Lauantaina 3.3. nähdään Subtv:llä Teräsmieheni-sarjan (Lois & Clark: The New Adventures of Superman) neljännen kauden ja samalla koko sarjan viimeinen jakso. Sarja kuitenkin pysyy Subtv:n ohjelmistossa, ja seuraavalla viikolla lähtee käyntiin ensimmäisen tuotantokauden uusintakierros.
The Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films jakaa vuosittain palkinnot parhaille genretuotannoille elokuvissa, TV:ssä ja DVD:llä. Tänä vuonna eniten ehdokkuuksia on kerännyt Bryan Singerin ohjaama Superman Returns. Myös TV- ja DVD-kategorioissa on ehdolla Teräsmies-aiheisia teoksia. Tässä yhteenveto Teräsmiehen Saturn-ehdokkuuksista:
| Superman Returns | Paras fantasiaelokuva Paras miespääosa: Brandon Routh Paras naispääosa: Kate Bosworth Paras miessivuosa: James Marsden Paras naissivuosa: Parker Posey Paras suoritus nuorelta näyttelijältä: Tristan Lake Leabu Paras ohjaus: Bryan Singer Paras kirjoitus: Michael Dougherty & Dan Harris Paras musiikki: John Ottman Parhaat erikoistehosteet: Mark Stetson, Neil Corbould, Richard R. Hoover, Jon Thum |
| Smallville | Paras network-TV-sarja Paras naissivuosa TV-sarjassa: Allison Mack |
| Superman II: The Richard Donner Cut | Paras DVD-erikoisjulkaisu |
| Superman – Ultimate Collector’s Edition | Paras DVD-kokoelma |
| Adventures of Superman | Paras retro-TV-julkaisu |
Kaikki Saturn-palkintoehdokkaat
Lähde: Superhero Hype!
Leikitään, että eilinen kirjoitus tuli jo viime vuonna. Nyt kun uusi vuosi on alkanut, mitä se tietää Teräsmiehelle ja tälle sivustolle?
Suomennettuja Teräsmies-sarjakuvia ei ole paljon tulossa. Viime vuonna DC Spesiaalissa julkaistua All Star Supermaniä on Yhdysvalloissa ilmestynyt vasta kaksi numeroa lisää. Ainakin nämä julkaistaan DC Spesiaalissa joskus tänä vuonna. Muissa DC Spesiaaleissa tullaan näkemään mm. Denny O’Neilin ja Neal Adamsin Vihreää Lyhtyä ja Vihreää Nuolta sekä Warren Ellisin ja John Cassadayn Planetaryä.
Uutta Teräsmies-elokuvaa ei saada vielä vähään aikaan, mutta tuotantoon liittyviä uutisia voi olla tulossa tämän vuoden puolella. Jos ennusteeni pitää paikkansa, Superman Returnsistä julkaistaan tänä vuonna erikoisversio.
Amerikkalaisista Teräsmies-sarjakuvista uutisoiminen ei varsinaisesti kuulu tämän blogin aihepiiriin. Englanninkieliset sivustot kuten The Superman Homepage tekevät sen paremmin kuin minun olisi mitenkään mahdollista. Pyrin kuitenkin seuraamaan tärkeimpiä Teräsmies-julkaisuja, ja kirjoitan niistä arvosteluja sitä mukaa kuin ehdin. Kirjoja on tällä hetkellä rästissä puolisen tusinaa, mutta toivottavasti pääsen ajan tasalle arvosteluissa vielä tämän vuoden aikana.
Lisäksi toivoisin, että blogin tarjonta ei jäisi ainoastaan minun aktiivisuuteni tai sen puutteen varaan. Kommentoikaa kirjoituksiani ja kommentoikaa toistenne kommentteja. Sitä varten se kommenttitoiminto on.
All Star Superman #3,4
Kirjoittaja: Grant Morrison
Kuvittaja: Frank Quitely
Tussaaja/värittäjä: Jamie Grant
Suomentaja: Koivumäki
All Star Batman & Robin, The Boy Wonder #3,4
Kirjoittaja: Frank Miller
Kuvittaja: Jim Lee
Tussaaja: Scott Williams
Värittäjä: Alex Sinclair
Suomentaja: Jouko Ruokosenmäki
Egmont Kustannus, 100 sivua
Grant Morrisonin tarinat ovat säkenöivän kekseliäitä ja Frank Quitelyn kuvitus on mestarillista. Frank Miller on hukannut aivokaappinsa avaimet ja Jim Lee tuhlaa aikaansa ja taitojaan hänen kanssaan. Tähän päättyi arvosteluosio. Lopuksi esitän muutaman satunnaisen mietteen spesiaalin Teräsmies-tarinoista. Julkaisun ilmestymisestä onkin jo ehtinyt vierähtää sen verran aikaa, että spoilerivaroitukset ovat varmaankin tarpeettomia.
Tarinassa ”Kauniita unia, Teräsnainen…” Lois Lane saa Teräsmieheltä supervoimat syntymäpäivänsä ajaksi. Teräsmies ja väliaikainen Teräsnainen kohtaavat kaksi supervoimaista mahtailijaa, Simsonin ja Atlaksen, jotka haastavat Teräsmiehen saadakseen viettää päivän Loisin kanssa.
