaa Kryptonilta tuhat vuotta sitten ja päättyy tulevaisuudessa, kun Teräsmies on Maan viimeinen eloonjäänyt ja hän menettää voimansa keltaisen aurinkomme muuttuessa punaiseksi.

Kuten olen todennut aiemminkin, Millar osaa kyllä kirjoittaa hyviä Teräsmies-tarinoita. Millarin Superman Adventures oli hyvää, klassista Teräsmies-materiaalia, vaikkakin kunnianhimotonta. Mikään tähän mennessä ei viittaa siihen, että Millarilla olisi hyviä suuria ideoita Teräsmiehen suhteen. Minua edelleenkin hämmentää, että kukaan pitää hyvänä Teräsmies-tarinana Millarin Punatähden poikaa – tarinaa, jossa Lex Luthor esitetään paremmassa valossa kuin Teräsmies.

Se, että Millar yrittäisi kertoa kaikenkattavan saagan Teräsmiehen elämästä tuntuu erityisen tuhoontuomitulta nyt, kun Grant Morrisonin All Star Superman on hyvin onnistuneesti kuvannut Teräsmiehen kuoleman ja ylösnousemuksen. Jos itse Jerry Siegel ja Joe Shuster palaisivat kuolleista ja ilmoittaisivat aikovansa kertoa Teräsmiehen elämäntarinan alusta loppuun, pitäisin heitä altavastaajina Morrisoniin verrattuna.

Nämä ovat kuitenkin vain omia ennakkoluulojani. Millarin ehdotus saattaa olla hieman ongelmallinen myös studion pukumiesten mielestä, vaikka he eivät tietäisikään, kuinka paljon Morrisonia huonompi kirjoittaja Millar on. Kolmas elokuva olisi Millarin Teräsmiehen päätepiste. Sitten rahahanat väännettäisiin kiinni. Pukumiehet tietävät kyllä, että Teräsmies ei ole mikään Sormusten herra, joka on alusta alkaenkin kirjoitettu trilogiaksi. Teräsmiehen pitäisi olla ehtymätön tarinoiden runsaudensarvi. Sam Raimi valmistelee parhaillaan Sonylle neljättä (ehkä jopa neljättä ja viidettä) Spider-Man-elokuvaa, joten Warner Brothersilla on hyvä syy ajatella tulevaisuutta pidemmälle kuin vain kolmen elokuvan verran.

Lähde: Superhero Hype!

Warner ei vieläkään tiedä, mitä tehdä Teräsmiehen suhteen

Varietyn Anne Thompson raportoi aiemmin tällä viikolla, että Bryan Singerin asema seuraavan Superman-elokuvan ohjaajana on edelleen epävarma. Warner Bros. kaipaa uutta suuntaa tuotteelleen, ja jos Singer pystyy sellaisen tarjoamaan, niin hyvä, mutta jos ei, niin Warner etsii jonkun joka pystyy. Eilen The Wall Street Journal julkaisi artikkelin, joka kertoo enemmän Warnerin suunnitelmista supersankarielokuvien suhteen.

Artikkeli vahvistaa sen, että studio ei ollut tyytyväinen Superman Returnsiin, ja että hahmo halutaan esitellä yleisölle uudestaan. Mikä ei oikeastaan ole mitenkään uutta tai yllättävää tietoa. Thompsonin raportille ei saada vahvistusta siinä oleellisessa kysymyksessä, että saako Singerin visio jatkoa missään muodossa. Luova näkökulma ei nimittäin ole lainkaan oleellinen WSJ:lle, vaan kyse on pelkästä tuotteistuksesta. Singeriä ei mainita sanallakaan, mutta Batman vs. Superman -spinoffin toteutumatta jääminen nostetaan tärkeimmäksi seuraavaan Teräsmies-elokuvaan liittyväksi näkökohdaksi.

