Superman – Ultimate Collector’s Editionin kymmenes levy sisältää Superman Returnsin vuodelta 2006 ilman lisämateriaaleja.
Superman: The Movie ja Superman II ovat hyviä elokuvia, Superman III ja Superman IV: The Quest for Peace eivät ole. Tämän takia Bryan Singerin Superman Returns
on jatko-osa vain kahdelle ensimmäiselle elokuvalle. Tai ainakin hyville osille niistä. Koko totuus on se, että kaikissa niistä on hyviä puolia sekä huonoja puolia, ja kaikilla on varmasti omat faninsa. Ja kun fani joutuu puolustamaan mieltymystään, hän saattaa väittää, että muut eivät vain tajua elokuvaa.
Elokuvan tajuaminen ei muuta sen puutteita ansioiksi. Se vain tarkoittaa, että niillä ei ole väliä. Täydellistä elokuvaa tuskin kukaan on tehnytkään, koska elokuvanteko on ryhmätyötä, siispä luonteeltaan sarja kompromisseja. Kompromissien tavoite kuitenkin on palvella elokuvan sanomaa, ajatusta tai tunnetta joka katsojille on tarkoitus välittää. Jos se onnistuu — jos katsoja tajuaa elokuvan — muulla ei ole väliä.
Minulle on huomautettu, että Superman Returns jättää auki merkittävän osan juonestaan. Lex Luthor varastaa Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta kryptonilaisia kristalleja, joiden avulla hän yrittää kasvattaa itselleen uuden mantereen. Vihamiesten vihdoin kohdatessa Teräsmies huomauttaa, että Luthorilla on jotain hänelle kuuluvaa. Elokuvan päättyessä Teräsmies ei kuitenkaan ole saanut kristallejaan takaisin. Toisaalta kristallit eivät ole enää Luthorin hallussakaan, joten hänen juonensa on epäonnistunut, ja hänen osuutensa elokuvasta on täten saatu siististi pakettiin. Ongelma on vain siinä, että Teräsmies ei tiedä sitä.
Mutta jos katsellessasi kohtausta, jossa Jason toivottaa hyvää yötä Loisin pihalla leijuvalle Teräsmiehelle, kurtistat kulmiasi ja ihmettelet, miksi Teräsmies ei lähde hakemaan kristallejaan takaisin Luthorilta — et ole tajunnut elokuvaa.
Superman Returns on tarina Teräsmiehen vieraantumisesta ihmiskunnasta ja siitä, kuinka hän löytää uuden yhteenkuuluvuuden tunteen. Elokuvan alkaessa hän on käynyt Kryptonin jäänteillä ja saanut nähdä omin silmin, että hän on todellakin ainoa lajiaan. Palattuaan Metropolisiin hän huomaa elämänsä tärkeimmän ihmisen, Lois Lanen, siirtyneen eteenpäin elämässään. Loisilla on poika ja avomies, ja hän on saamassa Pulitzer-palkinnon artikkelistaan ”Miksi maailma ei tarvitse Teräsmiestä”. Tarinan ratkaisu on se, kun Teräsmiehelle selviää, että Loisin poika on myös hänen poikansa. Teräsmies ei olekaan enää ainoa laatuaan, ja hänellä on myös paikkansa Loisin elämässä. Hän ei ole enää yksin.
Mielenkiintoista on se, että kun Bryan Singer selitti elokuvaansa etukäteen, hän aina kertoi tarinassa olevan kyse siitä, kun entinen poikaystävä palaa kuvioihin. Tämä on tietenkin tärkeä osa tarinaa, mutta vain Loisin näkökulmasta. Näin jälkeenpäin vaikuttaa siltä, että hän tahallaan vältti puhumasta Teräsmiehen näkökulmasta eli elokuvan varsinaisesta teemasta, varmaankin säilyttääkseen sen yllätyksenä.
Tietenkin elokuvassa on muitakin tärkeitä teemoja, kuten kysymys Teräsmiehen merkityksestä maailmassa, joka on täynnä hätää ja kärsimystä. Tämä varmaankin oli lähtökohtana koko tarinan kehittelylle: Miten kertoa tarina Teräsmiehestä maailmassa, joka on kokenut syyskuun 11:nen, 2001? Missä Teräsmies oli, kun se tapahtui? ”Jossain muualla” on nopea ja helppo ratkaisu, mutta se johtaa heti mielenkiintoisempiin kysymyksiin: Mitä tapahtuu, kun hän tulee takaisin? Elokuva ei oikeastaan vastaa alkuperäiseen kysymykseen. Se otetaan itsestäänselvyytenä, että Teräsmiehen on autettava hädässä olevia, mutta Teräsmiestä ei näytetä ratkaisemassa terrorismin ongelmaa — saati sitten köyhyyden tai ylikansoituksen.
Mutta ehkä elokuva onkin vain sekasotkua kaikkia noita ajatuksia, ilman varsinaista punaista lankaa? Ehkä olen vain kokenut joidenkin elementtien resonoivan itsessäni ja nyt yritän oikeuttaa mielipiteeni teeskentelemällä, että elokuvalla on jokin niiden ympärille kehitetty selkeä visio? Sitä sattuu kyllä. Niin sisällötöntä elokuvaa tuskin onkaan, ettei joku olisi yrittänyt nähdä sitä kristillisenä allegoriana.
Onneksi kuitenkin elokuvantekijöiden tekee joskus mieli ujuttaa salaisia viestejä elokuviinsa. Joskus ne ovat kuvallisten viittausten muodossa, joskus taas aivan selvästi luettavissa, jos ne vain sattuu huomaamaan. Superman Returnsistä löytyy yksi selväsanainen viesti, joka kertoo, mistä elokuvassa on kyse. Kun Teräsmiehen avaruusalus laskeutuu, se saa Kentien talon tärisemään. Kamera näyttää pöydällä Scrabble-sanapelin, jonka kirjainlaatat lähtevät vaeltamaan tärinän vaikutuksesta. Kahden lyhyen otoksen aikana on mahdollista lukea laudalla alimpana oleva sana: alienation, vieraantuminen.
Mutta mikään tästä ei selitä, miksi Teräsmiehen otsakiehkura on jotenkin pielessä. Jakaus näyttää olevan väärällä puolella. Mikä vitsi siinä on?