Missään vaiheessa ei sanota suoraan, ovatko nämä kaksi samat henkilöt kuin Tuomarien kirjan ja kreikkalaisen mytologian hahmot. Tarujen mukaanhan Simson kuoli tuhotessaan filistealaisten temppelin ja Atlaksen tehtävä on kannatella taivasta harteillaan, joten tässä sarjakuvassa esiintyvät hahmot saattavat olla vain jäljittelijöitä.
Joka tapauksessa Morrison kuvaa Simsonin ja Atlaksen hyvin erilaisiksi sankarihahmoiksi kuin Teräsmies. Subterranosaurusten hyökkäys Metropolisiin tarinan alussa paljastuu Simsonin yllyttämäksi, ja muutenkin kaksikko näyttää vain kulkevan ympäriinsä aiheuttamassa harmeja ”uroteoillaan”. Heihin verrattuna Teräsmies edustaa kehittyneempää sankarityyppiä, joka oikeasti yrittää käyttää voimiaan moraalisesti. Morrison on kertonut, että hän uskoo superihmisten olevan pian todellisuutta, ja hän pyrkii supersankarisarjakuvillaan antamaan roolimalleja näille tulevaisuuden ihmisille. Tässä tarinassa Morrison näyttää, kuinka alkukantaiset, itsekkäät ja holtittomat sankarihahmot häviävät modernille, suoraselkäiselle sankarihahmolle.
Simson antaa Loisille lahjaksi uraanikaulakorun, jonka hän ja Atlas varastivat Ultrasfinksiltä 80. vuosisadalla. Ultrasfinksi seuraa Simsonia ja Atlasta saadakseen kaulakorun takaisin, mikä olikin heidän suunnitelmansa, sillä he uskoivat Teräsmiehen pystyvän voittamaan Ultrasfinksin heidän puolestaan. Koska Simson on aikamatkustaja, hän näyttää tietävän joitain asioita Teräsmiehen lähitulevaisuudesta: Teräsmies tulee suorittamaan 12 superurotekoa, joista yksi on vastaamattomaan kysymykseen vastaaminen, mutta joskus sen jälkeen hän kuolee. Todisteena tästä Simson on tuonut tulevaisuudesta Daily Planetin painoksen, jonka etusivun otsikko on ”Teräsmies kuollut”.
Yksi osa Simsonin ennusteista toteutuu, kun Ultrasfinksi esittää Teräsmiehelle vastaamattoman kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, kun pysäyttämätön voima kohtaa liikkumattoman kohteen?” Ultrasfinksi hyväksyy Teräsmiehen vastauksen: ”He antautuvat.” Syvällisen mysteerin sijasta Ultrasfinksin arvoitus näyttää kuitenkin olevan triviaali. Teräsmiehen antama vastaus on osa automainoksen iskulausetta, joka nähdään tarinan viimeisellä sivulla Simsonin sanomalehdessä: ”He antautuvat uuden Luxus Samaritanin edessä.” Morrison käytti hyvin samankaltaista ironista käännettä edellisessä tarinassa, jossa vuoden 4500 Tuntematon Teräsmies esitti pitkän jännityksen nostatuksen jälkeen tulevaisuuden maailmaa suuresti askarruttaneen kysymyksen: ”Kuka oli J.Lo?”
Ultrasfinksin arvoituksella on kuitenkin myös toinen taso. Teräsmiehen katsekontakti Loisiin, kun hän miettii arvoitusta, vihjaa ratkaisun liittyvän jollain tavalla myös heihin: Teräsmies on pysäyttämätön voima ja itsepäinen Lois on liikkumaton kohde. Arvoitus on tietysti syystäkin vastaamaton, joten on turha miettiä, mitä tarkoittaa filosofisessa mielessä se, että pysäyttämätön voima ja liikkumaton kohde antautuvat. Tarinan kontekstissa vastaus on kuitenkin sovellettavissa ilmeisellä tavalla Teräsmieheen ja Loisiin. Tarinan lopussa Teräsmiehellä onkin jotain tärkeää kysyttävää Loisilta, ja vaikka Morrisonin tapauksessa ei ehkä kannata sulkea pois omintakeisempien kysymysten mahdollisuutta, tässä vaiheessa yksinkertaisin oletus on se, että Teräsmies aikoo kosia Loisia. Asiaa vain hankaloittaa se, että päivän superseikkailuista uupunut Lois nukahtaa, ennen kuin Teräsmies saa esitettyä kysymystään, ja jossain määrin se, että Lois ei vieläkään suostu hyväksymään, että Teräsmies ja Clark ovat sama henkilö.
Tarinan viimeisellä sivulla Simsonin sanomalehdestä paljastuu vielä yksi yllätyskäänne lisää. Daily Planetin jutun ”Teräsmies kuollut” kirjoittaja on Clark Kent — joten Teräsmies ei voi olla oikeasti kuollut, vai mitä? Se nyt ei tietenkään ole sinänsä mitenkään yllättävää, mutta nyt näyttää siltä, että hän tulee jostain syystä lavastamaan kuolemansa.