Yön ritarin menestys on tietenkin saanut Warnerin näkemään dollarinkuvia, ja nyt vain pitäisi pakottaa salama iskemään samaan paikkaan monta kertaa. Hätkähdyttävänä esimerkkinä hollywoodilaisen pukumiehen ajattelusta Warnerin elokuvatuotannon johtaja Jeff Robinov on päättänyt, että Yön ritari on suurmenestys siksi, että se on synkkä, joten kaikista muistakin elokuvista saadaan suurmenestyksiä tekemällä niistä synkkiä. Hän pitää avaimena hahmojen pahan puolen tutkimista, mikä osoittaa — ellei kyseessä ole artikkelin kirjoittajan tökerö uudelleenmuotoilu, sillä sitä ei esitetä suorana lainauksena — ettei hän ymmärrä supersankarikatalogiaan, eikä oikeastaan edes Yön ritaria.

Ei niin, etteikö olisi mahdollista tehdä hyvää supersankaritarinaa tutkimalla sankarin pahaa puolta. Pahoilla kaksoisolennoilla, peilikuvilla ja korruptoitumisilla on pitkät perinteet supersankarifiktiossa. On vain järjetöntä lähteä liikkeelle siitä, että tehdään jotain synkkää, niin menestys on taattu. Parhaat menestyksen edellytykset saavutetaan edelleenkin etsimällä taitava elokuvantekijä, jolla on visio, ja menemällä pois hänen tieltään. Niin kuin Warner teki Bryan Singerin kanssa. Ja Christopher Nolanin. Ja ensimmäisellä kierroksella tulokset olivat lippukassalla lähes identtiset: noin 200 miljoonaa dollaria lipputuloja USA:ssa, vajaat 400 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.

Warner oli innokkaampi jatkamaan Nolanin kanssa, koska Batman Begins oli halvempi kuin Superman Returns, joten se tuotti myös enemmän voittoa. Jatko-osan tekeminen sille oli turvallisempaa. Siinä vaiheessa kukaan ei taatusti vielä osannut odottaa, että Yön ritarin lipputulot tulisivat olemaan yli kaksinkertaiset edeltäjäänsä nähden. Jos samaa kaavaa olisi voinut soveltaa Superman Returnsin jatko-osaan, se olisi jo valkokankailla.

Mutta kun ei voi. Ei ole mitään taetta siitä, että jos Singerille annetaan auton avaimet toistamiseen, hän onnistuu samassa kuin Nolan. Joten nyt pukumiehet yrittävät hallita tulevaisuutta pyörimällä ringissä ja hokemalla taikasanaa ”synkkä, synkkä, synkkä”. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että Singerin seuraava elokuva Valkyrie on huhujen mukaan erittäin hyvä. Valkyrie on MGM:n tuotanto, joten sen menestyksellä ei olisi suoraan väliä Warnerille, mutta se olisi väkevä muistutus siitä, miksi Singer alunperin saalistettiin pois Foxin X-Men-elokuvien parista: ”Ai niin, koska hän on hyvä tekemään leffoja.” Jos Valkyrie menestyy, kukaan ei halua olla se, joka ajoi Singerin tiehensä Warnerilta. Toisaalta, jos Valkyrie floppaa, kukaan ei halua olla se, joka piti Teräsmiestä jäissä Singeriä varten.

Mutta jos Singerillä on vielä mahdollisuus ”esitellä Teräsmies uudestaan”, niin mitä se tarkoittaisi? Riittäisikö, että Loisin avomiehestä ja lapsesta hankkiuduttaisiin jotenkin eroon, ja kaikki rupeisivat pukeutumaan niin kuin he eläisivät tällä vuosituhannella? Vai pitäisikö aloittaa aivan puhtaalta pöydältä ja jopa roolittaa hahmot uudestaan? Marvel yritti sitä Hulkin kanssa, ja siitä ei ollut paljon hyötyä. Yllättäen on tärkeämpää yrittää tehdä paras mahdollinen elokuva kuin yrittää saada yleisö unohtamaan edellinen. Kysymys vain kuuluu, haluaako Warner yrittää sitä Singerin kanssa vai jonkun muun.

Se, mikä ei tapa

Olen todellakin viivytellyt Siegelin perillisten voitosta kirjoittamista, jotta ehtisin ensin perehtyä kunnolla tosiseikkoihin, ja tiistaina keksin hankkia itselleni vielä vähän lisää aikaa tekemällä asiasta ensin aprillipilan. Totuus tietenkin on se, että Jerry Siegelin tekijänoikeuksien palautuminen hänen perillisilleen ei ole mitenkään paha asia, päinvastoin.