Tarina ”Teräsmies vs. Olsen” on muunnelma klassisista hopeakauden Teräsmies-seikkailuista, joissa Jimmy Olsen kokee jonkinlaisen muodonmuutoksen ja järjestää Teräsmiehen vaikeuksiin. Jimmyn värikkääseen historiaan viitataan hänen asuntonsa sisustuksella, josta pistää silmään erityisesti kehystetty kuva Jimmystä Kilpikonnapoikana. Morrison on liittänyt Jimmyn muodonmuutostaipumukset hänen tehtäviinsä Daily Planetissä: Jimmy kirjoittaa kolumnisarjaa, jota varten hän ottaa päivän ajaksi toisen ihmisen roolin. Kun Jimmy nähdään tarinan alussa naiseksi pukeutuneena kolumniaan ”Olin suosittu teiniblondi” varten, kyseessä ei ole Morrisonin yritys subvertoida hopeakauden tarinoissa käytetty klisee radikaaleilla seksuaali-identiteettikysymyksillä, vaan yksinkertaisesti viittaus jo vuosikymmeniä sitten tehtyihin tarinoihin, joissa Jimmy seikkaili kauniimman sukupuolen edustajana.
Tässä tarinassa Jimmy ottaa päiväksi P.R.O.J.E.K.T.I.:n johtajan Leo Quintumin paikan, ja joutuu tuossa tuokiossa onnettomuuteen, josta Teräsmiehen täytyy pelastaa hänet. Samalla Teräsmies altistuu mustalle kryptoniitille, joka tekee hänestä pahan. Pysäyttääkseen Teräsmiehen Jimmy käyttää yhtä P.R.O.J.E.K.T.I.:n kolmesta juuri tähän tarkoitukseen omistetusta aseesta, joka tekee hänestä version Tuomiopäivä-hirviöstä, joka Post-Crisis -jatkumossa tappoi Teräsmiehen.
Tarinan loppuratkaisussa on häiritsevää epämääräisyyttä. Teräsmies häviää Tuomiopäivä-Jimmylle, koska hän alkaa yllättäen heikentyä. Jimmyä puolestaan varoitetaan, että ilman hypnoottista peruutuslaukaisinta Tuomiopäivä valtaa hänen mielensä kokonaan, mikä näyttääkin tapahtuvan tarinassa juuri ennen kuin hänen Teräsmieheltä saamansa signaalikello hälyttää, ja hän muuttuu takaisin normaaliksi. Mikään loppuratkaisussa ei tunnu seuraavan luonnollisesti edeltävistä tapahtumista, vaan se vaikuttaa täydeltä deus ex machinalta.
Robert Ringin kolumni ”Our Memories Will Save Us” Silver Bullet Comicsissa (linkki Satunnaiselta kävijältä) tutkii identiteetin käsitettä tässä tarinassa ja ehdottaa, että sekä Teräsmiehen että Jimmyn muuttuminen normaaliksi on selitettävissä signaalikellon hälytyksen laukaisemilla muistikuvilla, jotka kytkevät heidät todellisiin minuuksiinsa hetkellisten, muuntuvaisten itsekuvien sijasta. Tämä on sinänsä uskottava selitys, mutta mikään tarinassa ei suoraan viittaa siihen. Muistoista ei puhuta missään vaiheessa, saati sitten identiteetin ja muistojen välisestä yhteydestä. Jos Morrison olisi tarkoittanut loppuratkaisun tulevan ymmärretyksi tällä tavalla, hänen olisi ollut helppo sysätä lukijan ajatukset siihen suuntaan muutamalla vuorosanalla.
Yhdessä suhteessa Ringin ajatukset kyllä valaisevat tarinan tapahtumia, mutta loppuratkaisun uskon avautuvan paljon suoraviivaisemmalla analyysillä. Kun Jimmyä varoitetaan hypnoottisen peruutuslaukaisimen puutteesta, hän sanoo ottaneensa kaiken huomioon. Tämä tarkoittaa, että huoli on aiheeton — Jimmyllä on hypnoottinen peruutuslaukaisin, tai ainakin jotain, mikä toimittaa sen virkaa: signaalikello. Se, minkä takia signaalikellon hälytys käy hypnoottisesta peruutuslaukaisimesta, on ajatuksia herättävä kysymys, mutta juonen pintatason ymmärtämisen kannalta yhdentekevä. Se vain tekee niin. Ei ole mitään syytä olettaa, että signaalikellolla on muuta vaikutusta kuin Jimmyn palauttaminen entiselleen. Siinä vaiheessa, kun se hälyttää, Teräsmies on jo alkanut heikentyä, ja hän on käytännössä nujerrettu. Signaalikello vain estää Tuomiopäivä-Jimmyä tappamasta tajuttomaksi vaipumassa olevaa Teräsmiestä. Kryptoniitin vaikutus ei yleensä ole pysyvä (kultakryptoniittia lukuunottamatta), joten mitään erityistä syytä ei tarvita sille, että Teräsmies on muuttunut takaisin hyväksi ollessaan taas tajuissaan tarinan lopussa.
Ainoaksi mysteeriksi jää se, minkä takia Teräsmies muuttui sitä heikommaksi, mitä pahempi hän oli. Jimmy kiinnittää siihen huomiota vielä tarinan lopussa, joten Morrison selvästi haluaa sen jäävän kummittelemaan lukijoiden ajatuksiin. Kyse tuskin on vain mustan kryptoniitin oheisvaikutuksesta. Tässä luulen Ringin pohdintojen identiteetistä olevan relevantteja. Teräsmiehen identiteettiin kuuluu se, että hän on hyvä. Jos hän lakkaa olemasta hyvä, hän lakkaa olemasta Teräsmies. Ehkä hän menettää silloin myös muut Teräsmiehen olennaiset ominaisuudet, eli supervoimat. Metatasolla tämä kuulostaa juuri sellaiselta idealta, jota Morrison voisi hyödyntää, mutta miten se on selitettävissä tarinan sisäisessä todellisuudessa? Teräsmiehen voimathan johtuvat keltaisen auringon säteilyn vaikutuksesta hänen kryptonilaiseen fysiologiaansa. Myös pahat kryptonilaiset, kuten kenraali Zod, saavat supervoimat keltaisen auringon alla. Miksi Teräsmies olisi poikkeava?
Ehkä Jor-El halusi varmistaa, että hänen poikansa ei käyttäisi voimiaan pahaan. Post-Crisis -jatkumossa kryptonilaisten geeniperimää oli muokattu siten, että he eivät pystyneet elämään muualla kuin Kryptonilla. Pelastaakseen poikansa Jor-Elin täytyi manipuloida hänen perimäänsä siten, että hän pystyisi elämään Maassa. Olisiko Morrison ottanut tästä inspiraatiota omaan jatkumoonsa?
Tämä on kuitenkin tässä vaiheessa joutavaa spekulaatiota, enkä oikeastaan edes haluaisi nähdä tuollaista paljastusta Morrisonin Teräsmiehessä. Ajatus liippaisi liian läheltä Kellopeliappelsiinia ja asettaisi Jor-Elin varsin kyseenalaiseen valoon. Minua ei kiinnosta Teräsmies-tulkinnat, joissa Jor-Elistä tehdään pahis.
Joulukuun alussa Superhero Hype! julkaisi Superman Returnsin ohjaajan Bryan Singerin ja kirjailija Stephen Skeltonin välisen ajatustenvaihdon elokuvan hengellisestä sisällöstä. Kuten johdannossa sanotaan, tämä haastattelu käy jonkinlaisesta korvikkeesta DVD:ltä puuttuvalle kommenttiraidalle, joten päätin lykätä sen linkittämistä siihen asti, että sain DVD-kokoelman käsiteltyä. Urakka venyi sen verran, että olen nyt päätynyt juhlistamaan Maan pyörimisakselin kallistuneisuutta tällä:
The Spiritual Side of Superman Returns
Keskustelussa tulee esille, että Richard Donner ei mielellään puhu Superman: The Movien allegorisuudesta. Itse asiassa elokuvan kommenttiraidalla, kun Mankiewicz ryhtyy selittämään Jor-Elille kirjoittamaansa tekstiä, Donner sanoo saaneensa tappouhkauksia asian takia. Mysteeriksi jää, ovatko uhkaukset tulleet uskovaisilta, jotka pitävät Teräsmiehen sotkemista uskontoon pyhäinhäväistyksenä, vai ateisteilta, jotka pitävät uskonnon sotkemista Teräsmieheen pyhäinhäväistyksenä.
Olen ehkä hieman huolissani Bryan Singerin puolesta — ensin ystävällinen haastattelu kristityn kanssa, joka kutsuu häntä ”veljeksi”, kohta sitä ollaankin jo samalla eheytysleirillä Ted Haggardin ja Paul Barnesin kanssa — mutta Teräsmies ei pienestä juutalaiskristillisestä symboliikasta pilaannu. Teräsmies on moderni myytti, ja alan tapoihin kuuluu edeltäjien kuvaston lainaaminen.
Haastattelu jättää hieman epäselväksi, oliko Singerin tavoitteena muutakin kuin vain lisätä elokuvan tehoa assosioimalla se hyvin vaikutusvaltaiseksi todettuun kertomukseen. Singer toteaa suorasanaisesti, että Teräsmies ei ole Jeesus. Hän sanoo, ilmeisesti pyrkien selventäen hahmojen välisiä eroja, että Teräsmies on rakastunut Lois Laneen, että hänellä on inhimillinen puoli. Hän ei ole jumala. Ja hyvä niin. Jos Teräsmies voi olla ”tien osoittava valo”, lainaten messiasmyyteistä inspiroivia osia, pyhittämättä olematonta ihmisyyttä halventamalla, se on askel parempaan.
Superman Returns ei tietenkään ole yksin tässä suuntauksessa. Dan Brownin Da Vinci -koodi aiheutti suurta kohua esittämällä, että Jeesus sai lapsen Maria Magdaleenan kanssa. Yhtä mielenkiintoista kuin se, että jotkut kristityt pitivät sitä jumalanpilkkana, on se, että jotkut kristityt — tai ainakin kristillisen kulttuuriperinteen ympäröiminä kasvaneet — eivät pitäneet sitä jumalanpilkkana. Tämä on lupaava merkki, vaikka fiktion luuleminen todellisuudeksi on tietenkin aina huolestuttava asia. Teräsmiehen tapauksessa sitä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla.
Superman – Ultimate Collector’s Editionin kolmastoista levy sisältää dokumentit You Will Believe: The Cinematic Saga of Superman, The Mythology of Superman ja The Heart of a Hero: A Tribute to Christopher Reeve sekä TV-pilotin The Adventures of Superpup ja Warner Bros. -piirrettyt Super-Rabbit, Snafuperman ja Stupor Duck.
You Will Believe kertaa kokonaisuudessaan Teräsmiehen elokuvahistorian Superman: The Moviesta Superman IV: The Quest for Peaceen saakka. Tässä yhteydessä tulee mainittua myös Salkindien tuottama Supergirl, vaikka itse elokuva ei tähän kokoelmaan sisällykään.