Jälkeenpäin on tietenkin ollut helppo todeta, että Jerry Siegel ja Joe Shuster tekivät virheen myydessään oikeudet Teräsmies-sarjakuvaansa 130 dollarilla. Monet ovat sitä mieltä, että koska tuollaisen virheen riski on olemassa aina tämän tapaisissa sopimuksissa, eivät Siegel ja Shuster (ja varsinkaan heidän perikuntansa, jotka eivät tietenkään millään tapaa osallistuneet Teräsmiehen luomiseen) olisi ansainneet mitään erityistä tilaisuutta perua virhettään sopimuksen toisen osapuolen kustannuksella. Onneksi USA:n lainsäätäjät eivät kuitenkaan ajatelleet asiaa aivan tällä tavalla tehdessään tekijänoikeuslakiin muutoksia, jotka ovat pidentäneet tekijänoikeuksien kestoa sen jälkeen, kun Siegel ja Shuster myivät luomuksensa vuonna 1938.

Vaikka USA:n tekijänoikeuksien kestoa pidentävät lakimuutokset ymmärretään yleisesti Walt Disney Companyn lobbaamiksi, suuryhtiöiden etuja ajaviksi ”Mikki Hiiren suojelulaeiksi”, ne todellakin tarjoavat tekijänoikeuksien alkuperäisille haltijoille, tai heidän perillisilleen, mahdollisuuden lakkauttaa oikeuksien luovutusta koskeva sopimus tiettyjen ehtojen toteutuessa. Jerry Siegelin perilliset hyödynsivät yhtä tällaista tilaisuutta vuonna 1999, ja tuomari Stephen Larson vahvisti tämän viime keskiviikkona julistamallaan päätöksellä. DC Comicsin kanta oli se, että koska Teräsmiehen ensiesiintyminen Action Comics #1:ssä oli itse asiassa kustantajan pyynnöstä lehtimuotoon muokattu versio alunperin sanomalehtistripiksi tehdystä sarjakuvasta, kyseessä oli käytännössä ”work for hire” eikä varsinainen tekijänoikeuksien siirto, joten lakkauttamista koskeva lainkohta ei pätisi tässä tapauksessa. Tuomari kuitenkin katsoi varsinaisen teoksen olleen jo olemassa ennen muokkausta ja päätti Siegelin perillisten hyväksi.

Oikeuksien palauttaminen koskee kuitenkin vain Action Comics #1:n sisältöä. Tämä kattaa käytännössä Teräsmiehen hahmon, mutta ei suurta osaa Teräsmiehen maailman vakiokalustosta, joka on esitelty tuon lehden jälkeen, kuten kryptoniittia tai Lex Luthoria. Päätös ei myöskään vaikuta oikeuksiin USA:n ulkopuolella, jotka säilyvät DC Comicsilla. Lisäksi DC Comicsilla on edelleen hallussaan Joe Shusterin osuus oikeuksista (Shusterilla ei ole perillisiä, mutta hänen perikuntansa voi toisen samankaltaisen lainkohdan pohjalta lakkauttaa oikeuksien luovutuksen vuonna 2013).

Ymmärrettävästi tuomari jätti päätettäväksi varsinaisessa oikeudenkäynnissä (tämä päätös oli ns. summary judgment, joka perustuu tosiasioihin, jotka eivät ole kummankaan osapuolen mukaan kiistanalaisia), kuinka suureen osuuteen Teräsmiehen vuodesta 1999 lähtien tuottamasta rahamäärästä Siegelin perillisillä on oikeus. Ratkaisua vaikeuttaa lisäksi se, että Time Warner-konserni, johon DC Comics kuuluu, on hyödyntänyt Teräsmiehen hahmoa kaikenlaisten tytäryhtiöiden välisten lisenssisopimusten kautta. Ovatko DC:n saamat lisenssitulot olleet hahmon todellisen markkina-arvon mukaisia, vai olisiko oikeudenmukaisempaa antaa Siegelin perillisille osuus muiden Time Warner -yhtiöiden Teräsmiehellä tienatuista voitoista?