Eniten aikaa kulutetaan Superman: The Movien tuotannon parissa. Käsittely on paikoittain jopa yksityiskohtaisempi kuin kokoelman kolmoslevyllä olleissa dokumenteissa. Donnerin, Salkindin ja Mankiewiczin ensimmäisen tapaamisen outoudella herkutellaan kunnolla. Myös Donnerin ja Salkindien välirikko käsitellään yksityiskohtaisemmin kuin missään muista kokoelman ekstroista. Donner jopa mainitsee Richard Lesterin nimeltä, vaikka aiemmin hän on käyttänyt ainoastaan nimitystä ”the other guy”.
Kolmen jatko-osan omilla levyillä ei varsinaisia dokumentteja ollutkaan, vanhoja TV-spesiaaleja lukuunottamatta. Valitettavasti sen jälkeen, kun Superman II:n siirtyminen Lesterin ohjattavaksi on käsitelty, You Will Believe ei tarjoa kovinkaan paljon informaatiota jatko-osien teosta.
Hupaisana yksityiskohtana dokumentissa käytetään Jerry Ordwayn ja John Byrnen Teräsmies-kuvituksia kronologisesti virheellisissä yhteyksissä.
The Mythology of Superman käsittelee aihetta varsin fiksusti. Suurin osa ajasta käsitellään antiikin sankareita, eikä juututa kristinuskoon. Itse asiassa yhtäläisyyksiä Moosekseen painotetaan enemmän kuin Jeesukseen, mikä onkin täysin järkeenkäypää, koska Teräsmiehen luojat eivät olleet kristittyjä vaan juutalaisia.
The Heart of a Hero: A Tribute to Christopher Reeve on juuri niin ylistävä kuin nimi antaa ymmärtää. Kyseessä ei ole mikään elämäkerta, vaan Reeven tunteneiden ihmisten muisteloita hänen näyttelijänuransa alusta Teräsmiehenä oloon ja ratsastusonnettomuudesta hyväntekeväisyystyöhön. Reeven kuolemasta ei puhuta, vaikka haastattelut on kuvattu sen jälkeen. Näin Reevestäkin tehdään myyttinen hahmo.
The Adventures of Superpup on TV-pilotti, joka tehtiin joskus sen jälkeen, kun The Adventures of Superpup oli päättynyt George Reevesin kuolemaan. Ilmeisesti tuottajat ajattelivat, että yleisö ei hyväksyisi niin pian Teräsmiehelle uutta esittäjää, joten he yrittivät kehitellä… jotain muuta. Teräsmies ja kumppanit on muutettu eläinhahmoiksi, joita esittävät kääpiöt animatroniset naamarit päässään.
Pilotti ei poikinut sarjaa, eikä sitä ikinä esitetty televisiossa, mikä todennäköisesti johtui siitä, että se on sekä outo että tyhmä, eikä edes viihdyttävällä tavalla. Eläinnaamiot ovat kyllä varsin taidokkaasti luotuja, ainakin taiteellisessa mielessä, sillä animatronisuus rajoittuu alaleuan pystysuuntaiseen liikkeeseen.
Kolmesta Warner-piirretystä Super-Rabbit ja Stupor Duck edustavat tuttuja Merrie Melodies ja Looney Tunes -sarjoja. Väiski Vemmelsääri ja Repe Sorsa parodioivat vuorollaan Teräsmiestä, ja Fleischerin piirrettyihin viitataan kuvallisesti. Kovin kekseliäitä juttuja ei näistä kahdesta löydy. Samaa ”oho, laitoin väärän asun”-vitsi käytetään kummassakin. Super-Rabbit vaihtaa lopulta viihdyttämisen suosiolla sotapropagandaan, kun Väiski marssii sotilaspuvussa taivaanrantaan tasavallan taisteluhymnin saattelemana.
Kolmas piirretty Snafuperman on myös sota-ajalta, mutta taitaa olla enemmänkin sotilaille suunnattua viihdettä kuin propagandaa. Sotamies Snafu sai nimensä armeijaslangin lyhenteestä sanoille situation normal, all fucked up, eikä supervoimien saaminen näytä parantavan normaalitilannetta. Snafu tunaroi kaiken niin johdonmukaisesti, että nykyään tällaista irvailua kai pidettäisiin avun ja lohdun antamisena viholliselle.
Superman – Ultimate Collector’s Editionin kahdestoista levy sisältää Teräsmiehen historiasta kertovan dokumentin Look, Up in the Sky! The Amazing Story of Superman
Bryan Singerin tuottama ja Kevin Burnsin ohjaama dokumentti on kelvollinen johdatus Teräsmiehen historiaan, alkaen Siegelin ja Shusterin Reign of the Superman -sarjakuvasta ja päättyen Singerin Superman Returnsiin. Käsittely on melko pinnallista, jotta koko aikajänne saataisiin sopimaan tuntiin ja 50 minuuttiin. Jonkin verran tarkemman käsityksen Teräsmiehen alkuvaiheista voi saada esimerkiksi tämän sivuston Historia-jutusta. Moni tuskin kuitenkaan on tietoinen aivan kaikista Teräsmiehen vaiheista, joten tämä dokumentti auttaa aukkojen täyttämisessä.