Tietenkin tämä päätös ja oikeudenkäynnin lopullinen tulos vaikuttavat jossain määrin tuleviin Teräsmies-projekteihin. Jos Warner Brothers joutuu luovuttamaan merkittävän siivun Man of Steel tai Justice League -elokuvan tuotoista Siegelin perillisille, se vaikuttaa tuotantojen kannattavuuteen. Tarkoittaako se, että nämä projektit eivät ehkä toteudukaan? Ehkä. Tai ehkä tuotantobudjettia vain joudutaan pienentämään. Ehkä nämä leffat tulevat näyttämään vähän halvemmilta. Se ei ole niin vakavaa.

Todella mielenkiintoista tässä on se, että Siegelin perillisillä on nyt oikeus tuottaa omia johdannaisteoksiaan Action Comics #1:n Teräsmiehestä – kunhan vain tilittävät puolet tuotoista DC Comicsille. Oni Press jo ehti aprillata, että Teräsmiehen julkaisuoikeudet siirtyisivät heille. Ei välttämättä olisi mitenkään paha asia, että Teräsmies pääsisi livahtamaan DC:n tiukasta kontrollista aivan uudenlaisten tekijöiden tulkittavaksi. Tosin minulla on suuria vaikeuksia kuvitella, että kukaan voisi tehdä parempaa Teräsmies-sarjakuvaa kuin Grant Morrison ja Frank Quitely tekevät parhaillaan DC:n All Star Supermanissa… mutta kyse on lähinnä periaatteesta.

Vaikea tietysti sanoa, kiinnostaako Siegelin perillisiä uusien luovien urien luominen Teräsmiehen parissa. Tässä ei ole kyse siitä, kuka välittää Teräsmiehestä eniten. Minun puolestani Siegelin perilliset saavat ottaa rahansa ja juosta, ja oikeus toteutuu silti. Tosiasia kuitenkin on se, että DC Comicsilla ja Time Warnerilla on jo olemassa valmis koneisto Teräsmies-tuotteen hyödyntämiseen. Siegelin perillisten järkevin veto on tehdä DC Comicsin kanssa sopimus, joka hyödyttää molempia osapuolia mahdollisimman paljon tinkimättä kuitenkaan sen tosiasian tunnustamisesta, että Jerry Siegel oli toinen kahdesta miehestä, jotka antoivat meille maailman suurimman sankarin.

Ja näissä merkeissä en voi olla kopioimatta häpeämättömästi Jeff Trexleriä päättämällä tällä mahtavalla ruudulla All Star Superman #10:stä, joka on ehkä paras ikinä lukemani Teräsmies-tarina.

Lähteet:

Comic Book Resources:
Judge Says Siegels Now Own Half of Superman
Super Simple: Copyright Lawyer Talks Siegel Decision

Newsarama:
Siegel heirs awarded Action Comics #1 copyright
An Analysis of the Action #1 Ruling

Uncivilsociety.org:
The Siegel Superman Decision
A Siegel Superman copyright decision FAQ
Copyright, trademark and the death of Superman

Teräsmies kuolee

Moni on ehkä jo ihmetellyt, miksi en ole kommentoinut millään tavalla viime perjantain suurta uutista Jerry Siegelin tekijänoikeusosuuden palautumisesta Siegelin perillisille. Syy on siinä, että halusin ensin tutkia tarkkaan, mistä oikeastaan on kyse. Uutinen tuli minulle täytenä yllätyksenä, koska luulin Teräsmiehen tekijänoikeuksien olevan jo loppuunkäsitelty asia. Viimeksi oli ollut puhetta Teräspojan oikeuksia koskevasta oikeusjutusta, mikä jopa näytti vaikuttavan DC Comicsin suhtautumiseen Teräspojan hahmoa kohtaan: Ensin Post-Crisis-jatkumon versio Kon-El tapettiin ja sitten Pre-Crisis-jatkumon Maa-Primen Teräspojasta tehtiin yksi Infinite Crisisin pääpahiksista, ja kaiken tämän seurauksena Teräspoika on käytännössä lopullisesti kelvoton sankarihahmoksi.