Suurin osa dokumentista käsittelee Teräsmiehen vaiheita elokuvissa ja televisiossa. Sarjakuvamaailmaan palataan ainoastaan kaikkein merkittävimpien käänteiden kohdalla, kuten esimerkiksi Teräsmiehen ”perheen” kehittyminen Terästyttöineen ja Teräslemmikkeineen sekä tietenkin Teräsmiehen kuolema 90-luvun alussa. Eniten aikaa omistetaan George Reevesin tähdittämälle Adventures of Superman -sarjalle, Superman: The Movielle, Smallville-sarjalle sekä tietenkin Singerin Superman Returnsille. Samalla myös käsitellään Reevesin ja Reeven tragedioita, jotka synnyttivät myytin Teräsmiehen kirouksesta.
Dokumentissa haastatellaan lukuisia Teräsmiehen eri tulkinnoissa osallisina olleita. Elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden lisäksi mukana on myös kiitettävästi sarjakuvapuolen väkeä, mm. DC:n päätoimittaja Paul Levitz, Teräsmies-nimikkeiden pitkäaikainen toimittaja Mike Carlin sekä Synnynoikeus-sarjan kirjoittaja Mark Waid. Fanin ominaisuudessa nähdään KISSin Gene Simmons, Babylon 5:n Bill Mumy ja Tähtien sodan Mark Hamill.
Teräsmiehen hahmoa yritetään jonkin verran tulkita ja analysoida syitä hahmon suosion vaihteluihin vuosien varrella. Yhteydet juutalaiskristilliseen mytologiaan mainitaan muutamaan otteeseen, mutta asiaa ei liiemmin pohdita. Kaiken kaikkiaan dokumentin katsottuaan voi kuvitella tietävänsä Teräsmiehestä kaiken, ymmärtämättä kuitenkaan mitään.
Superman – Ultimate Collector’s Editionin yhdestoista levy sisältää Superman Returnsin teosta kertovan dokumentin Requiem for Krypton, Marlon Brandon uuteen materiaaliin sovittamista demonstroiva video Resurrecting Jor-El, poistettuja kohtauksia, trailereita sekä pääsiäismunan.
Requiem for Krypton kertoo varsin kattavasti elokuvan teosta aina idean kehittelystä kuvausten päättymiseen saakka. Merkittävä puute on kuitenkin se, että mitään sen jälkeen tapahtuvaa ei käsitellä. Visuaalisista tehosteista, äänistä, musiikista ja leikkauksesta ei nähdä mitään. Tätä osastoa täydentämään on ilmeisesti mukaan laitettu Resurrecting Jor-El joka oli kuitenkin saatavilla Internetistä jo ennen elokuvan teatterilevitystä.
Jonkin verran lisää kulissien takaista materiaalia kuvausten ajalta on saatavilla BlueTights.netistä. Nämä ”Bryanin päiväkirjat” muodostivat neljännentoista levyn tämän kokoelman USA:n versiossa, joten niitä ei ole sisällytetty tämän levyn ekstroihin. Silti nekään eivät kattaneet jälkituotantoa, joten on odotettavissa, että tämä puoli elokuvan teosta dokumentoidaan tulevassa erikoisjulkaisussa.
Kuten jo etukäteen mainitsin, poistettujen kohtausten joukossa ei ole elokuvan alkuun sijoittunutta Krypton-jaksoa, ja tämä puoltaa myöskin ennustetta, että jossain vaiheessa julkaistaan Superman Returnsin laajennettu versio. Suuri osa levyltä löytyvistä poistetuista kohtauksista sijoittuu kuitenkin elokuvan alkuun, Kentien farmille. Mukana on myös Martha Kentin ja Ben Hubbardin välinen Scrabble-peli, jossa Martha sijoittaa laudalle avainsanan alienation.
Levylle on kätketty pääsiäismuna, jota pääsee katsomaan valitsemalla Special Features -valikosta Deleted Scenes ja painamalla ylöspäin, jolloin ruudun alareunaan ilmestyy S-logo, ja painamalla OK/Enter.
Superman – Ultimate Collector’s Editionin kymmenes levy sisältää Superman Returnsin vuodelta 2006 ilman lisämateriaaleja.
Superman: The Movie ja Superman II ovat hyviä elokuvia, Superman III ja Superman IV: The Quest for Peace eivät ole. Tämän takia Bryan Singerin Superman Returns
on jatko-osa vain kahdelle ensimmäiselle elokuvalle. Tai ainakin hyville osille niistä. Koko totuus on se, että kaikissa niistä on hyviä puolia sekä huonoja puolia, ja kaikilla on varmasti omat faninsa. Ja kun fani joutuu puolustamaan mieltymystään, hän saattaa väittää, että muut eivät vain tajua elokuvaa.
Elokuvan tajuaminen ei muuta sen puutteita ansioiksi. Se vain tarkoittaa, että niillä ei ole väliä. Täydellistä elokuvaa tuskin kukaan on tehnytkään, koska elokuvanteko on ryhmätyötä, siispä luonteeltaan sarja kompromisseja. Kompromissien tavoite kuitenkin on palvella elokuvan sanomaa, ajatusta tai tunnetta joka katsojille on tarkoitus välittää. Jos se onnistuu — jos katsoja tajuaa elokuvan — muulla ei ole väliä.