Tämä uutinen tuli siis järkytyksenä minulle, ja mitä enemmän olen asiaa tutkinut, sitä enemmän on alkanut vaikuttaa siltä, että Teräsmiehelle on luvassa jotain vastaavaa kuin Teräspojalle. DC Comics ei tule sallimaan sitä, että Siegelin perilliset saisivat käytännössä ilmaista rahallista hyötyä tuotteesta, jota DC on vuosikymmenien ajan jalostanut ja hoivannut. Ainoa mahdollinen vaihtoehto on poltetun maan taktiikka: Teräsmies tullaan tuhoamaan hahmona täydellisesti. Pelkästään hahmon tappaminen ei riitä – sehän on jo tehty – vaan kaikki hahmoon liittyvä täytyy turmella, jotta kukaan ei enää ikinä halua lukea Teräsmies-sarjakuvaa, nähdä Teräsmies-elokuvaa, tai edes ostaa t-paitaa, jossa on Teräsmiehen logo.

DC:n täytyy osoittaa todeksi kaikki, mitä Teräsmiehen inhoajat ovat aina sanoneet: Teräsmies on tylsä, vanhanaikainen, liian voimakas. DC:n täytyy osoittaa todeksi se, mitä Quentin Tarantino kirjoitti Teräsmiehestä Kill Bill Vol. 2:ssa: Clark Kentin kömpelö, surkea olemus on osoitus Teräsmiehen täydellisestä halveksunnasta meitä ihmisiä kohtaan. DC:n täytyy osoittaa todeksi se, millainen Teräsmies on Raisa Cacciatoren mielestä: Lapsellinen, itsekäs tappaja. Mitään ihailtavaa, ylevää tai kaunista ei saa jäädä jäljelle.

Minä en aio olla läsnä, kun se tapahtuu. Tämä on Teräsmies elää -blogin viimeinen kirjoitus. Aion nyt vetäytyä lukemaan Grant Morrisonin ja Frank Quitelyn All Star Supermaneja uudestaan ja uudestaan, tämän päivän* loppuun saakka.

* aprillipäivä

Pelkkiä hyviä uutisia Man of Steelistä

CHUD kumoaa huonon puolen edellisestä huhusta raportoimalla, että Roberto Orci ja Alex Kurtzman eivät voi kirjoittaa Man of Steeliä Bryan Singerille, koska Transformers 2 pitää heidät kiireisenä. Pelkkien huhujen ja salaisten lähteiden tasolla liikutaan edelleenkin, mutta lisäksi CHUD tarjoaa jotain vähän kouriintuntuvampaa linkittämällä Bryan Singerin tuoreeseen haastatteluun Empiren sivustolla. Singer vahvistaa, että hän aikoo ohjata jatko-osan ja kommentoi Superman Returnsiin kohdistuneita odotuksia sekä sitä, mitä jatko-osalta on odotettavissa.

Hyviä ja huonoja uutisia Man of Steelistä

IESB.net raportoi elokuvateollisuuden ShoWest-messuilta Las Vegasista, että ohjaaja Bryan Singer on ”sataprosenttisesti” mukana Superman Returns -elokuvansa jatko-osassa Man of Steel. Virallista vahvistusta ei varmankaan ole odotettavissa ennen kuin Singer on saanut Operaatio Valkyrien teattereihin lokakuussa, mutta ehkä tämä riittää toimimaan vastapainona edelliselle huhulle Singerin poistumisesta projektista.

Huono puoli on se, että käsikirjoittajiksi Singerille huhutaan Roberto Orcia ja Alex Kurtzmania, joiden tuotokset ovat vaihdelleet inspiroitumattomista jatko-osista (Zorron legenda, Mission Impossible III) – pahoittelen etukäteen kielenkäyttöäni – Michael Bay -elokuviin (The Island, Transformers), ja seuraavaksi vuorossa on glorifioidulta fanifilmiltä vaikuttava Star Trek. Michael Bay -elokuvaa Man of Steelistä ei tule, joten Orci ja Kurtzman joutuvat keskittymään toisiin erikoisaloihinsa.