Minulle on huomautettu, että Superman Returns jättää auki merkittävän osan juonestaan. Lex Luthor varastaa Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta kryptonilaisia kristalleja, joiden avulla hän yrittää kasvattaa itselleen uuden mantereen. Vihamiesten vihdoin kohdatessa Teräsmies huomauttaa, että Luthorilla on jotain hänelle kuuluvaa. Elokuvan päättyessä Teräsmies ei kuitenkaan ole saanut kristallejaan takaisin. Toisaalta kristallit eivät ole enää Luthorin hallussakaan, joten hänen juonensa on epäonnistunut, ja hänen osuutensa elokuvasta on täten saatu siististi pakettiin. Ongelma on vain siinä, että Teräsmies ei tiedä sitä.
Mutta jos katsellessasi kohtausta, jossa Jason toivottaa hyvää yötä Loisin pihalla leijuvalle Teräsmiehelle, kurtistat kulmiasi ja ihmettelet, miksi Teräsmies ei lähde hakemaan kristallejaan takaisin Luthorilta — et ole tajunnut elokuvaa.
Superman Returns on tarina Teräsmiehen vieraantumisesta ihmiskunnasta ja siitä, kuinka hän löytää uuden yhteenkuuluvuuden tunteen. Elokuvan alkaessa hän on käynyt Kryptonin jäänteillä ja saanut nähdä omin silmin, että hän on todellakin ainoa lajiaan. Palattuaan Metropolisiin hän huomaa elämänsä tärkeimmän ihmisen, Lois Lanen, siirtyneen eteenpäin elämässään. Loisilla on poika ja avomies, ja hän on saamassa Pulitzer-palkinnon artikkelistaan ”Miksi maailma ei tarvitse Teräsmiestä”. Tarinan ratkaisu on se, kun Teräsmiehelle selviää, että Loisin poika on myös hänen poikansa. Teräsmies ei olekaan enää ainoa laatuaan, ja hänellä on myös paikkansa Loisin elämässä. Hän ei ole enää yksin.
Mielenkiintoista on se, että kun Bryan Singer selitti elokuvaansa etukäteen, hän aina kertoi tarinassa olevan kyse siitä, kun entinen poikaystävä palaa kuvioihin. Tämä on tietenkin tärkeä osa tarinaa, mutta vain Loisin näkökulmasta. Näin jälkeenpäin vaikuttaa siltä, että hän tahallaan vältti puhumasta Teräsmiehen näkökulmasta eli elokuvan varsinaisesta teemasta, varmaankin säilyttääkseen sen yllätyksenä.
Tietenkin elokuvassa on muitakin tärkeitä teemoja, kuten kysymys Teräsmiehen merkityksestä maailmassa, joka on täynnä hätää ja kärsimystä. Tämä varmaankin oli lähtökohtana koko tarinan kehittelylle: Miten kertoa tarina Teräsmiehestä maailmassa, joka on kokenut syyskuun 11:nen, 2001? Missä Teräsmies oli, kun se tapahtui? ”Jossain muualla” on nopea ja helppo ratkaisu, mutta se johtaa heti mielenkiintoisempiin kysymyksiin: Mitä tapahtuu, kun hän tulee takaisin? Elokuva ei oikeastaan vastaa alkuperäiseen kysymykseen. Se otetaan itsestäänselvyytenä, että Teräsmiehen on autettava hädässä olevia, mutta Teräsmiestä ei näytetä ratkaisemassa terrorismin ongelmaa — saati sitten köyhyyden tai ylikansoituksen.
Mutta ehkä elokuva onkin vain sekasotkua kaikkia noita ajatuksia, ilman varsinaista punaista lankaa? Ehkä olen vain kokenut joidenkin elementtien resonoivan itsessäni ja nyt yritän oikeuttaa mielipiteeni teeskentelemällä, että elokuvalla on jokin niiden ympärille kehitetty selkeä visio? Sitä sattuu kyllä. Niin sisällötöntä elokuvaa tuskin onkaan, ettei joku olisi yrittänyt nähdä sitä kristillisenä allegoriana.
Onneksi kuitenkin elokuvantekijöiden tekee joskus mieli ujuttaa salaisia viestejä elokuviinsa. Joskus ne ovat kuvallisten viittausten muodossa, joskus taas aivan selvästi luettavissa, jos ne vain sattuu huomaamaan. Superman Returnsistä löytyy yksi selväsanainen viesti, joka kertoo, mistä elokuvassa on kyse. Kun Teräsmiehen avaruusalus laskeutuu, se saa Kentien talon tärisemään. Kamera näyttää pöydällä Scrabble-sanapelin, jonka kirjainlaatat lähtevät vaeltamaan tärinän vaikutuksesta. Kahden lyhyen otoksen aikana on mahdollista lukea laudalla alimpana oleva sana: alienation, vieraantuminen.
Mutta mikään tästä ei selitä, miksi Teräsmiehen otsakiehkura on jotenkin pielessä. Jakaus näyttää olevan väärällä puolella. Mikä vitsi siinä on?
Superman – Ultimate Collector’s Editionin yhdeksäs levy sisältää Superman IV: The Quest for Peacen vuodelta 1987. Lisämateriaaleina ovat yksi leikattu kohtaus sekä kommenttiraita, jolla käsikirjoittaja Mark Rosenthal kertoo elokuvan teosta, poistettuja kohtauksia, teatteritraileri sekä Justice League: Heroes -videopelin traileri.
Superman IV päätti Christopher Reeven elokuvauran Teräsmiehenä onnettomasti. Halpiksia tehtaileva Cannon Group oli ostanut Teräsmiehen oikeudet, ja budjetin kutistuminen jätti jälkensä elokuvaan. Sen lisäksi jotkut elokuvantekijöiden päätöksistä vain ovat todella outoja.
Elokuvan alaotsikko viittaa Teräsmiehen hankkeeseen tuhota kaikki maapallon ydinaseet viskaamalla ne aurinkoon. Richard Donner mainitsi omien Teräsmies-elokuviensa kommenttiraidoilla, että hän ei pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, mutta kyseessä oli idealistiselle Christopher Reevelle hyvin tärkeä aate. Donnerin tulkinnassahan Jor-El kielsi poikaansa puuttumasta ihmiskunnan historiaan. Oli ajatus sitten hyvä tai huono, se ei aivan kanna elokuvan loppuun saakka.
Varsinainen haaste Teräsmiehelle on ilkeä Nukulaarimies, kuten luojansa Lex Luthor häntä nimittää. Luthor muokkaa Teräsmiehen DNA:sta protoplasmaa ja kätkee sen ydinohjukseen, jonka Teräsmies pahaa aavistamatta sinkauttaa aurinkoon. Auringon säteilyn vaikutuksesta protoplasma kehittyy hetkessä aikuiseksi Nukulaarimieheksi, jolla on valmiiksi vaatteet päällä. Sitten Nukulaarimies palvelee Luthoria jossain epämääräisessä asekauppajuonessa, yrittää iskeä Clark Kentin uuden tyttöystävän ja myrkyttää Teräsmiehen kauniilla pitkillä kynsillään.
Valitettavasti Annette O’Toole ei syystä tai toisesta uusinut Lana Langin rooliaan Superman III:sta, mutta hänen tilalleen kehiteltiin uusi hahmo, Daily Planetin uuden omistajan tytär Lacy, jota esittää Mariel Hemingway. Reeven ja Hemingwayn välillä vain ei tunnu olevan kemiaa, ja huomattava ikäerokaan ei asiaa auta. Käteen jää vain muutama kehno kohtaus, joissa Clark nolaa itsensä treffeillä Lacyn kanssa.
Lois on kohtalaisen suuressa roolissa taas, mitä ilmeisimmin siksi, että Salkindin väestä oli päästy eroon. Toisaalta hän joutuu ehkä keljuimman tempun uhriksi, mitä Teräsmies on hänelle näissä elokuvissa tehnyt. Jos ei lasketa sitä ”hupsis, annoin Loisin kuolla, no otetaanpa uusiksi”-juttua ensimmäisessä osassa. Teräsmies nimittäin paljastaa henkilöllisyytensä Loisille (taas), vie hänet romanttiselle lennolle (taas), juttelee vähän hänen kanssaan ongelmistaan, ja heti kun on saanut riittävästi henkistä tukea, pyyhkii hänen muistinsa taikasuudelmalla (taas). On siinä jätkällä pokkaa!
Kommenttiraidalla Mark Rosenthal kritisoi elokuvaa estottomasti omasta kirjoittajan näkökulmastaan. Jokseenkin kaikki, mikä elokuvassa meni pieleen, on hänen mielestään B-luokan budjetin syytä. Hän osaa kyllä kiinnittää huomiota moniin asioihin, joissa kustannusten säästäminen on vaikuttanut elokuvan laatuun enemmän ja vähemmän ilmeisillä tavoilla. Visuaalisilla tehosteilla toteutettu Nukulaarimies olisi varmasti ollut vakuuttavampi vastustaja Teräsmiehelle kuin hassusti pukeutunut mies, jolla on föönatut hiukset. Teräsmiehen ja Loisin lentomatkan taustat eivät näytä yhtä hienoilta kuin esimerkiksi ensimmäisessä elokuvassa, koska kuvausryhmillä ei ollut varaa odotella sään muuttumista aurinkoiseksi. Veikkaisin myös, että Teräsmiehelle annettiin ihmeellinen kiinanmuurinkorjauskatse, koska budjetti ei riittänyt visuaalisiin tehosteisiin, joissa Teräsmies korjaa muurin käsityönä, supernopeudella lentäen. On helpompaa vain piirtää sininen säde, joka saa tiilet ilmestymään paikoilleen.
Rosenthal viittaa elokuvan alkuperäiseen versioon, josta leikattiin pois noin 45 minuuttia. Tästä voisi helposti saada sen vaikutelman, että Superman IV olisi ollut paljon parempi, jos sitä ei olisi niin julmasti silvottu. DVD:lle laitettujen leikattujen kohtausten perusteella täysi versio olisi ollut vielä kauheampi. Mukana on esimerkiksi kertaus Teräsmiehen alkuperästä, jossa Jor-Elin äänenä kuullaan surkea Brando-imitaattori, sekä Luthorin ensimmäinen yritys luoda Nukulaarimies, joka on todella kauheaa katsottavaa. Mikään kolmessa edellisessä elokuvassa ei yltänyt samoihin camp-huumorin syvyyksiin. Voidaan siis todeta, että Superman IV ei ollut niin surkea loppu Teräsmies-elokuvasarjalle, etteikö se olisi voinut olla vieläkin surkeampi.